lauantai 29. maaliskuuta 2014

Baby byebyebye






 

Holahola! Tänään kuvailtiin systerin kanssa pihalla parit asukuvat. Ei mulla oikeesti tollasta ollu päällä lauantaina kotona hengaillessa, mutta halusi kokeilla käytännössä tota asua joka on pyöriny nyt hetken päässä. Siinä näkyy nyt se uus Maxineule jota rakastanrakastanrakastan. Toinen rakkausjuttu on toi Cubuksen lyhyt trikoopaita, jossa on pitkät hihat. Se on viimeviikolla karismasta kotiutettu. 

Aika mustahan tää on, mutta kun töissä ei saa käyttää kokomustaa, niin sitä tulee sitten käytettyä vapaa-ajalla normaalia enemmän... Tähänhän sopis tosin kun nenä päähän, pinkkisävyset air maxit... Mutta ehkä en nyt hommaa uusia kenkiä (toistaseksi) koska toissa päivänä lähti tilaukseen Nellyltä aikas päheet sliparit. 

Tukka on muuten kiinni Glitterin puhelinlanka ponnarilla. Oon vähän kahen vaiheilla siitä, että onks toi nyt sitten normiponskaria parempi. Ehkä se vähän paremmin pysyy päässä, mutta ton saa kiertää kuitenkin ihan useamman kerran ympäri, kun se ekan käyttökerran jälkeen venähti aika mukavasti. 
Tossa tokavikassa kuvassa näkyy tosi kivasti toi hiustenväri. Se on kyllä tosi lähellä sellasta strawberryblondea, mitä lähin hakemaan! 

Töissä on ollu nyt oikein sairaan kiirettä, kun uusia muksuja tulee ovista ja ikkunoista ja työkaverikin on kohta eläköitymässä, joten meiltä ei ainakaan duunit lopu. Tosin tää aurinko piristää kyllä niin ihanasti. Ollaan päästy jo juomaan päiväkahvejakin ulos. Piristymiseen vaikuttaa tosin aika vahvasti myös se, että mun kuukauden kipeilyihin löyty syy, kun vihdoin marssin lekurille. Poskiontelontulehdus. Ei muuta ku antibioottia nassuun ja pikkuhiljaa alkaa jo helpottaa. Tosin ei ihan niin paljon, kun ilmeisesti pitäisi. Jos maanantaihin mennessä ei ala olla normiolo, niin uutta lääkärireissua vaan taas.. 

Mä alan pähkäilemään, että jaksanko lähteä illalla juhlimaan vai en ja lähen varmaan vielä nauttimaan tosta ihanasta säästä pyörälenkin muodossa. Ihanaa lauantaita!

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Why so serious?

Eilen mulla tuli taas vaihteeksi ihan hirvee ahdistus yhteishausta. Miksi joka ikinen vuosi mä oon ihan hermorauniona, kun pitää taas tehdä niitä tulevaisuuden suunnitelmia??? Mä alotin pänttäämään Puhuvaa ihmistä, vaan ahdistuakseni siitä, että mulla ei oo mitään mahiksia päästä sisään Turun yliopistoon lukemaan Logopediaa, ainakaan ekalla yrittämällä. ja varsinkin kun tiiän, että kirjat on ollu jossain julkastuna jo siis koko ajan, niin jotkut on alottanu pänttäämisen jo varmasti hyvin viime vuoden puolella... 

Ja kävi ahdistaaan se, että miksi mä edes olen hakemassa tonne? Toi oli sellanen päähänpisto ammatti. Puheterapeutti. Miksi? Mitkä olis ollu mun vahvuudet alalle, jos oisin päässy haastatteluvaiheeseen? Mikä olis mun motivaatio? Niitä ei ole. Tai no kaikkeahan voi keksimällä keksiä. 

Jotenkin toi ala syrjäytti ne alat jotka on ollu päälimmäisenä mielessä jo tosi pitkään. Ja eilen päätinkin, että panostan lukemaan VAKAVA-aineistoa ja vittu mähän menen sisään kasvatustieteelliseen. Piste. Mustahan tulee luokan-tai lastentarhanopettaja. Mulla on oikeesti ihan hirvee motivaatio alkaa kahlata läpi pääsykoeartikkeleita ja suurimmaksi syyksi sen takia, että mä uskon pystyväni siihen! Mä uskon siihen, että mulla on oikeesti mahdollisuudet päästä sisään! 179 sivua luettavaa, 41 päivää aikaa. Mutta niin on kaikilla muillakin. 

Meillä on suunnitelmissa viikonloppun VAKAVA-bootcamp, Muumiskavereiden kanssa, jotka on myös hakemassa kasvatustieteelliseen. Tästä tää lähtee. Tsemppi on toistaseksi vielä hurja! 

Mutta nyt töihin hakemaan käytännön kokemusta! 

lauantai 22. maaliskuuta 2014

It's not about stripping, it's about striping...

   





Vilkaus asuun jossa meikäläinen on tänään suuntaamassa ensin Karismaan shoppailemaan ja sen jälkeen elämäni ensimmäisille Tupperin kutsuille työkaverin luokse. Kutsuilta matka jatkuu kohti järvenpäätä, jossa vietetään Beiben kanssa tyttöjen iltaa pizzan ja viinin kanssa. Tapahtuman täyteinen lauantai siis meikäläisellä tiedossa... Saa nähdä kuinka levotonta meininkiä tänään on tulossa, kun työkavereiden kanssa on tullut vietettyä nyt 12 päivää putkeen. :DD Eipä sillä, mulla on kyllä tosi ihanat kollegat! 

Tänä viikonloppuna pitää vielä nauttia rentoilusta, koska ensi viikolla alkaa rankkaakin rankempi lukeminen pääsykokeisiin... Puhuva ihminen odottaa hyllyssä ja Anatomian ja fysiologian kirja pitäisi myös metsästää jostain. Puhumattakaan siitä että, VAKAVA-aineisto julkaistaan ensi viikolla.


maanantai 17. maaliskuuta 2014

I like my money right where i can see it... hanging in my closet

Perjantaina kävin tosiaan Lahessa tuhlaamassa rahoja ja juhlistamassa sitä, että mulla on kesäksi työpaikka. Mun piti lähteä ostamaan mekkoja ja muuta keväistä, mutta loppujen lopuksi mukaan tarttui jotain muuta. Joo ehkä keväistä, mutta yhtään mekkoa en kotiuttanut. 




Gina tricotista mukaan tarttui pari toppia. Oon maailman paras shoppailemaan aina sellassia tosi ajankohtasia vaatteita. Joo, ennustan tolle mustalle (jossa on muuten paras vuosiluku)neitsytmatkaa jo tän viikonlopun baarikeissille, mutta valkosen mä niin voin kuvitella kesällä ihanan hameen, tai sortsien ja ruskettuneen ihon kaveriksi.


Tää harmaa Vilan maxineule, oli tosin sellanen juttu jota lähdin ostamaan. Olin nähny sellasen tarpeeksi usein jonkun blogissa, joten sellanen oli ihan pakko saada. Vähän jäi kaivelemaan, etten ostanu toista samanlaista mustana.... 

Näiden lisäksi ostin Stadiumista Race Marinen valkosiniraidallisen 3/4 hihasen trikoopaidan. Se on ollu mulla jo käytössä joten heitin sen just pesukoneeseen. Se on sellasta klassista ja yksinkertasta raikkautta farkkujen ja kaiken kanssa käytettäväksi. Niitäkin olisi pitäny varmaan ostaa ihan useemman kappaleen verran. 


lauantai 15. maaliskuuta 2014

clear "pum"

Palauduin just EA1-kurssin ekan päivän väännöstä. Takana on ihan huippu 7 tuntinen ja vähän kipee käsi elvytysharjotuksesta ja arat reidet Epipenin jäljiltä. Mutta en muista millon mulla olisi viimeksi ollu noin hauskaa. Kouluttaja oli IHAN HUIPPU. Oon ihan innoissani odottamassa huomista päivää ja sitä että pääsee taas treenaamaan lisää. En oo ikinä tehny mitään vastaavaa, mutta huomaa kyllä, että ei vitsi et on mielenkiintosta ja tän jälkeen mäkin ihan oikeesti omaan EA-kortin. Mä olen EA-taitoinen. Osaisin elvyttää niin aikuisen, lapsen kun vauvankin. Tietysti toivon ettei näitä taitoja tarvitse koskaan ottaa käyttöön käytännössä mutta on kiva tietää että ehkä olisi sitten enemmän varmuutta tehdä jotain, jos tilanne sattuisi omalle kohdalle. 

Eilen me käytiin Beiben kanssa Lahdessa shoppailemassa ja kahvilla. Okei, meidän piti mennä kahville, mutta kaikki kahvilat oli niin täynnä, että päätettiin mennä sitten santa fehen yksille. "Sama asiahan toi nyt on että juoko sitä kahvia vai bissen". Oishan se ehkä melkein ollukkin, jos niitää bissejä olis juou sen yhden. Mutta kun me juotiin sitten vähän useampi. No kerranhan sitä nyt saa juhlistaa sitä, että on saanut kesäksi työpaikan... Meikäläinen ei tosin palaa laaksoon, vaan pysyy juuri siellä missä on ollut viimeisen puoli vuotta. Enkä voisi olla onnellisempi. Saan viettää kesän kotona. Ajella töihin pyörällä ja viikonloppuisin (jotka on muuten aina vapaa) voi lähteä parhaiden kavereiden kanssa viihteelle. 

Tietysti oon vähän surullinen siitä, että mun Muumi ura on toistaseksi tauolla, mutta enemän kun töitä, mä kaipaan siellä niitä ihmisiä ja tietysti Turkua. Toivon mukaan saan tosin Turusta tarpeeksi asti, jos mulle ovet kouluun avautuisi syksyllä. 

Nyt mä yritän keksiä, että mitä teen mun kynsille ja sit vaan rentoudun tämän illan! Ihanaa lauantaita

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Blue jeans and redhead





Muutama kuva mun tän päivän lavastetusta asusta. Todellisuudessa päällä oli jotain vähemmän uutta, kun noi eilen ostetut übertiukat farkut. Halusin kesäksi ja kevääksi siniset farkut fressaamaan tota kevään pukeutumista. Mulla on ollu siniset farkut viimeks lukion ekalla ja sen jälkeen oon uskollisesti pysyny mustissa tohtoreissa, mutta nyt olin päässy siihen ajatusmaailmaan, jossa tarvitsin siniset farkut. Ja onhan noi ihan sairaan kivat. Ainakin omaan silmään näyttää kivan keväiseltä. 

Ja on kuvissa jotain muutakin uutta kun ne farkut. No kyllä, se tukka. Oon hetimullekaikkinyt-ihminen. En vaan pystyny odottamaan hiusten värjäämistä vaan marssin kauppaan ja ostin hiusvärin jonka äiti mulle eilen iski päähän. Ja alkushokin ja identiteettikriisin jälkeen, ja kun näitä kuvia kattoo, ni joo, tulihan tosta ihan hauska. Onhan se aika punanen, mutta ehkä just sopivan pastellipersikka. Vaatii vaan hiukan totuttelua. 

lauantai 8. maaliskuuta 2014

If you're a redhead, blonde or brunette

Huomenta ja ihanaa lauantaiaamua. Ilma on harmaa ja tuulinen, mutta täällä unelmoidaan aamukahvn lomassa lämpimänsävyisestä, uudesta hiusväristä. 

Mä olen kokeillut mun tukassa kaikkea. Ihan oikeesti kaikkea. Pidennyksiä ja poikatukkaa. Mustaa, blondia, punaista ja violettia. Permistä ja joskus tukka ei voinu olla liian suora. On käyty läpi Amy Winehouse tupeeraukset ja pikkuletit. Viimeisen puol vuotta on ollu hakusessa kylmä, harmahtava ombre. Ja paino sanalla hakusessa. Oon kokeillu kaikki aineet mitkä huutaa Silweriä, tuloksetta. Edes kampaaja ei saanu mun pehkoon loihdittua kylmää sävyä, vaan käteen jäi vaan satasen lasku ja "liikaa punapigmenttiä"-toteamus. 

Netin ihmeellisessä maailmassa pyöriessäni, eksyin sitten hakemaan kuvia hakusanalla "Strawberry blonde". Ja jotain naksahti meikkiksen päässä, ja nyt olis ihan hirveä himo, lämpimän sävyiseen, punaiseen taittavaan tukkaan. Mitä jos lopettaisin taistelun sitä vastaan, mikä on mun tukalle luonnollista ja tekisin mun hiusten tän hetkisestä heikkoudesta sen vahvuuden?

Strawberry blonde ombre  

 summer curls 

Koska fakta on, että mun tukasta ei koskaan tule niin täydellisen kylmää, ett olisin tyytyväinen. Oon kyllästynyt siihen että mun tukka ei oo "valmis". On vaan ikuinen, erittäin kuluttava matka siihen, mihin ei päästä koskaan. 

 . 

En halua mun tukasta selvästi punaista. Haluaisin sellasen kevyen lämpimän sävyn. Kuitenkin niin että tukka pysyisi kuitenkin vaaleana. Eikä vaaleammat latvat haittaisi ollenkaan. Tai raidat, jotka näyttäisi auringon vaalentamilta. Ja haluaisin pysyä kuitenkin suhteellisen luonnollisen näköisenä. Värjätyn näköinen tukka, ei vaan ole nykyistä mua. 

Nyt vaan pitäisi ottaa itteään niskasta kiinni, päästää kaikki silwerit tauolle, ja suunnistaa kampaajalle varaamaan aikaa... 

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Mietteitä kipeilystä ja liikunnasta

Mä olen taas kipeenä. Eilen illalla pienellä nenän vuotamisella alkanut pikkuflunssa, on vaihtunu oikeen kunnon sairastumiseen. Taas vaihteen vuoksi. Mä imuroin tuolta päiväkodista itteeni kaikki bakteerit ja taudit. Hirveen kiva. 

Miksi mä kirjotan siitä että oon taas kipeenä? Siksi, että mua ärsyttää aivan suunnattomasti, että joudun sanomaan byebye ainakin parille viikon treenikerralle. Mulle tulee aina ihan kauheen huono omatunto, jos en toteuta mun viikon treenejä sen takia, että oon kipee. Ja kun mulla ei edes oo kuumetta. Sillon homma tuntuis paljon vähemmän pahalta. Mutta kun sitä kuumetta ei ole ja vaikka kuinka on kipee olo, sitä kipeyttä ei myönnä, ennen kun se kuume nousee. Se vaan tuntuu lintsaamiselta, laiskuudelta, kun ei kauheessa räkätaudussa heitä trikoita jalkaan ja vedä tunnin kickboxing treeniä ja lihaskuntoja päälle. Varsinkin kun liikunnasta on nykyään tullu hirveen kiintee osa mun arkea. 

Mä tiedän, että kipeenä ei saa harrastaa sellasta hikiliikuntaa kun yleensä. Mä tiedän kaiken sydänpussintulehduksesta ja kauheista jälkitaudeista. Mutta sillä hetkellä kun se treenin jättää väliin, jyskyttää mielessä vaan ajatus siitä, että tuskin se olisin just minä, kuka kuolla kupsahtais flunssan ja urheilun yhdistämisen jälkeen, sydänpussintulehdukseen. Onhan se fakta, että jälkitaudit voi olla kamalia, ja vaikka siihen nyt ei kuolis, vois joutua vielä pidemmäks aikaa pois treenipelistä, jos päätyis sängyn pohjalle, vaikka ihan sairaalaan  asti, ihan vaan sen takia, ettei voinu odottaa sitä viikkoa, ja antaa kropan parantaa ensin ittensä. 

Mulla toisaalta on muutenkin kipeilyn kanssa se paha tapa, että sinnittelen töissä/koulussa viimeseen asti, pahimman päivän jälkeen jään kotiin lepäämään päiväksi, ja sen jälkeen olo tuntuu jo siltä, että voi palata. Vaikka tosiasiassa tarvis vielä pari päivää ihan vaan lepoa. Lepääminen on vaan niin hirveen rankkaa ja vaikeeta, varsinkin sillon, kun olo alkaa jo tuntua vähän paremmalta. 

En tiedä oliko tällä postauksella ihan hirveetä funktiota. Halusin vaan jotenkin vuodattaa mun tuntemuksia, ja yrittää näin, mustalla valkosella, vakuutella ittelleni, että ei se maailma siihen kaadu, jos pari päivää kuuntelee sen oman kropan tuntemuksia, lepää vähän ja juo kuumaa mehua. 

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Himotus...

No ne saatanan Air Maxit. Tällä hetkellä tuntuu, ettei meikäläisen kevät ja kesäpukeutumisesta tuu mitään, ilman noita kyseisiä kenkiä. Vaikka kuinka yritän tolkuttaa ittelleni, että mä olen Conssityttö, CONSSItyttö, ei vaan auta, kun todeta, että kyllä. Mä tarvitsen air maxit. Pakko saada. Eikä tätä himotusta auta yhtään se, että selailee Lookbookkia hakusanalla "air max" ja että Asoksella, sattuis just nyt olemaan pari noita popoja aika mojovassa alessa. Ja vielä mun koossakin. Ihan tosissaan. 

Yritän ittelleni tässä perustella, että en tarvi enää uusia tennareita ja mutta samalla käyn läpi asuja, joissa noi vaan toimis. Ihan liian hyvin. 

Perfect
http://weheartit.com/entry/104018968/search?context_type=search&context_user=sandra0711&page=4&query=nike+air+max
...
http://weheartit.com/entry/103824492

Untitled
http://weheartit.com/entry/104038773/search?context_type=search&context_user=BlueLovato&page=6&query=air+max


                      Asiaahan ei myöskään auta yhtään se, että tänä keväänä jokainen bloggaaja ja fasionista kuluttaa katuja just noilla popoilla. Ei oo pienen ihmisen elämä helppoa... Onneks tilipäivä on vasta 10 päivä, joten mulla on vielä viikko aikaa punnita ja pähkäillä näiden kenkien tarpeellisuutta.