keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuosi 2014. Vuosi joka sisälsi sen kauan haetun rakkauden kesän.

NYE. Tänä vuonna tämä glitteripallo ottaa uutta  vuotta vastaan ihan vaan kotona. Skumppaa tulee illan aikana kulumaan maksimissaan yksi pullo ja nukkumaan oman kullan kainaloon kömmitään varmasti ensi vuoden ekoilla tunneilla. 

Muiden blogien tavoin on tännekkin varmasti pakko nyt rustailla vähän katsausta kuluneeseen vuoteen. Mun tähänastisen elämän eniten muutoksia sisältäneeseen vuoteen. 

2014

-Alotin vuotta työskennellen päiväkodilla, jossa olin vihdoin hiffannu että ei hitto tää työ on oikeesti aika siistiä

-Helmikuussa mä palasin viikoksi Muumimaailman riveihin Taikatalven muodossa

-Samassa kuussa me myös käytiin Beiben kanssa meijän perinteisellä kevään "sinkkuristeilyllä"

-Maaliskuussa mä tapasin RT-keissillä J:n

-VAKAVA-aineisto julkastiin ja mä oon viettäny kaiken vapaa-ajan nenä kiinni kirjassa 

-Huhtikuussa sain vihdoin virallisen duunipaikan PK-lta

-Käytiin kattomassa serkku-kummisetä porukalla Sami Hedbergiä Sibbetalolla Lahdessa

-Humalluin äärimmäisen sivistymättömästi duunipaikan kevätkarkeloissa ja kävelin kengät kädessä kotiin puol 7 aamulla

-Kesän alussa juhlittiin myös mun serkun ylppäreitä

-Kävin heittämässä lottorivin VAKAVA-kokeeseen Turussa

-Ja haastattelussa Snellman-korkeakouluun Helsingissä

-Käytiin J:n kanssa Särkkiksessä ja Muumiksessa ja vietettiin  muutenkin kaikki liikenevät viikonloput yhdessä

-Juhannusta juhlittiin perinteisesti mökillä toppatakissa

-Heinäkuussa pakkasin itteni ja iltapuvun bussiin aamuyöstä ja suuntasin Haminaan RUK:n kurssijuhlaan

-Kävin futis- ja lätkävaimoilemassa Sipoossa 

-Kuulin että oon päässy sisään Snelluun ja alko asunnon metsästys Helsingistä

-Elokuussa vietin mun viimestä kuukautta päiväkodilla ja ilmassa alko olla vähän (aika paljon) haikeutta siitä, että muutto häämötti parin viikon päässä

-Käytiin duuniporukan kanssa syömässä mun viimesen työviikon kunniaksi

-Löysin täydellisen kämpän Helsingistä  ja elokuun viimesellä viikolla muutin virallisesti omilleni ja vikana weekendinä juhlittiin tupareita

-Alotin opiskelemaan Snellussa

-Sairastin pari viikkoa  poskiontelo- ja korvatulehdusta

-6.9 mentiin J:n kanssa kihloihin

-Ja seuraavana viikonloppuna sovittiin, että muutetaan joulukuussa yhteen

-Sen jälkeen J taisikin tuoda suurimman osan omaisuudestaan Helsinkiin

-Täytin 21 ja edeltävänä viikonloppuna juhlittiin J-päässä

-Ahistuin mun koulusta ja päätin lopettaa syyslukukauden jälkeen

-Lokakuussa juhlittiin J:n kakskymppisiä

-Ja halloweenia

-Marraskuussa saatiin kuulla, että Rufus muuttaa meille jouluna

-Sain aivan huikeen työpaikan

-oon laskenu tunteja ja minuutteja siihen, että J vapautuu intistä

-Joulukuussa otin koulussa rennosti ja odotin lunta

-Käytiin itä-suomessa kattomassa Ruffea

-Koitti vihdoin joulukuun 18 ja ylentämistilaisuuden jälkeen J vihdoin marssi reserviin 

-Vietin perinteistä jouluviikkoa kotikotona 

-vuoden kruunasi 27 joulukuuta kun haettiin meijän pampula kotiin


Tänään me herkutellaan, avataan mun laivatuliaisskumppa ja otetaan vuosi 2015 vastaan rauhallisissa meiningeissä, Sami hedbergia DVD:ltä kattoen. 

Tää vuosi oli oikeesti ihan huikee. On tapahtunu niin paljon kaikkea, mitä en ikinä olis viime vuonna tähän aikaan uskonu, että voi vuodessa tapahtua. Oon tällä hetkellä ihan superonnellinen. Tää vuosi toi mun elämään niin uuden kaupungin, uuden kodin ja ihmisen jonka kanssa saan kaiken tän jakaa. Puhumattakaan tosta meijän aivan huikeesta pikkupallerosta joka nukkuu yöt J:n tyynyllä. 

Tästä vuodesta saa olla ihan vitun kiitollinen. 

Ihanaa NYE.tä kaikille, miten sen sitten aijottekin viettää! <3

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

TJ vitun 0

Täällä on ponkastu ylös 5.30. Mekko vedetty jo päälle ja taisteltu taas hetki sukkahousujen kanssa, Asu on testattu miljoonatta kertaa. Aamupalaksi lappasin lautasellisen muroja. Ei tehny mieli mitään vielä tähän aikaan. Nyt kun kattoo kelloa, niin oisin ihan kevyesti voinu nukkua puol tuntia pidempään. Noh, mitäs oon tällanen hätähousu. 

Tosiaan. TJ vitun 0. Eilen nukuin vikaa kertaa yksin mun sängyssä. Tai no siis vikaa ja vikaa, mutta vikaa kertaa niin että oikeesti asun täällä yksin. Tän päivän jälkeen täällä on melkein aina joku. Mä en tiedä mikä mua vaivas eilen kun J:n kanssa normiin tapaan whats-uppailtiin illalla ja kun olin sanomassa öitä, niin mulle tuli sellanen pieni haikeus, että tää on viimenen kerta kun sanon mun inttipojulle öitä. Ehkä haikeus tuli siitä, että tää intti on kuitenkin ollu meijän suhteen kolmas osapuoli jo vuoden verran. Nyt se sitten onkin loppu. 

Vaikka tätä päivää on odotettu ihan vitun kauan ja kuin kuuta nousevaa, emmä vieläkään oikein tajua, että nyt se tulee oikeesti kotiin. Tietty tässä on joulu välissä, joka me vietetään eri osotteissa eli ehkä sen takia tää asia ei oo vielä ihan kolahtanu. Mä varotin tosin J:täkin, että siinä vaiheessa kun tulee käsky reserviin mars ja pääsee kapsahtamaan toisen kaulaan, niin saattaa päästä riemunkiljahdus... ja sitä mahdollisesti seuraa pieni onnellisuusitku. 

Mä suuntailen tossa kasin pintaan junaan ja kohti keravaa, josta anoppi mut noukkii kyytiin ja lähetään ajelemaan kohti Vekaranjärveä. Siisti kyllä päästä kattomaan, että missä se mun armaani on vuoden lusinut. 

Oikein ihanaa päivää kaikille! 

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

#tj3

TJ3. Kolme. Aika jäätävää. Jäljellä vähemmän aamuja, kun meijän normissa eroajassa. Mä oon inttileski enää kolme kokonaista päivää. Mihin nää päivät oikein meni? Justhan me biletettiin sitä, että sataset paukku, sitten kympit. Nyt ei pauku enää kun päivät. Tunnit. 

Alkaa iskeä vähän paniikki, että mun yksinasumispäivätkin alkaa olla aika luetut. Tässä muutamassa kuukaudessa on ollu jotain superkivaa, kun on saanu tehdä, mennä ja tulla, eikä oo tarvinnu vastata siitä kellekkään. Kohta meitä onkin täällä kaksi, ja joulun jälkeen kolme. Toisaalta, oon kyllä ollu niin paljon onnellisempi viikonloppusin, kun mun parempi puoliskoni on täällä mun kanssa. Mutta silti vähän jännittää. Mä en oo koskaan asunu kenenkään kanssa. Tai siis jos ei lasketa noita viikonloppuja J:n kanssa. Nyt me kuitenkin alotetaan se ihan perus arki. Se kun J:n ei tarvi sunnuntaina lähteä. Ei hitto, oon kyllä aika innoissani. 

Havahduin eilen myös siihen, että mulla on kouluakin jäljellä enää kolme päivää. Torstai meneekin sitten Vekaranjärvellä. Henkilökohtasesti koulun loppuminen ei oo ainakaan vielä iskostunu takaraivoon. Tajuun sen ehkä sitten joulun jälkeen, kun en enää palaakkaan Snellun penkkiin vaan mammalomailen Rufuksen kanssa pari viikkoa,  kun J lähtee aamulla duuniin. Tammikuun vikalla viikolla mäkin sitten palaan työelämään. 

Eipä tänne tämän ihmeempiä. Torstaita odotellessa, kun saa vetää pikkumekon päälle ja korkkarit jalkaan ja lähteä kokkareihin kasarmille ja halimaan vielä kerran mun armeija-asuista rakasta. 

Mukavaa viikkoa! 

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Oo siellä jossain mun

Alotetaan taas sillä tän blogin nykyisellä teemalla.  Aamulaskurilla. TJ17. Käytännössä enää kaks kokonaista viikkoa ja sitten 4:n päivän rutistus joista neljäntenä mä jo pääsen todistamaan mun sotilaan kotiutumista. Alkaa olla aika huikee fiilis. Tähän maanantai aamuun mä aattelin vähän yleisesti valottaa tätä mun ja J:n tarinaa. Mistä tää meijän rakkaus sitten alko ja mitä kaikkea huikeeta tässä on tapahtunu. 

Noin vuosi sitten mun duunikaverit alko päivitellä sitä, että kun ei mulla ollut oikeestaan elämää duunin ulkopuolella. Ne päätti että mulle etitään mies. Ehdoteltiin jo kylän omia poikiakin. Ei vaan oikein iskeny ja olin suht tyytyväinen mun sinkkuelämään, ensimmäistä kertaa koskaan. Menikin ihan useempi kuukausi, kun mä sitten baari-illan jälkeen pääsin duunissa ilmottamaan, että hei, nyt mä oon löytäny ihanan miehen. Tai no J:hän se periaatteessa löysi mut. 

Meijän suhde oli pitkään vaan Whats up?:in välityksellä käytyjä miljoonia vaihdettuja viestejä. Päivittäin, useiden tuntien ajan me vaan viestiteltiin. Olihan J intissä ja meijän näkeminen ei oikein onnistunu. Olin jo jossain vaiheessa luovuttamassa, että ei me koskaan varmaan nähdä enää, mutta kuten arvata saattaa niin kyllähän me sitten löydettiin yhteinen hetki ja siitä ekasta perjantaista lähtien, ollaan oltu viikonloppusin aika erottamattomat. 

Meijän suhdehan on edenny aika vauhdilla. Jo kolmannella kerralla kun ollaan nähty, oon tavannu J:n perheen. Pari viikkoa siitä, J esiteltiin myös mun perheelle. Juhannuksena me ollaan ilmotettu että rakastetaan ja syyskuun kuudes oon vastannu myöntävästi J:lle kun se kosi mua meijän makkarissa, polvistuneena sängyn viereen. Seuraavalla viikolla päätettiin että J muuttaa mun luokse, kun se pääsee armeijasta ja melkeinpä se onkin täällä siitä asti kaiken vapaa-aikansa jo viettänytkin.

Oon löytäny vierelleni ihan huikeen miehen. Sellasen joka saa mut päivittäin tuntemaan itteni paremmaks ihmiseksi. Saa mut hymyilemään ja nauramaan. Saa kylmät väreet kulkemaan mun selkää pitkin ihan vaan sillä, että se suutelee mua otsaan. Oon niin onnellinen, että 17 päivän päästä toi mies, tulee kotiin niin, ettei sen sunnuntaina tarvii lähtee enää mihinkään. 

Ja joulun jälkeen meijän perhe kasvaa kun me haetaan kotiin meijän pieni poika Rufus, jota käytiin lauantaina Itä-suomessa katsomassa. 

 

17 aamua jäljellä. 329 takana. Kyllä tästä selvitään. 

tiistai 18. marraskuuta 2014

Inttileski on ruma sana

29 päivää. 4,1 viikkoa. 695 tuntia. Vähiin käy ennen kun loppuu ja missä välissä tästä on tullu inttileskiblogi? Noh, ei maha mitään. Meidän inttielämässä vietetään viimestä kiinniolo-viikonloppua tällä viikolla ja päivät alkaa huventua kun tänään paukkuu toiseks viimestä kertaa kympit. Viimestä kertaa ennen virallista kympin lähtölaskentaa. Tää homma konkretisoitu siinä vaiheessa, kun sain eilen kutsun tulevan aviomiehekkeeni ylentämistilaisuuteen Vekaralle. Etikettinä tumma puku... Nopeiden googlettelujen jälkeen tulin siihen tulokseen, että tarviin pikkumustan. Mutta se nyt on ehkä ihan aiheellinen ostos, koska jokainen nainen tarvii pikkumustan.

Tuntuu, että asiat alkaa pikkuhiljaa järjestyä. Mulla oli alkusyksystä tosi pitkään vaihe kun olin aika varma, että mulla oli alkava masennus. Ei sellanen normaali syysmasennus vaan ihan oikeesti mulla oli tosi paha olla. En viihtyny mun koulussa ja olin sitä mieltä että se ei oo mun paikka olla. En saanu oikeen mistää otetta. Elin vaan ja ainoastaan niinä viikonloppuina kun J pääsi lomille. Tää kaikki purkaantu onneks siinä vaiheessa, kun päätin, että mä joulukuussa lopetan koulun. Tuli vähän helpompi hengittää. Melkein täyteen kapasiteettiin mun hengitys palasi eilen kun sain kuulla, että mulla on työpaikka tammikuusta eteenpäin. Ja homma palautuu ehkä täysin kokonaiseksi siinä vaiheessa, kun 29 päivän päästä nään, kun mun tuleva aviomieheni astelee pois armeijan riveistä.

Tulipahan purkautuminen. Viikonlopksi mulla on taas ylläripylläri liiaksi ohjelmaa, ettei ehdi ajattelemaan, että ei se J tule perjantaina kotiin. Perjantaina ovesta J:n sijaan astelee mun pikkusysteri parhaan kaverinsa kanssa ja meijän äiti, jotka tulee viihdyttämään mua lauantaihin asti. Lauantaina mä otan sitten suunnaksi illalla Jäken ja me lähetään tyttöjen kanssa vallottamaan taas pitkästä aikaa RT:n tanssilattiaa.

Ensi viikolla on sitten tapaaminen mun tulevan työnantajan kanssa ja sitten suuntaillaan joulukoristeostoksille (ja lihapullille) luokkalaisen kanssa IKEA:an! Ehkä tästä viimesestä kiinniolostakin jotenkin selvitään! (y) 

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Mihin nää viikot katoaa??

Onko tänään jo oikeesti torstai?? Mihin tää viikko on taas oikeesti menny? Huhhuh. Noh mielummin näin että viikot hurahtelee ohitse huomaamatta kun tj:t senkun vähenee koko ajan ja aikaa siihen kun voin lopettaa leskeilyn on enää 6 viikkoa! Tai no ens viikolla 5!! En ehkä ihan tajua. 

Tänään otan suunnaksi himahiman, kun huomenna koulupäivä on itsenäistä työskentelyä, eli mun kielellä, vapaapäivä. Ihana päästä äitin lihapatojen ääreen ja pussailemaan meijän koiria ja kissoja. Onkin ollu taas ihan supermegaikävä. 

Viikon ilmat ei oo paljon hymyilyttäny vaikka eilen aamulla olis ehkä voinut pieni hymynkare vilahtaa ellei ilma sitten olisi taas harmaantunut iltapäivää kohden... Oisin niin onnellinen, jos nyt tulis sellaset parin asteen pakkaset ja lunta. Pääsis kunnolla joulumodeen. Ei noi yhdet ainoat jouluvalot ihan hirveesti nostata joulufiilistä... Eikä juotu glögi oikein maistu joululta... Mikäköhän mua vaivaa kun yleensä olen aina jo lokakuussa ihan joulufiiliksissä. Pitää ehkä laittaa joululaulut soimaan kun pyyhkäsen ovesta ulos ja koulua kohden. 

Mä taidan vielä tiskata altaassa lojuvat astiat niin on kivempi tulla sunnuntaina kotiin. Mukavaa viikonloppua! 

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Voi turhuuden turhuus

Mukavaa torstaiaamua kaikille!  Olin eilen illalla ahkera ja siivosin keittiönn ennen kun menin nukkumaan, niin mulle jäi tälle aamulle kivasti aikaa juoda kahvikin rauhassa, sen sijaan, että olisin kaatanu lähes koskemattoman kahvikupillisen termariin ja juossu ulos ovesta pää kolmantena jalkana. 

Alkuviikko on taas hujahtanut ohi ihan supervauhdilla ja nyt enää yksi kelloherätys ja pääsee nukkumaan taas pitkään ja kaikista parasta se, että enää yksi yö yksin ja sitten pääsee taas tappelemaan peitosta J:n kanssa. Lauantaina me juhlitaan pienellä sekasikiöporukalla mun luona Halloweenia. Sekasikiöllä tarkotan sitä, että tänne kokoontuu niin mun uusia luokkalaisia poika/-tyttöystävineen, kun J ja sen kavereita ja mun vanhoja kavereita. Toivottavasti saadaan aikaan yhteistäkin settiä, eikä niin, että tänne muodostuu High school-istumajärjestys... 

Mun asu on periaatteessa täysin suunniteltu, mutta toteutus toistaseksi vielä vään kusee. Meikki onnistuu iisisti, mutta vaatteiden suhteen oon vielä aika huolissani. Mutta niinhän se toistaseksi mun kohdalla aina on mennytkin. Mä päätän mitä laitan päälle siinä vaiheessa, kun ensimmäiset vieraat seisoo oven takana. 

Mulla on paha pelko siitä, että oon taas tulossa kipeeks. Eihän siinä muuten mitään, mutta mulla kipeily tarkottais sitä, että meikäläinen joutus leikkausjonoon... En kauheen innoissani odota sitä, että kirurgisetä murjoo mun poskionteloiden rustoja... Tuntuu että kurkku on ollu turvoksissa joka ikinen aamu tällä viikolla. Plaah.

En varmaan oo ainut ketä ahdistaa ja masentaa toi jatkuva pimeys tuolla ulkona? Eilenkin kun puoli neljän aikaan suuntailin kotiin oli jo niin pimeetä että, vedin vaan suosiolla verhot kiinni ja sytyttelin kynttilöitä piristämään. Aamu tosin valkeni ihanan aurinkoisena, mutta minkä takia sen hiton valopallon pitää laskea niin turkasen aikasin? Tänään näyttää taas onneksi siltä, että saadaan nauttia auringosta ainakin alkupäivä.

Aurinkoista toivoa täynnä olevaa torstaita siis kaikille!

tiistai 7. lokakuuta 2014

Keskiviikko ei ole kirosana

"Maanantait on nykyään poikkeuksetta ihan paskoja. Siis oikein poikkeuksellisen paskoja. Se, kun herää, ensinnäkin herätyskelloon ja siihen, kun tajuaa, että ei se J oo siinä vieressä tuhisemassa, että se tuoksu mikä nenässä tuntuu, on se paita minkä nyysit J:n kaapista unikaveriks." Maanantaina tosiaan taas saattelin mun sotilaan Vekaranjärven bussiin ja ei taas kumpaakaan kauheesti hymyilyttäny. Tuntuu, että joka viikko, tää on aina vaan vaikeempaa päästää siitä toisesta irti. 

Jos mulle vuos sitten olis sanottu, että itken täällä jonkun inttipojun perään, oisin varmaan kuollu nauruun. Olin tosi varma, että oon ylittäny sen iän, että ois mulle realistista seurustella jonkun kanssa, joka on vielä intissä. Mutta eihän se nyt sitten niin mennykkään. Onneks ollaan jo hyvin puolessa välissä ja jäljellä on suunnilleen 10 viikkoa inttileskeilyä. Ja ens viikonloppuna saadaan leikkiä kotia vielä päivän pidempään, kun J on vapailla vielä maanantain ja mullakin alkaa tän viikon jälkeen syysloma. Suunniteltiin, että nyt vaan ollaan koko weekendi, kun viimeset kuukauden viikonloput ollaan seilattu helsinki-sipoo-hämeenkoski akselia ja nukuttu millon missäkin. Nyt pyhitetään viikonloppu vaan kotona olemiselle ja lööbailulle,

Tuntuu että tää viikko on taas vaan menny ihan ohi. Nyt on siis jo keskiviikko. Mulla on nykyään sellanen kattomistapa tähän viikkojärjestykseen, että tiistaina ollaan jo voiton puolella. Eli keskiviikkohan on jo niinkun viikon loppua. Mutta tää on kuitenkin se päivä, kun sille, että me taas nähdään J:n kanssa on jo joku määrite: Ylihuomenna.

Tänään jaksoin ekaa kertaa koko viikkoon meikata. Jaksoin myös vähän miettiä sitä mitä kiskoin kaapista päälle. En kuitenkaan turhan paljoa. Koulun jälkeen saa tänään mennä pää kolmantena jalkana, kun pitää leipoa huomiseen kahvilavuoroon koulussa, imuroida ja siivota muutenkin paikat kondikseen, pestä pyykkiä ja miettiä että mitä laitan päälle huomisiin fuksiaisiin.

Huomenna roudaudun suoraan koulusta mun luokkalaisen nurkkiin pitämään majaa fuksiaisten ajaksi ja kun perjantaina kotiudun, niin pitääkin jo kohta käydä hakemassa J itiksestä. Tää loppuviikko menee ihan oikeesti juostessa pää kolmantena jalkana. Varmaa pipo kuluu tässä meiningissä. Toisaalta on ihanaa kun on tekemistä niin menee aika siihen perjantai-iltaan paljon nopeemmin.

Mä lähden valmistautumaan kouluun lähtöön ja ekaan luentoon! Kivaa keskiviikkoa!

tiistai 16. syyskuuta 2014

Mitä mä oon puuhaillu viimesen kuukauden...

...oon muuttanu Helsinkiin.

...oon opetellu käyttämään metroa.

...beibe on sisustanu mun kämppää.

...oon ollu puoltoista viikkoa kipeenä. Poskiontelontulehdus ja korvatulehdus (y)

...oon leikkiny kotia J:n kanssa.

...juhlinu tupareita.

....käyny saunomassa tulevien appivanhempien luona Sipoossa.

...ollaan päätetty J.n kanssa mennä kihloihin ja muuttaa joulukuussa yhteen. 

...käytiin myös ostamassa sormukset 6.9.

...oon itkeny sitä, että mulla ei ole telkkaria.

...nauttinu siitä, että tuolla on noin ihanan aurinkoista ja lämmintä.

...oon alottanu koulun ja ollu asiasta ihan superfiiliksissä.

...pääasiassa ollu ihan tosi onnellinen siitä, että asiat on aika huipusti. 

Tällasta täällä viimeseen kuukauteen. Yritän pikkuhiljaa palailla, nyt kun arkikin alkaa kunnolla pyöriä! 

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Heippati hei!

Tänään mulla oli syksyfiilis. Oli jo ihan sairaan kylmä ja mulla oli päällä neule ja takki. Jollain ihan superkierolla tavalla, mä oon niin fiiliksissä syksystä. Kaikista pukeutumismahiksista mitä syksy tuo. Kynttilöistä. Nii ja mun omasta kämpästä. 

Lauantaina tosiaan koittaa aika jännät paikat, kun viikonloppu on pyhitetty muutolle, mun ihanaan yksiööni. Virallisestihan mä menen sinne vasta 22 päivä kun mulla alkaa kesäloma (On muuten ensimmäinnen palkallinen loma ikinä), että palaan vielä weekendin jälkeen kotikotiin nukkumaan sohvalle ja tekemään loppuun viimesen työviikon. Oon samaan aikaan ihan superinnoissani ja superstressaanntunu. Vihaan pakkaamista jo viikonloppureissua varte ja nyt pitäisi pistää pakettiin 17 vuotta. Ei naurata. Tietty samalla nostaa päätään se fakta että pitää jättää kotikoti ja porukat ja sisarukset ja karvaset ja asua yksin. Toisaalta taas pääsee sisustamaan ja laittamaan kuntoon vihdoin sitä ihan vaan mun omaa paikkaa. Tai no varmaan 50% ajasta, se on myös J:n paikka, mutta periaatteessa kuitenkin. 

Viimeviikonloppu vietettiin ihanissa kesäfiiliksissä mun rakkauskaupungissa, terdeillen, ikeassa pyörien ja käytiin me J:n kanssa moikkaamassa muumejakin! Oli ihana päästä rentoutumaan kesäkaupunkiin. Siellä tuntu siltä että on lomalla! Muumeja oli ollut ihan hirvee ikävä ja mulla meinas tulla onnellisuusitku kun vastaan käveli Tiuhti ja Viuhti. 

Ehkä täälläkin alkaa näkyä jotain eloa, kun pääsen parin viikon päästä taas koulun penkille ja alan kokeilemaan että miltä tuntuu olla helsinkiläinen! 


torstai 24. heinäkuuta 2014

Mee mökille äläkä jää kaupunkiin

TGIF!

Ei voi perjantai tuntua näin hyvältä yhden työpäivän jälkeen! Viettelin alkuviikon vapaita ja palasin sorvin ääreen eilen ja tänään aamulla kun heräsin olin niin helpottunut siitä, että nyt on vihdoin perjantain. Vaikka alkuviikko vietettiinkin vapaalla oli mulla vaikka mitä ohjelmistoa. Maanantaina suuntasin Helsinkiin, ja kävin kirjottamassa vuokrasopparin. KYLLÄ! Mulla on osoite Helsingissä! 

Tiistaina päätin lähteä extempore mökille muun perheen perässä. Viidessätoista minuutissa olin päättänyt että lähden, pakannu, kattonu bussit ja soittanu vielä porukoille et hei mä tuun. Oli parasta päästä tuttuihin maisemiin ja istua mökin kuistilla juomassa kylmää siideriä. Siinä hetkessä sielu kyllä lepäs. 

Mökkimaisemat otetaan suunnaksi muuten myös huomenna, kun roudaan itseni ja mun upseerikokelaan Heinolaan mökkeilemään. En malta odottaa että nähdään taas ja päästään nauttimaan vaan toistemme seurasta pariksi päiväksi. Uimaan, saunomaan ja vaan hengailemaan! Ja pakotin J:n myös ottamaan sen skeittilaudan mukaan, koska mä haluan oppia skeittaamaan. Katotaan miten siinä käy... Luotto ei toistaseksi kellään ole tähän touhuun kovin kova. 

Periaatteessa vituttaa, että mun vapaat oli tällä viikolla, koska tänään J vapautuu armeijaasta viikoksi. Jos oisin tän tienny oisin varmaan siirtäny mun lomani ens viikolle. Mutta noh, onneks on viikonloput. 

Mun pitäis lähteä nyt vielä yhdeksi päiväksi duuniin. 7-15 vuoron ei pitäis turhan rankalta tuntua! Toisaalta huomista odottaessa aika matelee kyllä kun puoliks auton alle jäänyt etana. Sellanen kiva kuva perjantaipäivään. Ja on muuten tulossa taas pikkasen lämmin. Meikäläinen hikoo jo nyt kun pieni sika... (y) 

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Vaihteen vuoksi tukkakriisiä

Nyt on saatu pakettiin aika täydelliset juhlat ja aletaan selviytyä siitä juhlien jälkeisestä masennuksesta. Melkein viikko siinä menikin. Masennus vaati parantuakseen suunnitelmia niin leffailusta, teatterista ja ruokatreffeistä beiben kanssa jotka toteutetaan tänä viikonloppuna. Homma huipentu siihen, että eilen marssin kampaajalle ja varasin ajan hiusmuodonmuutokseen. Se tapahtuu ens tiistaina. 

Juhlien jälkeinen masennus oli vähän normaalia pahempi, syystä kiinnioloviikonloppu. Siitäkin syystä on tullu haalittua noita välitavoitteita, jotta se aika ens perjantaihin, ei tuntuisi niin kuoleman pitkältä. Tää viikko onkin mennyt aika vauhdilla, vaikka mitään pitkiä duunipäiviä kummempaa ei oo tapahtunukkaan. Ilmatkin tosin on nostanu hymyä huulille, vaikka mielessä oliskin sellanen semikauhee ikävä. 

Tosiaan välitavotteita on tullu kerättyä, jotta yhden viikonlopun kiinniolo ei tuntuis niin maailmanlopulta. Tulee tosin kalliiks, jos meinaan aina näinä tuplina marssia kampaajalle. Ja eipä mulla tukkakaan varmaa riittäis. Tukkaan tehdään tosiaan jotain semiradikaalia, jota tosin on taas kelaillu suhteellisen pitkään (viikon verran). Oon ollu epätyytyväinen tähän pehkoon nyt useemman kuukauden, ja joka kerta kun lähtee muualle kun duuniin ja hiuksia haluis laittaa "jotenkin kivasti" ni ne päätyy tuskailujen ja itkupotkuraivareiden saattelemana kiinni. Ja nyt mulle riitti. Aloin muistelemaan, että millon viimeksi mä oon pitäny hiuksia auki useemman kerran viikossa, ja ollu onnellinen mun tukasta. 

Se oli sillon, kun oon lukioaikoina tehny radikaalin päätöksen ja leikannu mun tukan lyhyeks polkaks. Ja näin mä ajattelin tehdä tälläkin kertaa. Vielä tosin sillä lisäyksellä, että samalla loihditaan lämmintä, ehkä jopa vähän vaaleanpunaisella vivahteella olevaa väriä ja paljonpaljon raitoja. Oon niin innoissani, etten jaksais millään odottaa tiistaihin asti. Ootan sitä ehkä melkein enemmän, kun perjantaita, jollon otan töiden jälkeen suunnaksi sipoon ja jonkun joka pääsee lomille.

Tänään olin työpäivän jälkeen niin poikki, että päätin ylimääräisen treenin sijaan, avata kylmän siiderin ja roudata luuni takapihalle auringonpaisteeseen. Ja tällä hetkellä (kun aukeaa kolmas sidukka)  en voisi tyytyväisempi päätökseeni olla. Välillä pitää unohtaa se ihana urheilun jälkeinen fiilis, ja istua alas, jos siltä tuntuu. Ja tänään tuntui. Iltavuoro viikko oli aika rankka paluu arkeen, viime viikonlopun jälkeen, mutta nyt tuntuu NIIIIIN hyvältä. Ens viikko menee varmasti kun siivillä, koska aamuvuorot tuntuu laukkaavan eteenpäin liiankin nopeasti. 

Tänään aijon syödä poppareita ja suklaata ja katsoa liian monta jaksoa Greyn anatomiaa. Enkä aijo tuntea siitä huonoa omatuntoa. Oon tän ansainnu! 

Ihanaa viikonloppua kaikille! <3

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Herrasmies syntyy naisen läsnäolosta

Mun tän viikon postaukset on vähän jääny. Piti olla vaikka mitä kurssijuhla höpötystä, mut ei oo vaan ehtiny! Nyt kuitenkin sneak peakia kampaukseen ja asuun! 

Tulin tosiaan kampaajalta tunti sitten ja rakastanrakastanrakastan tätä nutturaa joka mun onnettomiin suortuviin loihdittiin! Kokeilin myös koko asua ekaa kertaa päälle, ja kyllä sitä silloin tajusi että nyt se on menoa! Sovitin myös päälle huomisen aamun asua, ja toivon etten jäädy mun hamosessa... 



 

Laukku on alelöytö Spirit Storesta, käsikorut UrPenista ja korvikset Glitteristä. Ostin korviksia tosin kolmet, ja oon tällä hetkellä päätyny noihin, mutta sen näkee sitten huomenna mitkä laitan! 

Enää 15 tuntia siihen kun pääsen tukemaan maanpuolustustyötä...

 

En malta odottaa! <3 Rakkauden täyteistä viikonloppua kaikille! 


maanantai 30. kesäkuuta 2014

Nike air maxit ja kurssijuhlapaniikki

Mulla oli tänään palkka päivä. Ei, en ostanu sitä laukkua, vaan jotain mitä kuolailin jo aikoja sitten ja periaatteessa olin päässy jo himotuksestani yli. Mutta sitten menin aamulla Asoksen sivuille. ISO VIRHE. Vaaleenpunaset Niken air maxit, alessa, alle satasella, kokojakin vielä. Klik klik, ja nyt ne on matkalla mulle! Tähän iso JEEEE!!!

Ja nyt lupaan lopettaa shoppailun. Ihan oikeesti. Seuraavan kerran kun johonkin käytän rahaa, on sitten kun maksan takuuvuokran. Piste. Tein aika paljon tuhoja aleissa lauantaina, mutta nyt shoppailunhimo on taas hetkellisesti taltutettu ja pysyn kaukana kaupoista ainakin kaks kuukautta. Toisaalta lauantainen shoppailureissu oli pakollinen, koska tarvisin laukun sinne kurssijuhlaan, johon on muuten enää 4 kokonaista päivää! Laukku löyty ja niin paljon muutakin... 

Ja toi rahan käyttölupaus oli muuten niin vale kun olla ja voi. Mulla on keskiviikkona ripsihuolto ja perjantai iltana kampaajalle aika juhlakampausta varten... Ja pitäis sinne Haminaankin vissiin jonkun verran rahaa nostaa, vaikka mun Avec-Sohlossa, jonka lauantaina sain, muistutetaan herrasmiehiä huolehtimaan daaminsa nesteytyksestä. 

Oon niin innoissani noista juhlista. Mulla tulee kylmät väreet aina kun mietin ruusurynnäkköä ja voin vaan kuvitella kuinka hieno juhla toi tulee olemaan! Saan kuin saankin mun prinsessapäivän, ennen kun joskus ehkä pääsen naimisiin. 

Viikon aikana tulee siis luultavasti tunnelmia, fiiliksiä ja sneakpeakia asusteista ja kampauksesta! 

Nyt mä lähden laskemaan tunteja siihen, kun joukko armeijapukusia miehiä juoksee täysiä päin, ruusut suussa! 


tiistai 24. kesäkuuta 2014

No se laukku

Tänään, tasan kaks viikkoa sitten, mä sain tietää, että mä pääsin kouluun. Vieläkään toi ajatus ei oo ihan iskostunu, vaikka kämppiä on etitty pikajunan raivolla, koko toi aika. Mä muutan Helsinkiin. Ja omaks yllätykseskseni, oon aika innoissani. Helsinkiläistä musta ei tuu, eikä musta sellasta saa tekemälläkään, mutta valehtelisin jos väittäsin, että en innolla odottais sitä, kun voin vaihtaa mun FB:n profiiliin tän hetkiseksi paikaksi "Helsinki".

Mä kirjotin mun Helsinkipostauksessa, kuinka mä tein Stockmannilla itselleni lupauksen, että jos ja kun mä kouluun pääsen niin palkitsen itseni sillä Korsin laukulla. Kaks viikkoa on kulunu, eikä mulla vielä kyseistä laukkua ole. Oon kahen vaiheilla. Toinen puoli musta huutaa, että mene nyt ja osta se perkeleen laukku. Tää on luultavasti viimenen kerta pitkäänpitkään aikaan kun mulla siihen on varaa. Toinen puoli taas tolkuttaisi säästämään. Koska kohta syödään kaurapuuroa kyllästymiseen ja sen yli. 

Toisaalta taas, mähän tarvitsen uuden laukun koulua varten. Kyseinen Kors nyt vaan sopis tähän tarkotukseen paremmin kun hyvin. Ja se menis sitten myös kaupunkilaukkuna, koska mä kannan aina mukanani puolta omaisuutta. Laukkuhan ei oikeesti ole edes hinnalla pilattu, mutta jokin järki yrittää mulle sanoa, että sillä 300e syödään aikas hyvin. Toisaalta, voin sitten imeskellä sen laukun hihnaa... 

MICHAEL Michael Kors  Large Hamilton Messenger. 

Onhan se nyt oikeesti kaunis kun mikä. Ja niin ajaton, että käytä tota vielä sata vuotiaana. Samalla tavalla kun mun Longchampiakin, jonka ostamista en oo katunu sekuntiakaan. 

Mun pitäis nyt lähteä duuniin keräämään sitä rahaa ja ehkä kun tilipäivä koittaa, niin mä oon valmis tekemään päätöksen siitä, että muuttaako toi ihanuus mun kaappiin vai ei. 

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Särkänniemeen, särkänniemeen!

Tänään me otetaan kaveriporukalla suunnaksi Tampere ja mikäs muukaan mesta kun Särkänniemi! Sain eilen extemporeidean että haluun tänään Särkkikseen ja onneks mulla on kavereita jotka jakaa mun kanssa tätä piirrettä, että lyhyellä varotusajalla, voi lähteä vaikka Englantiin. 

Starttaillaan meiltä joskus puolen päivän jälkeen, ja mä oon ollu hereillä jo seittemästä asti. Ei vaan nukuta. Voin kertoa, että kun ens viikolla on herätys 4.30, niin kyllä varmasti väsyttää. 

Tää päivä oli loistava lähteä, koska tänään, kymmenen minuutin päästä, Muumiksen portit aukeaa taas ekaa kertaa tänä kesänä, ja mua surettaa niin paljon, etten oo ite vetämässä kuumaa karvaa niskaan. Saampahan muuta ajateltavaa. 

Mulla on meneillään maailmanluokan vaatekriisi, koska en tiiä että millasta säätä voi tälle päivälle odottaa. En luota sääennusteisiin mitenkään kovin vahvasti, mutta jotenkin toivon ja oletan, että päivän sää on sen verran lämmin, että voi lähteä kieppumaan laitteisiin shortseissa. Toinen kriisi mulla on laukun kanssa, koska aikasemmin mulla on ollu laukunkantaja messissä, niin laukkua ei oo tarvinnu jättää vartioimatta siks aikaa kun ite pyörii pää alaspäin yläilmoissa. Onhan siellä tietty muidenkin laukkuja ja tavaroita, mutta mun tuurilla just mun laukku lähtee väärän tyypin matkaan... 

Mutta nyt mä lähen valmistautumaan päivän meininkeihin ja arvon vielä kerran, että mitä mä laitan päälle! 

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Longchampmaatuska ja Helsinki

Eilen mulla oli viimenen pääsykoerutistus, kun suuntasin Helsinkiin Snelmann-korkeakoulun haastatteluun. Haastattelu ei itessään jännittäny mua yhtään, musta on hirveen kiva puhua itestäni. Ainut mikä aiheutti mulle sydämentykytyksiä, oli se ite kaupunki. Tai no siellä liikkuminen. Onneks mulla on tosin maailman paras vaimo, jolle voi soittaa, että tuu hakemaan mut Herttoniemestä, tarjoon sulle lounaan. 

Haastattelusta jäi tosi hyvä maku suuhun, ja ens viikolla sitten voi soitella tulosten perään. Jos ovet mulle tonne aukeaa, niin alkaa meillä vaimon kanssa hullu asunnonmetsästys. Ja mun Helsinkiin rakastuttaminen. 

Mun oli tarkoitus ostaa ittelleni tolta reissulta, mun ensimmäisen oikean palkan, ja pääsykokeiden päättymisen kunniaksi, se Michael Korsin laukku, jota kuolasin täällä. Tein kuitenkin päätöksen, että laukku saa kodin meikäläisen luota siinä vaiheessa, kun hyväksymiskirje kolahtaa postilaatikkoon. Siinä vaiheessa, se on mun kouluunpääsylahja. 

Pakkohan mun oli tosin palkita itteni nytkin, selvisinhän sentään Helsinkireissusta ja pääsykokeista. Mun on pitäny ostaa Longchampin clutch (meikkipussi/lomppakko mikälie) tyyliin joka kerta laivalta. Laivalle ei nyt lähetty, mutta se tuijotteli mua sieltä Stockmannin Longchampin osastolta ja se oli pakko saada. Nyt se sitten on mun! <3 Ja koska mun lompakko ei mahdu tonne sisälle, tarvisin jonkun pikkulompakon niille kerroille kun toi on käytössä. Se sattu vielä sopivasti löytymään samasta pöydästä, ihanassa turkoosissa värissä. Vitsailtiin vaimon kanssa, että pitäskö ostaa vielä uus Longchampin laukku, johon voisin sitten pistää noi. Longchampmaatuska.... 


 


 

Ja tosiaan käytiin me syömässäkin. Kierrettiin läpi kaikki Stadin ravintolat ja päädyttiin kotoisasti Rilloon. Ollaan niin mukavuudenhalusia. 

 

Tolla reissulla tuli fiilis, ettei se Helsinki välttis olisikaan ihan paskin paikka asua. Kesällä aijotaan vaimon kanssa kiertää Helsinkiä niin, että mäkin alan tuntea jotain yhteenkuulumisen tunnetta. Todettiin tosin, että ehkä Turkua ja Helsinkiä ei voi molempia rakastaa. Mutta oon valmis ottamaan askeleen Helsingin tykkäämistä kohden. Koska eihän sitä tiedä, jos juuri toi all time inhokki kaupunki, tuleekin olemaan mun koti, ainakin seuraavat pari vuotta. 

tiistai 27. toukokuuta 2014

Kirkuvaa korallia ja yksinkertaista nudea

Tilasin äsken ittelleni kokeiluun mekon niitä The juhlia varten. Samalla ihan vahingossa tilasin myös uudet kengät niitä The juhlia varten. Hups. Toisaalta puolustelen tätä nyt sillä, että tänään sai yli 100e:n tilauksesta -20% ja niitä mekkoja oli enää tosi huonosti kokoja jäljellä. Ja ne tulee molemmat vasta kokeiluun. Mistäs sitä tietää että joudunko mä lähettämään ne takasin. Ja mun mielestä on aika hyvin, että mulle lähti tulemaan niin "iltapuku" kuin kengätkin, alle satasella. 

Noh, millanen se mekko sitten on? Mekko on taas kerran NLY eve mallistoa. Samaa kun mun ylppärimekkokin. Se mekko, jota rakastan maasta taivaaseen ja takasin. Ja vaikka se olis periaatteessa täysin sopiva mekko noihin kekkereihin, halusin mä kuitenkin kesäjuhliin, rusketuksen rinnalle jotain värikästä. Mä tiedän, että noin arvokkaisiin juhliin pitäis pukeutua suht siveellisesti, mutta uskon, että mun minitissien kanssa, toi mekko ei mee mauttoman puolelle. Ainakin mä toivon niin. 

 

 

Tää mekko oli sellanen, jonka bongasin jo joskus pari kuukautta sitten. Sillon kun mä ekan kerran aloin ettiä mekkoa noihin juhliin. Se on kummitellu mun mielessä siitä asti ja yksikään muu mekko, ei ole mennyt kisassa tämän ohi. Ja uskon, että jos oon rakastanu tätä nyt jo pari kuukautta, rakastan sitä myös kuukauden päästä, kun pääsen sen päälle pukemaan. 

Tein pienen mokan, kun painoin vahingossa "osta koko look" painiketta ja ruutuun ilmesty kengät. Ne kengät jotka oli pakko saada ton mekon kaveriksi. Tottahan oli, että tarvisin uudet kengät. Alunperin mun suunnitelmana vaan oli, että ne kengät olis ballerinat... Mutta noin juhlavaan tilaisuuteen, noin juhlavan mekon kaveriksi, tarvittiin todellisuudessa kengät jotka tois ryhtiä siihen omaankin olemukseen. 

 

Ja onhan noi kauniit kun mitkä! Toivon mukaan myös hyvät jalassa, koska noilla pitäis sitten tallata Reserviupseerikoulun tiluksia tunti jos toinenkin... Tiiän, että kenkien pitäis olla umpinaiset kärjistä, mutta jotenkin ajattelin ja puolustelin itselleni näitä sillä, että ne ei näy sieltä mekon alta kuitenkaan. Oon selvästikkin nyt super rebel ton etiketin suhteen... 

Hiukset käyn laittamassa kampaajalla perjantaina, mutta se mitä näihi haituviin sitten loihditaan, on vielä mysteeri... 

Tällasilla meiningeillä lähetään alustavasti suomen kakkosjuhliin. En malta odottaa!! 

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Rakkaudenkesä part 2972070999

Oonko mä ihan oikeesti viimeks kirjottanu tänne vappuna?? Ei elämä sentään. Anteeks. Mutta nyt kun työt alkaa myöhemmin ja heräsin kuitenkin viimeviikon rytmin mukasesti liian aikasin, ajattelin tulla fiilistelemään tulevaa kesää. Tai kai se nyt virallisesti on jo, kun on voinu edustaa kanankoivet paljaana jo viikon verran. Ajattelin tehdä pienen katselmuksen tulevaan kesään. Mitä haluan tehdä, mitö aijon tehdä, ja kesän lopussa (yhyy en halua että kesä loppuu) katsoa mitä tuli tehtyä. 


Haluan viettää jonkun verran aikaa Helsingissä. Se kuinka paljon, riippuu siitä, tahtooko Snelmann-korkeakoulu ottaa mut opiskelijakseen. 

Haluan viettää paljon aikaa Turussa. Turku on rakkain kesäkaupunki ikinä ja koska tänä vuonna en siirrä osoitettani rakkaisiin maisemiin, pitää paikanpäälle tehdä niin paljon reissuja kuin mahdollista. 

Aijon juhlia juhannusta mökillä, pitkän kaavan mukaan. Viime vuonna meikäläinen luikki tiehensä juhannusaaton jälkeen, kun muut vielä jäivät saunan lauteille juomaan aamun ensimmäistä lonkeroa. 

Aijon pakata bussiin itseni ja iltapuvun ja suunnata Haminaan RUK-in kurssijuhliin. Tää on tällä hetkellä mun kesän odotetuin juttu. Ikinä en uskonut, että pääsen noi kemut kokemaan ja nyt oon jo parin kuukauden verran surffaillu netistä inspistä mun mekkoa varten. Tästä varmasti tulossa erillistä postausta! 

Haluan päästä Ruisrockiin, edes yhdeksi päiväksi. Viimevuonna hillitysti skumpan kanssa fiilistelty Ruissi on koettu. Nyt haluan sinne sillä meiningillä, että aamulla tuntee tehneensä... 

Aijon viettää iltoja terassilla istuen ja vaan nauttien kesäfiiliksestä. 

Aijon hommata kunnon rusketuksen. Nyt kun kesätyöhön ei kuulu valkoista karvahaalaria, aijon käyttää hyväksi sitä faktaa, että meikäläinen saa olla töissä pihalla, ihan sortseissa ja topissa. 

Haluan särkkikseen. Viettää viimevuoden tapaan täydellisen kesäpäivän laitteissa pyörien, ja överikallista huvipuisto ruokaa syöden. 

Aijon vierailla Muumimaailmassa. Halata kaikkia rakkaita karvaisia ja fiilistellä sitä tunnelmaa, joka kahtena viime kesänä oli jokapäiväinen. Kävellä Kailon siltaa ja illalla istua Naantalin kaivohuoneen terassille ja katsella sitä saarta joka on antanu mulle niin paljon. 

Aijon polkea töihin mun ihanalla pinkillä pyörällä. Nauttia tästä työstä, tässä ja nyt. Niistä tutuista lapsista ja siitä, että tänä kesänä ne halaukset ja kuolaiset pusut, on osoitettu mulle. 

Haluan käydä Ruotsissa. 

Aijon juhlia vepareita tutulla kaavalla. Tänä vuonna tosin, me aijotaan laajentaa meijän piknikkiä kunnon spektaakkeliksi ja raahata rantapuistoon uima-allas ja grilli. 

Ja tärkeimpänä, mä aijon nauttia kesän pienistä jutuista ja tehdä extempore asioita. Kuunnella hyvänmielenmusiikkia, rakastua ja rakastaa, kävellä yöllä ilman kenkiä juhlimasta kotiin, uida meressä ja tehdä just niin, kun itsestä tuntuu hyvältä. 

Tervetuloa kesä 2014! 

keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

"Millä mielillä me lähetään selvään vappuun?"

Viime vuoden viikon kestäneen vappuhehkutuksen sijaan, tänä vuonna ei oo kertaakaan ollu edes pienintä mainintaa koko kansa keittojuhlasta. Syy löytyy siitä, että tänä vuonna, meikäläinen juo simansa alkoholittomana ja syö huomenna munkkeja ilman minkäännäköistä krapulaa tai väsymystä (tästä en tiedä, koska oon tehny tämän viikon aikasta aamuvuoroa...) 

Me päätettiin skipata vappujuhlinnat tänä vuonna kokonaan, koska vanha ei vaan enää jaksa. Lauantaina juhlittiin Lammin Hovin avajaisia UV-bileiden siivittämänä ja VIP-pöydässä skumppaa ryystäen, ja sunnuntaina päätettiin, että eiköhän meidän vappu ollu sitten siinä. Yks syy on myös se, että Beibe tarjoilee juhlakansalle hampurilaisia koko yön Helsingissä. Ilmakaan ei tosin tällä hetkellä houkuttele puistoon ilolientä nauttimaan.

Oon suht onnellinen siitä, että tänään ei tarvi lähteä mihinkään. Meijän vaput ei koskaan oo ollu niiin mahtieeppisiä, että tuntisin jääväni mistään normaalia baari-iltaa ihmeellisemmästä paitsi. Paljon kivempi, (suhteellisen rankan alkuviikon jälkeen) linnottautua sänkyyn Teho-osaston tuokkarin ja herkkujen kanssa. Veikkaan myös, että mun aamunen 4.30 herätys, sammuttaa meikäläisen valot jo suht aikasin. 

Ja huomenna on ihana nauttia tosiaan niistä vappuherkuista ihan ilman pelkoa siitä, että se kerran syöty munkki tai nakki, tulee ylös. Tai ottaa vaan sään salliessa aurinkoa koko päivä. Ja perjantainakaan ei vielä tarvitse raahautua duuniin, vaan saan vietellä runsaat neljä vaparia, joista yksikään ei mene punaselle ristille. 

Ihanaa vappua kaikille, millaisena sitten omanne haluattekaan tarjoiltavan! 

torstai 24. huhtikuuta 2014

Ehkä

        Tänään aamulla, olin jossain ihan muualla. Jotenkin haaveissani olin ajautunut, siihen ihanaan Villaan Turun ruissaloon, tai ehkä jopa Ahvenanmaalle. Taloon jossa olisi valkoiset lautalattiat ja täydellinen vaalea sisustus. Mulla olis suomenruotsalainen lääkärimies ja olis kesä. Ulkona tuoksuis meri ja iho olis sellanen suomenruotsalaisen ruskettunu. Päällä olis jotain raidallista ja beigeä. Laiturissa olis sellanen suhteellisen kallis jahti ja jaloissa pyöris iso koira. Ja ehkä kaksi täydellisen suomenruotsalaista lasta, joilla olis pisamia ja ihan vaaleat hiukset. 

Sitten kaadoin kahvin pöydälle ja siitä se valui lattialle. Heräsin ajatuksista ja todellisuus oli vähän karua. Siinä sitten lattiaa luututessani tajusin, että se kahvi kaatuisi ihan samalla tavalla siinä Villassa meren rannalla. Ihan samalla tavalla löisin mun varpaan tuoliin ja ihan samalla tavalla sieltäkin, lähdettäisiin aamulla kiireessä töihin. Ja ihan samalla tavalla idyllistä, on nousta kohta pyörän selkään ja polkea auringonpaisteessa maalaismaisemissa töihin, jossa on tänään ihanan rauhallinen päivä. Laittaa päälle Marimekkoa ja tehdä taas ihan liikaa hiekkakakkuja päiväkodin pihalla. 

Ja ehkä joku päivä mä lähden kotipihasta, joka on jossain saaristossa. Haaveissa on ihan kiva elää. Kunhan löytää niitä ihania asioita myös siitä ihan tavallisesta arjesta, jossa se kahvi kaatuu lattialle. 

Ihanaa perjantaita kaikille! <3

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Mikä kesä???!??

Terkkuja täältä auringonpaisteesta! Eilinen ja tämä päivä on mennyt oikein kesäsissä meiningeissä, koska lämpötilat on kohonnu meillä takapihalla (suorassa auringonpaisteessa) 32 asteeseen.. Brunaa on siis hankittu jo jonkinverran ja naamavärkki vähän otti punaakin. Ilmeisesti mun antibiootti kuuri tosiaan aiheuttaa aurinkoyliherkkyyttä. Voihan tietty olla että syy löytyy myös tosta kevään petollisesta auringosta! 

Lauantaina käytiin äitin kanssa Karismassa shoppailemassa ja mukaan tarttu ihanan keväisiä juttuja, joita varmasti nähdään asuissa jo piankin! Ihanaa kun on tarjennut jo pienemmiasä vaatteissa vaikka kuitenkin koko ajan on mielessä se, että haloo, nyt on vasta huhtikuu, laita vaatteita päälle! Ei vaan voinu eilenkään mitään sille faktalle, että kun lähti koirien kanssa kävelylle, niin neule maximekon päällä oli liikaa! 

Nyt jatkan ruskettumista (koska tähän tarvii keskittyä) ja nautin vielä viimesestä lomapäivästä! Lämmintä päästäistä! 

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Perfect saturday

Huomenta! Meikäläinen paukkasi ylös seittemältä, vaikka tänään ois saanu nukkua ihan kymmeneen asti. EI vaan väsyttäny. Mut toisaalta, jos viikolla herää puoli kuudelta, on toi puoltoista tuntia pidempään jo aikamoista. 

Tänään on luvassa ihan huippukiva päivä. Marssin tossa toissapäivänä suht extempore meijän kosmetologille, ja varasin ajan ripsipidennyksiin. Tänään laitetaan siis ensin räpsyt edustuskuntoon. Mulla on kauheen tuuliherkät silmät. Olin niin kyllästyny siihen, että mun silmät vuotaa ja sotkee mun ripsarit joten koin että nyt tai ei koskaan. Mulla oli lukion kakkosella ripset ja rakastin niitä ihan hirveesti. Oli ihana olla koko ajan fressin näkönen, eikä tarvinnu miettiä, että no onko ne ripsarit nyt levinny poskille. Ja onhan se kesällä ihana, kun ei välttämättä tarvi heittää meikkiä naamaan ollenkaan. Mulla jäi vaan se huoltaminen sillon, kun rahatilanne oli aika paskanen. Nyt, kun maanantaina oon virallisesti palkkalistoilla, ei se viitisen kymppiä siihen huoltoon, oo mikään kauhee sijoitus. Tai no se on sijoitus jonka oon valmis omaan ulkonäkööni laittamaan. 

Kun on saatu ripset kuntoon, saapuu meille ryhmärämä Turusta, kun serkut ja kummisetä ottaa suunnaksi landen. Vierailuun on niinkin kiva syy, kun se, että illalla suunnataan Lahteen kattomaan Sami Hedbergiä! En malta odottaa!! Oon nauranu Samin jutuille pissat housussa kotona koneella, ja nyt kun pääsee näkemään herran livenä niin HUHHUH!! Ihan huippua!

Tää päivä on myös pääsykoelukuvapaa (voi mikä sanahirviö). Koko viikkon oon päntäny työn ohella, ja nyt annan ittelleni vapaan kaikesta stressistä! Tää päivä on omistettu rentoutumiselle ja hauskanpidolle! 

Vaikka sää näyttääkin harmaalta niin se ei haittaa! Ihanaa lauantaita! 

Loppuun randomkuvi puhelimen uumenista!


 
Mun uudet kukkalegginsit ja kesän ykköskulkupeli/asuste: Mun IHANA pinkkipaholainen <3

 

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Baby byebyebye






 

Holahola! Tänään kuvailtiin systerin kanssa pihalla parit asukuvat. Ei mulla oikeesti tollasta ollu päällä lauantaina kotona hengaillessa, mutta halusi kokeilla käytännössä tota asua joka on pyöriny nyt hetken päässä. Siinä näkyy nyt se uus Maxineule jota rakastanrakastanrakastan. Toinen rakkausjuttu on toi Cubuksen lyhyt trikoopaita, jossa on pitkät hihat. Se on viimeviikolla karismasta kotiutettu. 

Aika mustahan tää on, mutta kun töissä ei saa käyttää kokomustaa, niin sitä tulee sitten käytettyä vapaa-ajalla normaalia enemmän... Tähänhän sopis tosin kun nenä päähän, pinkkisävyset air maxit... Mutta ehkä en nyt hommaa uusia kenkiä (toistaseksi) koska toissa päivänä lähti tilaukseen Nellyltä aikas päheet sliparit. 

Tukka on muuten kiinni Glitterin puhelinlanka ponnarilla. Oon vähän kahen vaiheilla siitä, että onks toi nyt sitten normiponskaria parempi. Ehkä se vähän paremmin pysyy päässä, mutta ton saa kiertää kuitenkin ihan useamman kerran ympäri, kun se ekan käyttökerran jälkeen venähti aika mukavasti. 
Tossa tokavikassa kuvassa näkyy tosi kivasti toi hiustenväri. Se on kyllä tosi lähellä sellasta strawberryblondea, mitä lähin hakemaan! 

Töissä on ollu nyt oikein sairaan kiirettä, kun uusia muksuja tulee ovista ja ikkunoista ja työkaverikin on kohta eläköitymässä, joten meiltä ei ainakaan duunit lopu. Tosin tää aurinko piristää kyllä niin ihanasti. Ollaan päästy jo juomaan päiväkahvejakin ulos. Piristymiseen vaikuttaa tosin aika vahvasti myös se, että mun kuukauden kipeilyihin löyty syy, kun vihdoin marssin lekurille. Poskiontelontulehdus. Ei muuta ku antibioottia nassuun ja pikkuhiljaa alkaa jo helpottaa. Tosin ei ihan niin paljon, kun ilmeisesti pitäisi. Jos maanantaihin mennessä ei ala olla normiolo, niin uutta lääkärireissua vaan taas.. 

Mä alan pähkäilemään, että jaksanko lähteä illalla juhlimaan vai en ja lähen varmaan vielä nauttimaan tosta ihanasta säästä pyörälenkin muodossa. Ihanaa lauantaita!

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Why so serious?

Eilen mulla tuli taas vaihteeksi ihan hirvee ahdistus yhteishausta. Miksi joka ikinen vuosi mä oon ihan hermorauniona, kun pitää taas tehdä niitä tulevaisuuden suunnitelmia??? Mä alotin pänttäämään Puhuvaa ihmistä, vaan ahdistuakseni siitä, että mulla ei oo mitään mahiksia päästä sisään Turun yliopistoon lukemaan Logopediaa, ainakaan ekalla yrittämällä. ja varsinkin kun tiiän, että kirjat on ollu jossain julkastuna jo siis koko ajan, niin jotkut on alottanu pänttäämisen jo varmasti hyvin viime vuoden puolella... 

Ja kävi ahdistaaan se, että miksi mä edes olen hakemassa tonne? Toi oli sellanen päähänpisto ammatti. Puheterapeutti. Miksi? Mitkä olis ollu mun vahvuudet alalle, jos oisin päässy haastatteluvaiheeseen? Mikä olis mun motivaatio? Niitä ei ole. Tai no kaikkeahan voi keksimällä keksiä. 

Jotenkin toi ala syrjäytti ne alat jotka on ollu päälimmäisenä mielessä jo tosi pitkään. Ja eilen päätinkin, että panostan lukemaan VAKAVA-aineistoa ja vittu mähän menen sisään kasvatustieteelliseen. Piste. Mustahan tulee luokan-tai lastentarhanopettaja. Mulla on oikeesti ihan hirvee motivaatio alkaa kahlata läpi pääsykoeartikkeleita ja suurimmaksi syyksi sen takia, että mä uskon pystyväni siihen! Mä uskon siihen, että mulla on oikeesti mahdollisuudet päästä sisään! 179 sivua luettavaa, 41 päivää aikaa. Mutta niin on kaikilla muillakin. 

Meillä on suunnitelmissa viikonloppun VAKAVA-bootcamp, Muumiskavereiden kanssa, jotka on myös hakemassa kasvatustieteelliseen. Tästä tää lähtee. Tsemppi on toistaseksi vielä hurja! 

Mutta nyt töihin hakemaan käytännön kokemusta! 

lauantai 22. maaliskuuta 2014

It's not about stripping, it's about striping...

   





Vilkaus asuun jossa meikäläinen on tänään suuntaamassa ensin Karismaan shoppailemaan ja sen jälkeen elämäni ensimmäisille Tupperin kutsuille työkaverin luokse. Kutsuilta matka jatkuu kohti järvenpäätä, jossa vietetään Beiben kanssa tyttöjen iltaa pizzan ja viinin kanssa. Tapahtuman täyteinen lauantai siis meikäläisellä tiedossa... Saa nähdä kuinka levotonta meininkiä tänään on tulossa, kun työkavereiden kanssa on tullut vietettyä nyt 12 päivää putkeen. :DD Eipä sillä, mulla on kyllä tosi ihanat kollegat! 

Tänä viikonloppuna pitää vielä nauttia rentoilusta, koska ensi viikolla alkaa rankkaakin rankempi lukeminen pääsykokeisiin... Puhuva ihminen odottaa hyllyssä ja Anatomian ja fysiologian kirja pitäisi myös metsästää jostain. Puhumattakaan siitä että, VAKAVA-aineisto julkaistaan ensi viikolla.


maanantai 17. maaliskuuta 2014

I like my money right where i can see it... hanging in my closet

Perjantaina kävin tosiaan Lahessa tuhlaamassa rahoja ja juhlistamassa sitä, että mulla on kesäksi työpaikka. Mun piti lähteä ostamaan mekkoja ja muuta keväistä, mutta loppujen lopuksi mukaan tarttui jotain muuta. Joo ehkä keväistä, mutta yhtään mekkoa en kotiuttanut. 




Gina tricotista mukaan tarttui pari toppia. Oon maailman paras shoppailemaan aina sellassia tosi ajankohtasia vaatteita. Joo, ennustan tolle mustalle (jossa on muuten paras vuosiluku)neitsytmatkaa jo tän viikonlopun baarikeissille, mutta valkosen mä niin voin kuvitella kesällä ihanan hameen, tai sortsien ja ruskettuneen ihon kaveriksi.


Tää harmaa Vilan maxineule, oli tosin sellanen juttu jota lähdin ostamaan. Olin nähny sellasen tarpeeksi usein jonkun blogissa, joten sellanen oli ihan pakko saada. Vähän jäi kaivelemaan, etten ostanu toista samanlaista mustana.... 

Näiden lisäksi ostin Stadiumista Race Marinen valkosiniraidallisen 3/4 hihasen trikoopaidan. Se on ollu mulla jo käytössä joten heitin sen just pesukoneeseen. Se on sellasta klassista ja yksinkertasta raikkautta farkkujen ja kaiken kanssa käytettäväksi. Niitäkin olisi pitäny varmaan ostaa ihan useemman kappaleen verran. 


lauantai 15. maaliskuuta 2014

clear "pum"

Palauduin just EA1-kurssin ekan päivän väännöstä. Takana on ihan huippu 7 tuntinen ja vähän kipee käsi elvytysharjotuksesta ja arat reidet Epipenin jäljiltä. Mutta en muista millon mulla olisi viimeksi ollu noin hauskaa. Kouluttaja oli IHAN HUIPPU. Oon ihan innoissani odottamassa huomista päivää ja sitä että pääsee taas treenaamaan lisää. En oo ikinä tehny mitään vastaavaa, mutta huomaa kyllä, että ei vitsi et on mielenkiintosta ja tän jälkeen mäkin ihan oikeesti omaan EA-kortin. Mä olen EA-taitoinen. Osaisin elvyttää niin aikuisen, lapsen kun vauvankin. Tietysti toivon ettei näitä taitoja tarvitse koskaan ottaa käyttöön käytännössä mutta on kiva tietää että ehkä olisi sitten enemmän varmuutta tehdä jotain, jos tilanne sattuisi omalle kohdalle. 

Eilen me käytiin Beiben kanssa Lahdessa shoppailemassa ja kahvilla. Okei, meidän piti mennä kahville, mutta kaikki kahvilat oli niin täynnä, että päätettiin mennä sitten santa fehen yksille. "Sama asiahan toi nyt on että juoko sitä kahvia vai bissen". Oishan se ehkä melkein ollukkin, jos niitää bissejä olis juou sen yhden. Mutta kun me juotiin sitten vähän useampi. No kerranhan sitä nyt saa juhlistaa sitä, että on saanut kesäksi työpaikan... Meikäläinen ei tosin palaa laaksoon, vaan pysyy juuri siellä missä on ollut viimeisen puoli vuotta. Enkä voisi olla onnellisempi. Saan viettää kesän kotona. Ajella töihin pyörällä ja viikonloppuisin (jotka on muuten aina vapaa) voi lähteä parhaiden kavereiden kanssa viihteelle. 

Tietysti oon vähän surullinen siitä, että mun Muumi ura on toistaseksi tauolla, mutta enemän kun töitä, mä kaipaan siellä niitä ihmisiä ja tietysti Turkua. Toivon mukaan saan tosin Turusta tarpeeksi asti, jos mulle ovet kouluun avautuisi syksyllä. 

Nyt mä yritän keksiä, että mitä teen mun kynsille ja sit vaan rentoudun tämän illan! Ihanaa lauantaita

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Blue jeans and redhead





Muutama kuva mun tän päivän lavastetusta asusta. Todellisuudessa päällä oli jotain vähemmän uutta, kun noi eilen ostetut übertiukat farkut. Halusin kesäksi ja kevääksi siniset farkut fressaamaan tota kevään pukeutumista. Mulla on ollu siniset farkut viimeks lukion ekalla ja sen jälkeen oon uskollisesti pysyny mustissa tohtoreissa, mutta nyt olin päässy siihen ajatusmaailmaan, jossa tarvitsin siniset farkut. Ja onhan noi ihan sairaan kivat. Ainakin omaan silmään näyttää kivan keväiseltä. 

Ja on kuvissa jotain muutakin uutta kun ne farkut. No kyllä, se tukka. Oon hetimullekaikkinyt-ihminen. En vaan pystyny odottamaan hiusten värjäämistä vaan marssin kauppaan ja ostin hiusvärin jonka äiti mulle eilen iski päähän. Ja alkushokin ja identiteettikriisin jälkeen, ja kun näitä kuvia kattoo, ni joo, tulihan tosta ihan hauska. Onhan se aika punanen, mutta ehkä just sopivan pastellipersikka. Vaatii vaan hiukan totuttelua. 

lauantai 8. maaliskuuta 2014

If you're a redhead, blonde or brunette

Huomenta ja ihanaa lauantaiaamua. Ilma on harmaa ja tuulinen, mutta täällä unelmoidaan aamukahvn lomassa lämpimänsävyisestä, uudesta hiusväristä. 

Mä olen kokeillut mun tukassa kaikkea. Ihan oikeesti kaikkea. Pidennyksiä ja poikatukkaa. Mustaa, blondia, punaista ja violettia. Permistä ja joskus tukka ei voinu olla liian suora. On käyty läpi Amy Winehouse tupeeraukset ja pikkuletit. Viimeisen puol vuotta on ollu hakusessa kylmä, harmahtava ombre. Ja paino sanalla hakusessa. Oon kokeillu kaikki aineet mitkä huutaa Silweriä, tuloksetta. Edes kampaaja ei saanu mun pehkoon loihdittua kylmää sävyä, vaan käteen jäi vaan satasen lasku ja "liikaa punapigmenttiä"-toteamus. 

Netin ihmeellisessä maailmassa pyöriessäni, eksyin sitten hakemaan kuvia hakusanalla "Strawberry blonde". Ja jotain naksahti meikkiksen päässä, ja nyt olis ihan hirveä himo, lämpimän sävyiseen, punaiseen taittavaan tukkaan. Mitä jos lopettaisin taistelun sitä vastaan, mikä on mun tukalle luonnollista ja tekisin mun hiusten tän hetkisestä heikkoudesta sen vahvuuden?

Strawberry blonde ombre  

 summer curls 

Koska fakta on, että mun tukasta ei koskaan tule niin täydellisen kylmää, ett olisin tyytyväinen. Oon kyllästynyt siihen että mun tukka ei oo "valmis". On vaan ikuinen, erittäin kuluttava matka siihen, mihin ei päästä koskaan. 

 . 

En halua mun tukasta selvästi punaista. Haluaisin sellasen kevyen lämpimän sävyn. Kuitenkin niin että tukka pysyisi kuitenkin vaaleana. Eikä vaaleammat latvat haittaisi ollenkaan. Tai raidat, jotka näyttäisi auringon vaalentamilta. Ja haluaisin pysyä kuitenkin suhteellisen luonnollisen näköisenä. Värjätyn näköinen tukka, ei vaan ole nykyistä mua. 

Nyt vaan pitäisi ottaa itteään niskasta kiinni, päästää kaikki silwerit tauolle, ja suunnistaa kampaajalle varaamaan aikaa... 

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Mietteitä kipeilystä ja liikunnasta

Mä olen taas kipeenä. Eilen illalla pienellä nenän vuotamisella alkanut pikkuflunssa, on vaihtunu oikeen kunnon sairastumiseen. Taas vaihteen vuoksi. Mä imuroin tuolta päiväkodista itteeni kaikki bakteerit ja taudit. Hirveen kiva. 

Miksi mä kirjotan siitä että oon taas kipeenä? Siksi, että mua ärsyttää aivan suunnattomasti, että joudun sanomaan byebye ainakin parille viikon treenikerralle. Mulle tulee aina ihan kauheen huono omatunto, jos en toteuta mun viikon treenejä sen takia, että oon kipee. Ja kun mulla ei edes oo kuumetta. Sillon homma tuntuis paljon vähemmän pahalta. Mutta kun sitä kuumetta ei ole ja vaikka kuinka on kipee olo, sitä kipeyttä ei myönnä, ennen kun se kuume nousee. Se vaan tuntuu lintsaamiselta, laiskuudelta, kun ei kauheessa räkätaudussa heitä trikoita jalkaan ja vedä tunnin kickboxing treeniä ja lihaskuntoja päälle. Varsinkin kun liikunnasta on nykyään tullu hirveen kiintee osa mun arkea. 

Mä tiedän, että kipeenä ei saa harrastaa sellasta hikiliikuntaa kun yleensä. Mä tiedän kaiken sydänpussintulehduksesta ja kauheista jälkitaudeista. Mutta sillä hetkellä kun se treenin jättää väliin, jyskyttää mielessä vaan ajatus siitä, että tuskin se olisin just minä, kuka kuolla kupsahtais flunssan ja urheilun yhdistämisen jälkeen, sydänpussintulehdukseen. Onhan se fakta, että jälkitaudit voi olla kamalia, ja vaikka siihen nyt ei kuolis, vois joutua vielä pidemmäks aikaa pois treenipelistä, jos päätyis sängyn pohjalle, vaikka ihan sairaalaan  asti, ihan vaan sen takia, ettei voinu odottaa sitä viikkoa, ja antaa kropan parantaa ensin ittensä. 

Mulla toisaalta on muutenkin kipeilyn kanssa se paha tapa, että sinnittelen töissä/koulussa viimeseen asti, pahimman päivän jälkeen jään kotiin lepäämään päiväksi, ja sen jälkeen olo tuntuu jo siltä, että voi palata. Vaikka tosiasiassa tarvis vielä pari päivää ihan vaan lepoa. Lepääminen on vaan niin hirveen rankkaa ja vaikeeta, varsinkin sillon, kun olo alkaa jo tuntua vähän paremmalta. 

En tiedä oliko tällä postauksella ihan hirveetä funktiota. Halusin vaan jotenkin vuodattaa mun tuntemuksia, ja yrittää näin, mustalla valkosella, vakuutella ittelleni, että ei se maailma siihen kaadu, jos pari päivää kuuntelee sen oman kropan tuntemuksia, lepää vähän ja juo kuumaa mehua. 

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Himotus...

No ne saatanan Air Maxit. Tällä hetkellä tuntuu, ettei meikäläisen kevät ja kesäpukeutumisesta tuu mitään, ilman noita kyseisiä kenkiä. Vaikka kuinka yritän tolkuttaa ittelleni, että mä olen Conssityttö, CONSSItyttö, ei vaan auta, kun todeta, että kyllä. Mä tarvitsen air maxit. Pakko saada. Eikä tätä himotusta auta yhtään se, että selailee Lookbookkia hakusanalla "air max" ja että Asoksella, sattuis just nyt olemaan pari noita popoja aika mojovassa alessa. Ja vielä mun koossakin. Ihan tosissaan. 

Yritän ittelleni tässä perustella, että en tarvi enää uusia tennareita ja mutta samalla käyn läpi asuja, joissa noi vaan toimis. Ihan liian hyvin. 

Perfect
http://weheartit.com/entry/104018968/search?context_type=search&context_user=sandra0711&page=4&query=nike+air+max
...
http://weheartit.com/entry/103824492

Untitled
http://weheartit.com/entry/104038773/search?context_type=search&context_user=BlueLovato&page=6&query=air+max


                      Asiaahan ei myöskään auta yhtään se, että tänä keväänä jokainen bloggaaja ja fasionista kuluttaa katuja just noilla popoilla. Ei oo pienen ihmisen elämä helppoa... Onneks tilipäivä on vasta 10 päivä, joten mulla on vielä viikko aikaa punnita ja pähkäillä näiden kenkien tarpeellisuutta. 

perjantai 28. helmikuuta 2014

"Insta"week.

Mä venailen lähtöä juhlimaan. Taas vaihteen vuoksi. Toisaalta viime kerrasta on jo aikaa. Paitsi hetkinen, olinhan mä laivalla. Kaks päivää putkeen juhlakunnossa. Mutta sitä ei lasketa. Laiva on aina laiva.

 


Tänään päivällä kävin ostamassa uusia treenivaatteita. Rakastuin tulisesti harmaisiin leopardikuvioisiin joogapöksyihin, joten ostin ne, vaiikka ne ei edes oikeesti ollut sellaset housut joita lähdin hakemaan. Ostin mä kyllä myös shortsit. Sellassia mä oikeesti lähdin hakemaan. Tykkään treenata shortseissa, koska mulle tulee aina kevyempi olo tehdä jalkatyötä kun jalkojen iho on paljaana. Toisaalta nää mun joogapöksyt on niin kevyet että tuntuu kun ei olis mitään jalassa. Mä luultavasti tuun käyttämään näitä muutenkin kun treenatessa. Nää on silkkaa rakkautta. 



Taikatalvi oli ja meni. Keskityin tällä kertaa töihin, enkä Muumi ystävien kanssa juhlimiseen. Se oli ehkkä ihan järkevää, koska mun työputki oli mitä oli, ja päivien jälkeen oli niin kuollu olo, ettei pahemmin olis jaksanu vetää hippavaatteita niskaan ja lähteä rhc:hen kumoamaan ämpäreitä. Joita tosin kumottiin silloin laivalle mentäessä....

Nyt mä jatkan tätä mun siiderin lipittämistä ja lähen laittaan mun tukkaa jotenkin päin. Pitäis myös ehkä keksiä, että mitä laitan päälle... 

Pepeiltaa kaikille!


torstai 13. helmikuuta 2014

Maybe I need a new handbag...

Tänään ulkona näytti jo ihan keväälle. Lumi kaduilla oli sulanu asfaltin tieltä, ja arskakin päätti vähän paistaa. Linnut sirkutti ja vesi tippu räystäistä. Väkisinkin tuli hirvee hinku kaivaa keväisempiä vaatteita ja kenkiä kaapista ja inspiroida (ammattilaiset tässä suorassa lähetyksessä) tulevan kevään asuhimotuksia. 


Joten polyvore taas käyttöön ja keväisiä asuja suunnittelemaan!
Untitled #2

Mä rakastuin mintunvihreisiin, korkee vyötäröisiin farkkuihin kun tutkiskelin Gina Tricotin kevään mallistoja. Tollaset on pakko kevääksi saada, ja voipi olla, että ens viikolla kyseiset pökät käyn kotiuttamassa. Ne sopis niin ihanasti matalien conssien kanssa ja vähän lahkeet käärittyinä olis vielä keväisemmälle sopivat. Yhistelisin housuja muuten suht asialliseen kauluspaitaan, jonka päälle heittäisin collegen lämmittämään. 

Kesän lopulla ostinn ittelleni Tukholman reissulta Longchampin mustan laukun ja tästä ostoksesta alkoi mun pakkomielle saada lisää merkkilaukkuja. Eihän toi Longchamppi nyt sinäänsä mikään kallis ollut, eikä se niinkää oo ihan merkkimerkkilaukku, mutta se oli kuitenkin sysäys siihen, että alkoi himottamaan uusi merkkilaukku. Laukulle kriteereiksi on asetettu tollanen pidempi hihna, yksinkertainen ja tyylikäs ulkomuoto ja se että bägin pitäis olla nahkaa. Toi Korsin laukku täyttää mun kriteerit aika lailla ja menikin mun himotuslistan kärkeen, ja tähän asuun se sopis ihan sairaan hyvin just tossa konjakkisessa värissä. Tosin oon hirveen huono käyttämään muita ku mustia laukkuja. Mutta toi vaan olis kesää ajatellen niin mahdottoman kauniin värinen. 



Untitled #3

Tää on sellanen asu, jonka vetäisin päälle nyt just heti, jos voisin. Tää on sellasta klassisuutta, jota mä rakastan. Ja merihenkisyys ei musta koskaan oo pahasta. Tää menis ihan kesälläkin ruskettuneiden jalkojen kaverina, mutta tälleen keväällä vetäisin jalkaan mustat sukkikset. Sinivalkoraidallisia mekkoja multa muutama löytyy, mutta joku päivä haluun ostaa ihan marimekon sinivalkoraidallisen tunikan. Täydellistä sinistä parkatakkia en vieläkään omista, mutta yks vähän epätäydellisempi tosin kaapista löytyy. Käytän hirveen huonosti kultasta, mutta kesällä aina kultanen näyttää jotenkin hyvältä. Varsinkin tollasessa isossa kellossa. 

Siinä pari mun asuhimotusta tältä hetkeltä. Noi on tosi erityyliset mutta silti molemmat kolahtaa muhun silti ihan yhtä kovaa. Se voi myös johtua tosta laukusta, joka mun on ehkä ihan pakko saada. 

Yks työpäivä enää täällä ja ylihuomenna ennen aamuviittä kohti Turkua ja Taikatalvea! 

tiistai 11. helmikuuta 2014

Mä käyn töissä, joka ikinen päivä, mul on kolme kättä ja hikinen selkä

Huomenta ja hauskaa helmikuuta! Enää vajaata kaks viikkoa jäljellä talvea. Kyllä, mun kirjoissa maaliskuu on jo kevättä. 

Mulla on meneillään 10 päivän duuniputki, joka alko maanantaina. Lauantaina tosin vaihtuu työ lapsien hoitamisesta, lapsille elämysten luomiseksi, kun siirrytään etelään, Turkuun siis ja vietetään Taikatalvea. Ja jotta mun aikataulut ja elämä ei pääsis liian helpoksi, suunniteltiin Beiben kanssa, että lähdettäis mun ainooksi vapaapäiväksi tuhoamaan maksaa itämeren aalloille. Toi laivareissu on luultavasti just se, mitä tarviin tähän työputken keskelle. Tai ainakin se auttaa jaksamaan läpi tästä 10 päivästä. Se miten ne seuraavat 7 sitten rämmitään läpi, on sitten sen ajan murhe. 

Mulle ja beibelle, tää "alkukevään" (kyllä, olen aika optimistinen tän kevään tulon suhteen) laivareissu on jo perinne. Kaksi vuotta seilattiin ensin wanhojen ja penkkareiden varjolla ja viimevuonnahan meillä oli se meidän eeppinen kahdestaan toteutettu reissu, jota odotettiin vissiin kuukauden verran. Laivalla on se täydellinen biletysfiilis jollasta ei saa missään muualla, kun siinä humalaisten täyttämässä purkissa! Siihen kun vielä etkoilee Red Hot Chilissä ruuan ja ämpärin kanssa, on aika varma, ettei paljoa tunnu raataa nyt ensin töitä alta pois. 

Mun pitäis lähteä kohta valumaan töihin, ja kitata ehkä vielä yks kupillinen kahvia. 2 päivää takana, 8 edessä. Kuulostaa just tervejärkiseltä. 

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Puhelinräpsyjä ja viikonloppua.

Tänä viikonloppuna oon...

...heränny joka aamu ennen kaheksaa siihen, että joku kynsii mun jalkoja.

...pakottanu iskän tekemään notskin pihalle ja paistanu sitten siinä nakkeja.

...käyny tekemässä tuhoja Seppälän aleissa.

Tätä käy mulla nykyään vähän turhan usein. Meijän lähikauppakeskuksessa, on ainoastaan toi Seppälä (niinku vaatepuolen kaupoista) ja nykyään löydän sieltä aina jotain. AINA. Normaalisti kävelen vaan julmasti Seppälän ohi, mutta toi kyseinen on poikkeus. Ja taas lähti mukaan kivoja juttuja, joita en tienny tarviivani.


Nää ihanat läpinäkyvät, ohuet kauluspaitajutut (Mitä noi oikeesti on?!?!?) on mun heikkous. Noi on ihania koska ne käy niin moneen. Ja tollanen on niin kiva laittaa esmes, neuleen alle. Musta  nahkakauluksinen, on vielä pitkähihanen ja hihansuissa on kans nahkakaistaleet! Lovelovelove. Toi raidallinen taas on ollu ostoslistalla jo ties kuin kauan. 

...ostanu ihania juttuja, joita en voi töissä käyttää.

...ostanu ihania juttuja joita voin töissä käyttää.



Nää olohousut on sellaset, jotka on pyöriny mielessä siitä asti kun ne ekan kerran bongasin jo ennen joulua. Koskaan en niitä normihinnalla saanu ostettua, mutta nyt kun systeri ne huomas aleissa, niin lähti kyllä samantien matkaan. 

...haaveillu luistelemaan lähdöstä.

...nauttinu siitä, että pakkanen laski siedettäviin lukemiin.

Vaateostosten lisäksi, mukaan lauantain ostosreissulta, tartu pari ihanaa kynsilakkaa.



Noi pastellit, ostin ihan kesää ja kevättä silmällä pitäen. Ja kyllä mä eilen maalailin kynnet violeteiksi, vaikka keväästä ei vielä tietoakaan oo. Noi on vaan täydellisen väriset! Samaisen merkin mintunvihreä jäi vielä ehkä vähän kaivelemaan. Rimmelin Nail Nurse, oli pakko ostaa, jos se vaikka ihan vahingossa sattuis hoitamaan nää mun aika kuolleessa kunnossa olevat kynnet vähän inhimillisemmiksi.

Tällasta tähän weekendiin. Mä lähen kattomaan siskon kanssa supernaturalia! Rentoa sunnuntaita!