keskiviikko 7. lokakuuta 2015

I love it here.

Huh. Pääsipähän tapahtumaan pieni irtiotto tästä hommasta. Ehkä jollain tasolla mä päätin vuoden vaihteessa lopettaa. Samalla kuitenkin huomasin, että usein tuli pyöriteltyä päässä postausaiheita tai jopa lauseita ja kappaleita postauksiin joita ei koskaan kirjoittaisi. Selvästi kaipasin kirjoittamista. Tää on kuitenkin aina ollut se asia, mistä on nauttinut. Ihan sama vaikka siellä ruudun toisella puolella ei ketään olisikaan. 

Nyt kun sain taas eilen saarnan J:ltä siitä, että mun pitäis ottaa aikaa ittelleni ja tehdä jotain mistä nautin, edes puoli tuntia päivässä, houkutteli bloggeriin kirjautuminen enemmän kuin väriterapia värityskirja, ihan sama kuinka kiva sitäkin on väritellä. Tässä sitä nyt sitten ollaan. Takaisin. Nyt tuntuu, että elämäntilanne on sellainen, että tälle on aikaa. Inspiraatota ja intoa sitäkin enemmän. Tuntuu tosi hyvältä. Tätä mä oon kaivannu. 

Mitä tässsä kymmenessä (!!!) kuukaudessa sitten on tapahtunu? Ihan hurjan paljon ja vähän päälle, 

Tammikuussa alotin tosiaan työt yksityisenä lastenhoitajana. Rufus oli vielä pikkunen riiviöpallero. 




Helmikuussa alettiin suunnitella muuttoa pois Herttoniemestä, lähemmäs mun duunipaikkaa. Asunto löytykin sitten aika nopeasti ja helmikuun viimesenä viikonloppuna siirrettiin meijän omaisuus länsi-Helsinkiin. 



Keväästä ja kesästä ei sinänsä oo mitään kovin ihmeellistä kerrottavaa. Tehtiin töitä,vietin 3:n viikon kesäloman, käytiin särkkiksessä kaatosateessa, juhlittiin ylppäreitä, rippijuhlia, juhannusta ja vepareita, Kesään mennessä olin myös tajunnut, että en tykkää mun työstä ja aloin ettiä uutta työpaikkaa. 



Elokuussa meijän perhe lisäänty, kun Rufuksen pikkuveli Pontus  liitty meijän jengiin. Mulle myös tehtiin mun elämän eka leikkaus, kun poskionteloita vihdoin laajennettiin. 




Sairasloman jälkeen mä irtisanouduin, ja kirjotin työsopparin uuteen duuniin. Samalla lyötiin lukkoon muuttosuunnitelmat ja alettiin etsiä uutta kotia, Keravalta. 

Nyt kun eletään lokakuun alkua, pidetään majaa Keravalla, idyllisellä omakotitaloalueella (kerrostalossa tosin), meillä on oma piha ja vastavalmistunu koti, jossa ollaan ensimmäiset asukkaat. Mä alotan huomenna uudessa (osa-aika)duunissa optikkoliikkeen myyjänä ja tuntuu että nyt mä oon pitkästä aikaa oikeesti kotona. Helsinki ei vaan ollu mulle oikee paikka olla ja entinen duuni ei ollu mua varten. 

Nyt on sellanen fiilis, että tästä tulee hyvä loppusyksy ja alkutalvi. Fiilis on superinnokas ja oon ihan intona, tosta ulkona vallitsevasta upeesta syksystä, joka pakotti aamulla laittamaan lenkille päähän pipon. 

Tää syksy on monella tavalla uus alku. Uus kaupunki, uus työ ja uus koti. Ja ilmeisesti uus alku, myös tälle blogille. God it's good to be back. 

Kuvat on röyhkeästi ryöstetty mun instagramista. (@alexandrialinden)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole ihan ihana ja jätä kommentti :)