maanantai 30. kesäkuuta 2014

Nike air maxit ja kurssijuhlapaniikki

Mulla oli tänään palkka päivä. Ei, en ostanu sitä laukkua, vaan jotain mitä kuolailin jo aikoja sitten ja periaatteessa olin päässy jo himotuksestani yli. Mutta sitten menin aamulla Asoksen sivuille. ISO VIRHE. Vaaleenpunaset Niken air maxit, alessa, alle satasella, kokojakin vielä. Klik klik, ja nyt ne on matkalla mulle! Tähän iso JEEEE!!!

Ja nyt lupaan lopettaa shoppailun. Ihan oikeesti. Seuraavan kerran kun johonkin käytän rahaa, on sitten kun maksan takuuvuokran. Piste. Tein aika paljon tuhoja aleissa lauantaina, mutta nyt shoppailunhimo on taas hetkellisesti taltutettu ja pysyn kaukana kaupoista ainakin kaks kuukautta. Toisaalta lauantainen shoppailureissu oli pakollinen, koska tarvisin laukun sinne kurssijuhlaan, johon on muuten enää 4 kokonaista päivää! Laukku löyty ja niin paljon muutakin... 

Ja toi rahan käyttölupaus oli muuten niin vale kun olla ja voi. Mulla on keskiviikkona ripsihuolto ja perjantai iltana kampaajalle aika juhlakampausta varten... Ja pitäis sinne Haminaankin vissiin jonkun verran rahaa nostaa, vaikka mun Avec-Sohlossa, jonka lauantaina sain, muistutetaan herrasmiehiä huolehtimaan daaminsa nesteytyksestä. 

Oon niin innoissani noista juhlista. Mulla tulee kylmät väreet aina kun mietin ruusurynnäkköä ja voin vaan kuvitella kuinka hieno juhla toi tulee olemaan! Saan kuin saankin mun prinsessapäivän, ennen kun joskus ehkä pääsen naimisiin. 

Viikon aikana tulee siis luultavasti tunnelmia, fiiliksiä ja sneakpeakia asusteista ja kampauksesta! 

Nyt mä lähden laskemaan tunteja siihen, kun joukko armeijapukusia miehiä juoksee täysiä päin, ruusut suussa! 


tiistai 24. kesäkuuta 2014

No se laukku

Tänään, tasan kaks viikkoa sitten, mä sain tietää, että mä pääsin kouluun. Vieläkään toi ajatus ei oo ihan iskostunu, vaikka kämppiä on etitty pikajunan raivolla, koko toi aika. Mä muutan Helsinkiin. Ja omaks yllätykseskseni, oon aika innoissani. Helsinkiläistä musta ei tuu, eikä musta sellasta saa tekemälläkään, mutta valehtelisin jos väittäsin, että en innolla odottais sitä, kun voin vaihtaa mun FB:n profiiliin tän hetkiseksi paikaksi "Helsinki".

Mä kirjotin mun Helsinkipostauksessa, kuinka mä tein Stockmannilla itselleni lupauksen, että jos ja kun mä kouluun pääsen niin palkitsen itseni sillä Korsin laukulla. Kaks viikkoa on kulunu, eikä mulla vielä kyseistä laukkua ole. Oon kahen vaiheilla. Toinen puoli musta huutaa, että mene nyt ja osta se perkeleen laukku. Tää on luultavasti viimenen kerta pitkäänpitkään aikaan kun mulla siihen on varaa. Toinen puoli taas tolkuttaisi säästämään. Koska kohta syödään kaurapuuroa kyllästymiseen ja sen yli. 

Toisaalta taas, mähän tarvitsen uuden laukun koulua varten. Kyseinen Kors nyt vaan sopis tähän tarkotukseen paremmin kun hyvin. Ja se menis sitten myös kaupunkilaukkuna, koska mä kannan aina mukanani puolta omaisuutta. Laukkuhan ei oikeesti ole edes hinnalla pilattu, mutta jokin järki yrittää mulle sanoa, että sillä 300e syödään aikas hyvin. Toisaalta, voin sitten imeskellä sen laukun hihnaa... 

MICHAEL Michael Kors  Large Hamilton Messenger. 

Onhan se nyt oikeesti kaunis kun mikä. Ja niin ajaton, että käytä tota vielä sata vuotiaana. Samalla tavalla kun mun Longchampiakin, jonka ostamista en oo katunu sekuntiakaan. 

Mun pitäis nyt lähteä duuniin keräämään sitä rahaa ja ehkä kun tilipäivä koittaa, niin mä oon valmis tekemään päätöksen siitä, että muuttaako toi ihanuus mun kaappiin vai ei. 

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Särkänniemeen, särkänniemeen!

Tänään me otetaan kaveriporukalla suunnaksi Tampere ja mikäs muukaan mesta kun Särkänniemi! Sain eilen extemporeidean että haluun tänään Särkkikseen ja onneks mulla on kavereita jotka jakaa mun kanssa tätä piirrettä, että lyhyellä varotusajalla, voi lähteä vaikka Englantiin. 

Starttaillaan meiltä joskus puolen päivän jälkeen, ja mä oon ollu hereillä jo seittemästä asti. Ei vaan nukuta. Voin kertoa, että kun ens viikolla on herätys 4.30, niin kyllä varmasti väsyttää. 

Tää päivä oli loistava lähteä, koska tänään, kymmenen minuutin päästä, Muumiksen portit aukeaa taas ekaa kertaa tänä kesänä, ja mua surettaa niin paljon, etten oo ite vetämässä kuumaa karvaa niskaan. Saampahan muuta ajateltavaa. 

Mulla on meneillään maailmanluokan vaatekriisi, koska en tiiä että millasta säätä voi tälle päivälle odottaa. En luota sääennusteisiin mitenkään kovin vahvasti, mutta jotenkin toivon ja oletan, että päivän sää on sen verran lämmin, että voi lähteä kieppumaan laitteisiin shortseissa. Toinen kriisi mulla on laukun kanssa, koska aikasemmin mulla on ollu laukunkantaja messissä, niin laukkua ei oo tarvinnu jättää vartioimatta siks aikaa kun ite pyörii pää alaspäin yläilmoissa. Onhan siellä tietty muidenkin laukkuja ja tavaroita, mutta mun tuurilla just mun laukku lähtee väärän tyypin matkaan... 

Mutta nyt mä lähen valmistautumaan päivän meininkeihin ja arvon vielä kerran, että mitä mä laitan päälle! 

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Longchampmaatuska ja Helsinki

Eilen mulla oli viimenen pääsykoerutistus, kun suuntasin Helsinkiin Snelmann-korkeakoulun haastatteluun. Haastattelu ei itessään jännittäny mua yhtään, musta on hirveen kiva puhua itestäni. Ainut mikä aiheutti mulle sydämentykytyksiä, oli se ite kaupunki. Tai no siellä liikkuminen. Onneks mulla on tosin maailman paras vaimo, jolle voi soittaa, että tuu hakemaan mut Herttoniemestä, tarjoon sulle lounaan. 

Haastattelusta jäi tosi hyvä maku suuhun, ja ens viikolla sitten voi soitella tulosten perään. Jos ovet mulle tonne aukeaa, niin alkaa meillä vaimon kanssa hullu asunnonmetsästys. Ja mun Helsinkiin rakastuttaminen. 

Mun oli tarkoitus ostaa ittelleni tolta reissulta, mun ensimmäisen oikean palkan, ja pääsykokeiden päättymisen kunniaksi, se Michael Korsin laukku, jota kuolasin täällä. Tein kuitenkin päätöksen, että laukku saa kodin meikäläisen luota siinä vaiheessa, kun hyväksymiskirje kolahtaa postilaatikkoon. Siinä vaiheessa, se on mun kouluunpääsylahja. 

Pakkohan mun oli tosin palkita itteni nytkin, selvisinhän sentään Helsinkireissusta ja pääsykokeista. Mun on pitäny ostaa Longchampin clutch (meikkipussi/lomppakko mikälie) tyyliin joka kerta laivalta. Laivalle ei nyt lähetty, mutta se tuijotteli mua sieltä Stockmannin Longchampin osastolta ja se oli pakko saada. Nyt se sitten on mun! <3 Ja koska mun lompakko ei mahdu tonne sisälle, tarvisin jonkun pikkulompakon niille kerroille kun toi on käytössä. Se sattu vielä sopivasti löytymään samasta pöydästä, ihanassa turkoosissa värissä. Vitsailtiin vaimon kanssa, että pitäskö ostaa vielä uus Longchampin laukku, johon voisin sitten pistää noi. Longchampmaatuska.... 


 


 

Ja tosiaan käytiin me syömässäkin. Kierrettiin läpi kaikki Stadin ravintolat ja päädyttiin kotoisasti Rilloon. Ollaan niin mukavuudenhalusia. 

 

Tolla reissulla tuli fiilis, ettei se Helsinki välttis olisikaan ihan paskin paikka asua. Kesällä aijotaan vaimon kanssa kiertää Helsinkiä niin, että mäkin alan tuntea jotain yhteenkuulumisen tunnetta. Todettiin tosin, että ehkä Turkua ja Helsinkiä ei voi molempia rakastaa. Mutta oon valmis ottamaan askeleen Helsingin tykkäämistä kohden. Koska eihän sitä tiedä, jos juuri toi all time inhokki kaupunki, tuleekin olemaan mun koti, ainakin seuraavat pari vuotta.