sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Puhelinräpsyjä ja viikonloppua.

Tänä viikonloppuna oon...

...heränny joka aamu ennen kaheksaa siihen, että joku kynsii mun jalkoja.

...pakottanu iskän tekemään notskin pihalle ja paistanu sitten siinä nakkeja.

...käyny tekemässä tuhoja Seppälän aleissa.

Tätä käy mulla nykyään vähän turhan usein. Meijän lähikauppakeskuksessa, on ainoastaan toi Seppälä (niinku vaatepuolen kaupoista) ja nykyään löydän sieltä aina jotain. AINA. Normaalisti kävelen vaan julmasti Seppälän ohi, mutta toi kyseinen on poikkeus. Ja taas lähti mukaan kivoja juttuja, joita en tienny tarviivani.


Nää ihanat läpinäkyvät, ohuet kauluspaitajutut (Mitä noi oikeesti on?!?!?) on mun heikkous. Noi on ihania koska ne käy niin moneen. Ja tollanen on niin kiva laittaa esmes, neuleen alle. Musta  nahkakauluksinen, on vielä pitkähihanen ja hihansuissa on kans nahkakaistaleet! Lovelovelove. Toi raidallinen taas on ollu ostoslistalla jo ties kuin kauan. 

...ostanu ihania juttuja, joita en voi töissä käyttää.

...ostanu ihania juttuja joita voin töissä käyttää.



Nää olohousut on sellaset, jotka on pyöriny mielessä siitä asti kun ne ekan kerran bongasin jo ennen joulua. Koskaan en niitä normihinnalla saanu ostettua, mutta nyt kun systeri ne huomas aleissa, niin lähti kyllä samantien matkaan. 

...haaveillu luistelemaan lähdöstä.

...nauttinu siitä, että pakkanen laski siedettäviin lukemiin.

Vaateostosten lisäksi, mukaan lauantain ostosreissulta, tartu pari ihanaa kynsilakkaa.



Noi pastellit, ostin ihan kesää ja kevättä silmällä pitäen. Ja kyllä mä eilen maalailin kynnet violeteiksi, vaikka keväästä ei vielä tietoakaan oo. Noi on vaan täydellisen väriset! Samaisen merkin mintunvihreä jäi vielä ehkä vähän kaivelemaan. Rimmelin Nail Nurse, oli pakko ostaa, jos se vaikka ihan vahingossa sattuis hoitamaan nää mun aika kuolleessa kunnossa olevat kynnet vähän inhimillisemmiksi.

Tällasta tähän weekendiin. Mä lähen kattomaan siskon kanssa supernaturalia! Rentoa sunnuntaita!

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Ihana arki ja kun tyttö on hyvä

Perjantaina suunnattiin tosiaan työporukan kanssa teatteriin katsastamaan näytelmä "Kun tyttö on hyvä". Illan parasta antia oli mun mielestä se, että sain laittaa päälle jotain kivaa. Ja sain mun hiukset laitettua niin että ne oli mun mielestä ihan tosi kivasti. Näytelmä itsessään, ei aiheuttanu mussa oikein mitään tunteita. Joo, lauluista yksi oli ihan mukaansa tempaava. Muissa sanat muurautu ihan järkyttäväksi mössöksi, eikä ollu mahdollista edes erottaa, että mikä kieli mahtoi olla kyseessä. Koreokrafiat ei vielä ihan iskuilleen natsannu, vaikka ne ihan yli yksinkertaset olikin. Juoni oli ihan hauskan yllätyksellinen, mutta siinä vaiheessa kun puoliajan jälkeen tunnelma muuttu kauheen synkäksi, alko ainakin mua, (joka oli heränny kuuden aikaan), jo vähän haukotuttaa. Vitsit meni vähän ohi, mutta ehkä mä en ikäni puolesta ollutkaan ihan kohdeyleisöä, koska sitten taas hyvin 50 paremmalla puolella olevat kanssatyöskentelijät piti näytelmstä kovastikkin. Noh, teatteriin on kuitenkin aina kiva päästä ja keskityin sitten ehkä kuolaamaan bändin basistia ja keskittymään toteutuksellisiin yksityiskohtiin ja vaihtoihin jotka mua henkilökohtasesti aina kiinnostaa. 

Viikonloppu meni tota reissua lukuunottamatta kotosalla hengaillessa. Kyllä mua viihteellekkin kosiskeltiin, mutta mä halusin jäädä neljän seinän sisään kattomaan Putousta ja nukkumaan viikon univelkoja pakettiin. 31 pvä mulla on suuntana kaverien yhteissyndet keravalla joten ehkä mä säästän mun, aika pieniin mittoihin valahtaneen, biletysinspon sinne. Ilmeisesti oon tullu vanhaks, koska mulla ei ihan hirveesti oo innostusta lähteä baariin tai muutenkaan ryyppäämään. Joskus ne oli ne viikonlopun bileet, millä jakso kouluviikon, mutta nyt mä odotan innolla niitä kotona vietettyjä iltoja ja ihania krapulattomia aamuja. Yks syy tähän voi tietysti olla se, että oon suht kyllästyny meijän jo niin tutuks tulleeseen kaavaan siinä baari-illassa. Kaipaisin ehkä sitä, kun illalla kun lähdetään ei tiedetä, että mihin päädytään ja kenen kanssa. 

Mä aloin äsken siirtelemään tiedostoja mun koneelta uusiin kansioihin, kun toissapäivänä mun tietotekniikkaperheeseen liittyi uusi ihana pinkki läppäri. Mun vanha kone pääsee vähän vähempään käyttöön äitin ja iskän koneeksi, mutta mun pitäisi ilmeisesti ensin tyhjentää sieltä mun bilekuvat ja muut turhuudet pois. Kunnes hirveen fiksuna tyttönä, ja ulkosen kovalevyn puutteessa, mä tajusin, että ennen kun se vehje mihin noi kaikki tiedostot tyhjennetään tulee hommattua, niin mä loin porukoille mun koneelle vaan oman käyttäjän. Näin niiden ei tarvitse katella mun biletyskuvia ja saa laitettua siihen kaikki ihan omat säätönsä!

Tällasta pientä päivitystä mun elämästä! Eihän täällä paljon tapahdu, ja ehkä ihan hyväkin. Arki on kuitenkin ihan ihanaa!

tiistai 14. tammikuuta 2014

"When I first started teaching, I thought that I was doing it for all the right reasons: Short hours, summers  off, no accountability...

Tänään mulla oli jalassa kuomakengät. Joo, just ne lasten ja vanhusten ja no, päiväkodin tätien kengät. Heräsin todellisuuteen aamulla, kun pakkasta oli lähemmäs 20 astetta ja omat talvikengät on Primark laatuset pahvi uggt. Ei muuta kun äitin kuomat villasukkien kera jalkaan ja duuniin. Oon löytäny käytännöllisyyden kunnolla nyt, kun päivät menee lattialla istuen ja lasten perässä kontaten. Siinä ei paljon tee mieli vetää päälle mitään muuta kun olohousuja ja legginsejä. Tässä myös yks syy siihen, että mustatulee isona luokan-ei lastentarhanopettaja, vaikka työkaverit kovasti mua kyseiselle alalle suosittelisi. 

Nii oon nyt taas vaihteeksi ihan varma siitä, että mikä musta tulee isona. Luokanopettaja. Vahvasti myös mielessä yläasteen englanninopettaja. Molemmat tiethän mulle aukeaa jos mulle kesällä paikkaa okl:ään tarjoillaan. Toisaalta haluisin ihan hirveesti lähteä au pairiksi. Suurimpana syynä siihen, että en oo aikasemmin lähteny, on ollu se, että en oo kokenu lasten kanssa työskentelyä ja olemista mielekkääks. Nyt kun se asia olis poissa tieltä ja pienten lasten kanssa oleminen tuntuu hyvältä ja usko itseen on koulittu hyviin mittoihin niin halu lähteä, on noussu sellasiin sfääreihin ettei mitään rajaa.. Siihen vielä lisätään se suunnaton englannin kaipuu, niin ihmettelen päivittäin sitä, etten oo vielä jättäny au pairjärjestölle mun tietoja ja hakemusta.

Meillä on perjantaina työpaikan virkistymisilta ja suunnataan Lahden kaupungin teatter iin kattomaan Kun tyttö on hyvä, musiikkinäytelmä. Ihana päästä tolla työporukalla johonkin mihin voi laittaa päälle muutakin kun ne olohousut ja näyttämään, että hei mä näytän ihan ihmiseltä!

Mä lähden tekemään tän päivän treeniä! Tiistai on toivoa täynnä!