keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Voi turhuuden turhuus

Mukavaa torstaiaamua kaikille!  Olin eilen illalla ahkera ja siivosin keittiönn ennen kun menin nukkumaan, niin mulle jäi tälle aamulle kivasti aikaa juoda kahvikin rauhassa, sen sijaan, että olisin kaatanu lähes koskemattoman kahvikupillisen termariin ja juossu ulos ovesta pää kolmantena jalkana. 

Alkuviikko on taas hujahtanut ohi ihan supervauhdilla ja nyt enää yksi kelloherätys ja pääsee nukkumaan taas pitkään ja kaikista parasta se, että enää yksi yö yksin ja sitten pääsee taas tappelemaan peitosta J:n kanssa. Lauantaina me juhlitaan pienellä sekasikiöporukalla mun luona Halloweenia. Sekasikiöllä tarkotan sitä, että tänne kokoontuu niin mun uusia luokkalaisia poika/-tyttöystävineen, kun J ja sen kavereita ja mun vanhoja kavereita. Toivottavasti saadaan aikaan yhteistäkin settiä, eikä niin, että tänne muodostuu High school-istumajärjestys... 

Mun asu on periaatteessa täysin suunniteltu, mutta toteutus toistaseksi vielä vään kusee. Meikki onnistuu iisisti, mutta vaatteiden suhteen oon vielä aika huolissani. Mutta niinhän se toistaseksi mun kohdalla aina on mennytkin. Mä päätän mitä laitan päälle siinä vaiheessa, kun ensimmäiset vieraat seisoo oven takana. 

Mulla on paha pelko siitä, että oon taas tulossa kipeeks. Eihän siinä muuten mitään, mutta mulla kipeily tarkottais sitä, että meikäläinen joutus leikkausjonoon... En kauheen innoissani odota sitä, että kirurgisetä murjoo mun poskionteloiden rustoja... Tuntuu että kurkku on ollu turvoksissa joka ikinen aamu tällä viikolla. Plaah.

En varmaan oo ainut ketä ahdistaa ja masentaa toi jatkuva pimeys tuolla ulkona? Eilenkin kun puoli neljän aikaan suuntailin kotiin oli jo niin pimeetä että, vedin vaan suosiolla verhot kiinni ja sytyttelin kynttilöitä piristämään. Aamu tosin valkeni ihanan aurinkoisena, mutta minkä takia sen hiton valopallon pitää laskea niin turkasen aikasin? Tänään näyttää taas onneksi siltä, että saadaan nauttia auringosta ainakin alkupäivä.

Aurinkoista toivoa täynnä olevaa torstaita siis kaikille!

tiistai 7. lokakuuta 2014

Keskiviikko ei ole kirosana

"Maanantait on nykyään poikkeuksetta ihan paskoja. Siis oikein poikkeuksellisen paskoja. Se, kun herää, ensinnäkin herätyskelloon ja siihen, kun tajuaa, että ei se J oo siinä vieressä tuhisemassa, että se tuoksu mikä nenässä tuntuu, on se paita minkä nyysit J:n kaapista unikaveriks." Maanantaina tosiaan taas saattelin mun sotilaan Vekaranjärven bussiin ja ei taas kumpaakaan kauheesti hymyilyttäny. Tuntuu, että joka viikko, tää on aina vaan vaikeempaa päästää siitä toisesta irti. 

Jos mulle vuos sitten olis sanottu, että itken täällä jonkun inttipojun perään, oisin varmaan kuollu nauruun. Olin tosi varma, että oon ylittäny sen iän, että ois mulle realistista seurustella jonkun kanssa, joka on vielä intissä. Mutta eihän se nyt sitten niin mennykkään. Onneks ollaan jo hyvin puolessa välissä ja jäljellä on suunnilleen 10 viikkoa inttileskeilyä. Ja ens viikonloppuna saadaan leikkiä kotia vielä päivän pidempään, kun J on vapailla vielä maanantain ja mullakin alkaa tän viikon jälkeen syysloma. Suunniteltiin, että nyt vaan ollaan koko weekendi, kun viimeset kuukauden viikonloput ollaan seilattu helsinki-sipoo-hämeenkoski akselia ja nukuttu millon missäkin. Nyt pyhitetään viikonloppu vaan kotona olemiselle ja lööbailulle,

Tuntuu että tää viikko on taas vaan menny ihan ohi. Nyt on siis jo keskiviikko. Mulla on nykyään sellanen kattomistapa tähän viikkojärjestykseen, että tiistaina ollaan jo voiton puolella. Eli keskiviikkohan on jo niinkun viikon loppua. Mutta tää on kuitenkin se päivä, kun sille, että me taas nähdään J:n kanssa on jo joku määrite: Ylihuomenna.

Tänään jaksoin ekaa kertaa koko viikkoon meikata. Jaksoin myös vähän miettiä sitä mitä kiskoin kaapista päälle. En kuitenkaan turhan paljoa. Koulun jälkeen saa tänään mennä pää kolmantena jalkana, kun pitää leipoa huomiseen kahvilavuoroon koulussa, imuroida ja siivota muutenkin paikat kondikseen, pestä pyykkiä ja miettiä että mitä laitan päälle huomisiin fuksiaisiin.

Huomenna roudaudun suoraan koulusta mun luokkalaisen nurkkiin pitämään majaa fuksiaisten ajaksi ja kun perjantaina kotiudun, niin pitääkin jo kohta käydä hakemassa J itiksestä. Tää loppuviikko menee ihan oikeesti juostessa pää kolmantena jalkana. Varmaa pipo kuluu tässä meiningissä. Toisaalta on ihanaa kun on tekemistä niin menee aika siihen perjantai-iltaan paljon nopeemmin.

Mä lähden valmistautumaan kouluun lähtöön ja ekaan luentoon! Kivaa keskiviikkoa!