keskiviikko 17. joulukuuta 2014

TJ vitun 0

Täällä on ponkastu ylös 5.30. Mekko vedetty jo päälle ja taisteltu taas hetki sukkahousujen kanssa, Asu on testattu miljoonatta kertaa. Aamupalaksi lappasin lautasellisen muroja. Ei tehny mieli mitään vielä tähän aikaan. Nyt kun kattoo kelloa, niin oisin ihan kevyesti voinu nukkua puol tuntia pidempään. Noh, mitäs oon tällanen hätähousu. 

Tosiaan. TJ vitun 0. Eilen nukuin vikaa kertaa yksin mun sängyssä. Tai no siis vikaa ja vikaa, mutta vikaa kertaa niin että oikeesti asun täällä yksin. Tän päivän jälkeen täällä on melkein aina joku. Mä en tiedä mikä mua vaivas eilen kun J:n kanssa normiin tapaan whats-uppailtiin illalla ja kun olin sanomassa öitä, niin mulle tuli sellanen pieni haikeus, että tää on viimenen kerta kun sanon mun inttipojulle öitä. Ehkä haikeus tuli siitä, että tää intti on kuitenkin ollu meijän suhteen kolmas osapuoli jo vuoden verran. Nyt se sitten onkin loppu. 

Vaikka tätä päivää on odotettu ihan vitun kauan ja kuin kuuta nousevaa, emmä vieläkään oikein tajua, että nyt se tulee oikeesti kotiin. Tietty tässä on joulu välissä, joka me vietetään eri osotteissa eli ehkä sen takia tää asia ei oo vielä ihan kolahtanu. Mä varotin tosin J:täkin, että siinä vaiheessa kun tulee käsky reserviin mars ja pääsee kapsahtamaan toisen kaulaan, niin saattaa päästä riemunkiljahdus... ja sitä mahdollisesti seuraa pieni onnellisuusitku. 

Mä suuntailen tossa kasin pintaan junaan ja kohti keravaa, josta anoppi mut noukkii kyytiin ja lähetään ajelemaan kohti Vekaranjärveä. Siisti kyllä päästä kattomaan, että missä se mun armaani on vuoden lusinut. 

Oikein ihanaa päivää kaikille! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Ole ihan ihana ja jätä kommentti :)