lauantai 28. syyskuuta 2013

It's wine o'clock

Nopee moikkauskoikkaus! Mun piti viettää erittäin rauhallista koti-iltaa, mutta suunnitelmiin tuli muutos ja me suuntaillaa tyttöjen kanssa viettämään iltaa viinin ja ihanan seuran parissa! 

Wish Upon Your Star 

Ihana nähdä taas tyttöjä ja päästä vähän tuulettumaan! Ihanaa lauantaita kaikille!

Quote. 

Pinterest  

perjantai 27. syyskuuta 2013

Päiväkodin lapset ovat pihalla taas

Onko kellään muulla sellanen fiilis, että tekis vaan mieli maata peiton alla kaiket päivät, polttaa kynttilöitä, kuunnella joululauluja ja kattoa Greyn anatomiaa monta kautta putkeen? Ai ei, minä vaan? Ja mulla tää ei oo ees jääny siihen mielitekoon, vaan oon oikeesti aika lahjakkaasti unohtanu kaiken muun ja tehny just noita asioita joita mun just nyt tekee mieli tehä. 

Tänään keräsin kuitenkin luuni ja meikkasin ja puin päälle muutakin ku collegeshortsit ja villasukat ja suuntasin äitin kanssa siskon koulun avoimiin oviin. Tuli ihan hirvee ikävä kouluun kun istu atk-luokassa kattomassa perjantain toisiks viimesen tunnin meininkejä. Oikeesti mun top-10 parhaisiin fiiliksiin kuuluu perjantaikoulupäivän vimppa tunti. 

Ja uskokaa tai älkää, oon jo alkanu tehdä pakkauslistaa reissuun... Tänään oon miettiny 100 ja 1 eri asua, jo pelkästään menomatkalle... Ja kaikista vaikeinta tässä mukaan otettavien kamojen päättämisessä on se, että mulle tärkeintä on se, että mun matkalaukkuun jää PALJON tilaa ostoksille sieltä päästä. Viimeksi jouduin ihan oikeesti istumaan siinä matkalaukun päällä, että sain sen kiinni! Sitten vielä se ongelma, että mulla ei oo hajuakaan millasta ilmaa on odotettavissa Englannissa lokakuussa. Otanko mukaan villakangastakin vai pärjäänkö nahkatakilla? 

Hirveesti on ihmisellä ongelmia. Mutta onpahan edes perjantai, viikon paras päivä. Ihanaa parasta päivää kaikille. 

tiistai 24. syyskuuta 2013

Can I have a pint please?

Mä käynnistin eilen viikkoa taas vaihteeksi työkkärin jonossa. Oon sitä mieltä, että puolet meistä työttömistä, vois palkata sinne, niin ei joka ikinen kerta kuluis 45 minuuttia elämästä siihen, että hengailet pulsujen kanssa vuoronumero kourassa. Nyt onneksi mun seuraava aika on vasta joulukuussa ja sillonkin voin kävellä suoraan jonon ohi, koska nimenomaan mulla on sinne aika. 

Tällä hetkellä, kolmen viikon päästä, ollaan n.5 minuuttia sitten laskeuduttu Onan kanssa Manchesterin lentokentälle. Ihan mahtavaa! Voin tosin vaan kuvitella kuinka maailman hitaiten nämä viimeset 3 viikkoa ihan oikeasti kuluvat ohi... Jonkun verran ollaan nyt jo suunniteltu sellassia must do-juttuja ja must see- mestoja ja meijän listalla on toistaseksi löytyy pari kunnon shoppailu päivää, peribrittiläisessä pubissa istuminen ja bissen juominen, Manchesterin chinatown ja päiväreissu johonkin ihanaan pikkukylään. Noista ainoat mitkä mä toteutin jo edellisellä reissulla oli reissut pikkukyliin ja shoppailupäivät. Chinatownista en edes tiennyt ennen kun googlettelin Manchesterin nähtävyyksiä ja 4 vuotta sitten mulla ei riittänyt ikä bissen juomiseen pubissa joten ne on mullekkin ihan uusia juttuja joita odotan innolla. Tietysti shoppailupäivät ja kyläreissutkin on aina vähän erilaisia ja ne on ihan yhtä siistejä tehdä, uudestaankin! Erityisesti silmissä siintää tietysti se Primark, johon kulutin viime reissulla enemmän rahaa kuin kehtaan myöntää. 




Hienosti sain taas käännettyä ihan perus what's up?-postauksen englantipostaukseksi... Mutta voin kertoa aika varmaksi jo nyt, että jokaisessa postauksessa tulee olemaan enemmän tai vähemmän reissujuttuja, seuraavan kolmen viikon ajan. Mutta periaatteessa, miksi tää blogi oli ensimmäiseksi perustettu? Niimpä, seuraamaan mun matkaa lukion kolmosesta, englantilaiseksi. Tää nyt ei tietenkään oo ihan sama asia, mutta pääsenpähän edes kerran tän blogin historian aikana, matkustamaan sinne, minne piti mennä pysyvästi. Ja mistäs sitä tietää jos Lyndon Ogbourne päättää kävellä vastaan ja rakastua muhun, sitten on ehkä pakko jäädä.. 


Pahoittelen myös kuvia, jotka on tosiaan neljän vuoden takaa... Mutta musta on vaan niin kiva kattella näitä tuttuja mestoja. 

perjantai 20. syyskuuta 2013

25 päivää seikkailuun

Tein eilen illalla pientä "heräte"ostosshoppailua. Meikäläinen nousee 15.10 Helsinki-vantaalta lentokoneeseen, suuntana Manchester. Mun neljän vuoden odotus on ohi ja mä pääsen kuluttamaan niitä joskus niin rakkaiksi tulleita katuja. Tää ei niinkään ollu ihan niin heräteostos, koska olihan tätä reissua nyt tosiaan suunniteltu yksi jos toinen hetki.  Matkaseuraksi mulla lähtee mun serkku Ona, jonka kanssa eilen parisen tuntia tutkittiin puhelimen välityksellä eri hintasia lentoja ja muutaman mutkan kautta saatiin liput ostettua.




 Me vietetään enkkulassa viikko, vaikka alkuperänen suunnitelma oli viipyä vain pitkä weekendi, mutta kun tällä tavalla saatiin liput niin paljon halvemmalla. Ja en mä kyllä ainakaan pistä pahakseni sitä, että meidän reissu vähän venähti. Me mennään asumaan samaan osoitteeseen, Salesburyn kylään, kun mä 4 vuotta sitten. Matkan suunnitelmat on vielä aika auki, koska tää oli kuitenkin kaikin puolin aika extempore juttu. Varsinkin Onalle, joka sai vasta eilen päivällä viestin, jossa kyselin, että haluaako se lähteä mun kanssa Englantiin.




Nyt mä alan laskea päiviä siihen (25), kun aamulla joutuu heräämään neljältä, ja matkustaa Helsinkiin, ja lentokentän Starbucksiin ja siitä eteenpäin Manchesteriin… (kuvat neljän vuoden takaa)



maanantai 9. syyskuuta 2013

The fashion world of Jean Paul Gaultier

Nyt olis aika avata vähän mun elämän hienointa näyttelykokemusta. Ja tää on mun mielestä paljon sanottu, ihmiseltä, joka on kuvataidelinjalaisena kiertäny lukion aikana saman verran näyttelyitä, kun normaali ihminen koko elinaikana. 

Me matkustettiin Miian kanssa Tukhomaan kattomaan Jean Paul Gaultierin näyttelyä: The fashion world of Jean Paul Gaultier.. From sidewalk to the catwalk. Itte en ollu edes tietoinen tällasesta näyttelystä, ennen kun Miia kysäs kesän puolessa välissä, että kiinnoistaisko tehdä reissu muotikaupunkiin, kattomaan yhden mun lempparisuunnittelijan näyttelyä. En miettiny kovin kauaa. 

Ennen näyttelyä, meillä ei ollu minkäänlaista ajatusta, että mitä tää kyseinen näyttely tulis sisältämään, vaikka oltiin sen takia tehty jo kohtuullisen pitkä matka. Ei kuitenkaan tarvinnu astua kun ekaan näyttelyn huoneeseen, ja se kaikki vaiva ja raha ja aika, oli maksettu takasin. Huikeeta, taisi olla mun ensimmäinen reaktio, kun ekassa huoneessa, oli ihan oikeasti, niitä catwalkilla näkyneitä vaatteita, ja parasta: mahtavaa käsityötä, ei oltu pilattu lasivitriineillä, vaan kaikki oli kosketusetäisyydellä. Yks näyttelyn siisteimpiä elementtejä oli mun mielestä jollain tasolla aivan sairaan greepyltä näyttävät, mallinukeille heijastetut kasvot, joista osalla oli jotain sanottavaa. Mulla on näistä videoita joita yritän jossain vaiheessa saada tännekkin näkyville. Mutta nyt kuvaoksennusta.










 

Mulla on koko näyttelystä ehkä vähän liikaakin kuvia, ja päätin tänne jakaa vaan mun lemppareita. Vaikka kaikki olikin aika mahtavia. Näyttelyssä oli siis näytteillä niitä vaatteita, mitä olin odottanut, ja sen lisäksi valokuvia ja piirrustuksia. Kaiken  kaikkiaan ihan mahtava kokemus. Näyttely on auki 22 syyskuuta asti, eli jos jotain kiinnostaa vähääkään Jean Paul Gaultier kannattaa se reissu sinne tehdä.Voin luvata että se on sen matkan arvoinen. 

Meijän Tukholma reissusta noin muuten, tulee sitten juttua erikseen, en halunnu saastuttaa tätä postausta kuvilla siitä, että mitä mä söin. 

Ihanaa viikonalkua kaikille!

perjantai 6. syyskuuta 2013

Taitaa tulla yksityisnäytös

Me vietettiin Beiben kanssa eilen ihan tosi ihanaa päivää Lahessa. Mut Lahteen ensisijasesti ajo taas työkkäritapaaminen, mutta niille päiville yleensä sovitaan Beiben kanssa treffit, ni saan niille päiville jonkun muunkin funktion, kun tässä tapauksessa 45 minuutin jonottamisen työkkärissä. 

Päivän ohjelmassa oli leffailua ja ruokailua, ja Beibella myös mekkoshoppailuja ensi viikolla häämöttäviä rapujuhlia/mun kakskymppisiä silmllä pitäen. (Mulla on jo täydellinen asu, josta lisää myöhemmin)

Suunnattiin päiväleffaan kattomaan Itse ilkimys2, josta oltiin molemmat aika täpinöissä. Käytiin kattomassa ykkösosa 3 kertaa leffassa ja mä vielä kerran siihen päälle, niin paljon me sitä rakastettiin. Mä olin käyny kattomassa kakkososan jo Muumien kanssa kesällä, mutta Beiben kanssa se vaan oli ehkä ihan hiukan parempi. Ja ei ainakaan haitannu se, että meille pidettiin yksityisnäytös...


Ensin oltiin ihan vähän paniikissa, että tää on varmaan jonkun murhaajan salajuoni, ja kieltämättä siinä tyhjässä salissa, olis ollu aika loistavat lähtökohdat jollekkin hirveelle kauhuleffalle... Siirryttiin istumaan ihan keskelle ylintä riviä ja varmuuden vuoksi vielä molemmat parillisella numerolla varustetulle paikalle, ettei vaan pääse kuolema korjaamaan. (Beibe on nähny jonkun elokuvan jossa leffassa kaikki parittomilla paikoilla istuvat kuolee. Tähän mennessä oon naureskellen istunu aina parittomalla paikalla, mutta sen verran toi tyhjä sali mua karmas, että ajattelin pelata varman päälle.)

Kun oltiin hengissä selvitty leffasta, me siirryttiin (popparimausteiden peitossa), Santa Féhen syömään. Istuskeltiin, juoruttiin ja yritettiin taas kerran tuhota se koko Mombo combo, siinä kuitenkaan onnistumatta. 


Mulla tulee sylki suuhun kun mä katon tätä kuvaa... Toi on parasta ikinä!

Kaiken kaikkiaan ihana päivä, vaikka mun mustat farkut&nahkatakki combo osottautukin aurinkoiseksi muuttuneena päivänä, vähän liian paljolta... Onneksi en ollu laittanu mun uutta rakkauspipoa, niinku olin alunperin suunnitellu...

 

Ihanaa viikonloppua kaikille! Mä alan nyt leipomaan vadelmavalkosulkaa Cupcakes:eja. Pakko kokeilla ennen mun synttäreitä, jonne ajattelin väsäillä överisöpöjä kuppikakkuja ison kasan! 

maanantai 2. syyskuuta 2013

Keltainen syksy odottaa

Tänään avautunut, uusi blogiportaali Re:fashion sai meikäläisenkin taas jollain tasolla innostumaan, ja tyhmä virne naamallani, kirjaudun The F Word:iin, ensimmäistä kertaa ihan tietokoneella, kolmeen kuukauteen. Kesän aikana tulleet pikamoikkaukset on tehty aina puhelimella, joka ei niinkään saa aikaan sitä tunnetta bloggaamisesta. Enemminkin tekstiviestin kirjoittaminen, tuntuu osuvammalta kuvaamaan tunnetta puhelimella päivittämisestä. 

Mutta nyt tuntui mahtavalta palata. Kuten viimeisimmässä postauksessa mainitsinkin: onkin jo ollut ikävä. Kesä on nyt virallisesti vaihtunut syksyksi, kun elettävä kuukin jo manaa tulevia sateita, mutta samalla paksuihin sukkiksiin verhottuja jalkoja, pipoja ja kaulahuiveja. Mä odotan sitä, kun oikeesti tulee kylmä. Ja että sataa. Niin että saan laittaa jalkaan mun ihanat, uudet, keltaset Hait, jotka sain etukäteissyndelahjaksi, mun isovanhemmilta. Nyt puutuu enää se keltainen Rukkan sadetakki, jonka aijon vielä metsästää. 

Vaikka tänne, ei kesän aikana tullut tallennettua mitään, on mun instagram ollu käytössä ja sieltä kannattaakin  käydä vähän kurkkimassa viime kesän meininkejä.(@lindalexa) Mutta nyt vielä ehkä tiivistettynä viime kesän tapahtumia:

-Palasin Muumilaaksoon
-Rakastin mun työtä enemmän kun viime kesänä
-Rakastin mun työkavereita enemmän kun viime kesänä
-Juhlin juhannusta mökillä, niinkun olin uhannutkin
-Juhlittiin VPK-juhlia piknikillä ja bailaamisella aamuun asti, niinkun aina
-Kävin menettämässä Tallinnaneitsyyden
-Ostin Ray-Banin Clubmasterit
-...ja paljon muutakin
-Juhlin muumityökavereiden kanssa PAL-JON
-Kävin Tukhomassa Jean Paul Gaultierin näyttelyssä (tästä varmasti oma postauksensa tulossa)
- Ja kaiken kaikkiaan nautin ihan huippuihanasta kesästä!

Nyt on hyvä aloittaa taas kesän jälkeen, uudella innolla ja puhtaalta pöydältä, kun kesäkin on saatu pakettiin. Syksy saa tulla! Ihana olla takaisin!