tiistai 26. maaliskuuta 2013

Jack Daniels

Me suuntaillaan tyttöjen kanssa niinkin legendaarisiin pippaloihin, kun Lave Rockkiin lauantaina, ja heti oli pakko alottaa asusuunnittelut... Jotain vähän erilaista (siis ihan tosi vähän) tällä kertaa.


Untitled #59


Eli kerrankin muilla kengillä kun consseilla ajattelin suunnata liikenteeseen. Oon lähestulkoon adoptoinu mun kaverilta sen mustat nahkaset wedgenilkkurit ja ne pääsee taas kyläilemään meikkiksen jalkoihin lauantaina. Ne on tarpeeksi hyvät jalassa, että niilla jaksaa vähän käydä istuskelemassa Lammin paikallisessa. Tosiaan kun kyseessä on tällä kertaa ei niin biletysmesta, niin kiva iskeä päälle vaihtelun vuoksi jotain ei niin biletymeininkistä ja sellasta ettei tarvi jaksaa reivaa tanssilattialla koko iltaa. Bleiseri varmasti eksyy päälle, ja rentoutta sitten asuun jollain mageella printtiteepparilla, jollanen mun on pakko saada ennen kesää! Kuolisin onnesta jos saisin ittelleni sellasen Jack Daniels-topin...Mustana ja valkosena kiitos.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Smooth and creamy...

Tänään on ollu kevät ilma. Ihana kevät ilma! Tän harvinaisen tuulettoman ja pakkasettoman sääilmiön inspiroimana alotin aamun pääsykoekirjan pänttäämisellä jota seurasi reipas lenkki peilijäässä olevilla teillä. Viimenen huomio ei ehkä ollu sitä päivän parasta antia. Muuten päivä on ollu kyllä tähän mennessä aikas bueno. 

Sain tehtyä suunnitelmia pääsiäisellekkin, kun puhuttiin Beiben kanssa jos se saapuis maalaismaisemiin viettämään munajuhlaa. Suunniteltiin mulle vuotuista talviurheilupäivää, joka tosin olis vähän jo vissiin kevät-edition, mutta kuitenkin ajateltiin viettää pitkää perjantaita tsiigaillen, että mitä kaikkea ulkoiluaktiviteettia, meijän kunta tarjoilee. Luistelemaan ajateltiin ainakin suuntailla. Meijän tuurilla tosin pitkä perjantai näyttää ilmallisesti surkeeta naamaa ja joudutaan tyytymään sisätiloihin, mutta toivottavasti ihanat ilmat jatkuu ja saadaan nauttia keväästä! 

Tein tänään ittelleni aamupalaksi smoothien ja omaksi hämmästyksekseni sain luotua jotain aikas Mumsia! Jotta kaikki voi nauttia tästä mun kulinaarisesta löydöstä, niin ohjetta:

Tarvitset:
Yhden kokonaisen säilykepersikan (eli kaks puolikasta)
Maustamatonta (rasvatonta) joghurttia
appelsiinimehua

Eli lyhyestä virsi kaunis:kaikki blenderiin ja sileeksi. Hyvää on. Ja kaikenkaikkiaan oikein kiva vähäkalorinen välipala! Tätä meikkis ainakin tekee uudestaan! (;


Loppuun vielä pari fotoa meijän toissaviikonlopun tytsyjenillasta/haamupolttareista.


 
Käytin ekaa kertaa joululahjaks saatua piirtopöytää näiden kuvien loistavaan muokkaamiseen (=suttasin kamutuksien pärstät) enkä oikein vieläkään löydä tolle kapistukselle funktiota mun elämässä... Ehkä mä sellasen vielä löydän joku päivä! Nyt mä lähden ulos lukemaan vanhoja cosmoja, syystä että raskain mielin jouduin lopettamaan mun 3:n vuoden kestotilauksen... Haista paska työttömyys!

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Just the way you are



Kesän lähestyessä (kai senkin on sieltä jossain vaiheessa pakko tulla) lehdet ja muut mediat, alkavat väistämättäkin hehkuttaa kesäkuntoon pääsemisestä, ylimääräisten karistamisesta vyötäröltä. Tänä vuonna, mäkin menin ja lankesin. En niinkään kesäkuntoon pääsemiseen vaan laihduttamiseen. Päiviä alko hallitsemaan kalorien laskeminen ja vaa’an lukemien tuijottaminen. Jonkun ajan päästä havahduin. Millon musta tuli tällainen? Se henkilö, joka tuijotti vaakaa ja laski jokaisen suupalan kalorit, ei ollut se sama henkilö, joka aijemmin oli nauttinu ruuan tekemisestä, leipomisesta ja syömisestä. Se henkilö joka katsoi päivittäin ruokaohjelmia ja oli innokkaasti kokeilemassa uusia juttuja keittiössä. Se henkilö oli vaihtunu ihmiseen, joka kauhulla odotti seuraavaa ateriaa, sille henkilölle ruokailu oli suoritus, jota ennen piti tehdä laskutoimituksia siitä, että kaloreita jäisi vielä myöhemmällekkin jäljelle. 

Tumblr_mhpb8osvef1r9bgcro1_500_large

Uskon, että kukaan, ei ole tyytyväinen vartaloonsa, sellaisena kuin se on. Mä voin rehellisesti sanoa, että mä olin ihan hetki sitten päässy siihen ajatusmaailmaan, jossa katsoin itseäni peilistä ja pystyin kertomaan siitä mulle suodusta kehosta sellaisia asioita, joista mä ihan oikeesti pidän. Mulla on kapea vyötärö josta jatkuu sulavasti levenevä lantio. Pitkän aivopesun jälkeen opin rakastamaan mun persettä. Kun kaverit siitä tarpeeksi usein jaksoi muistuttaa, tajusin, että kai siinä on jotain mitä kehtaa näyttää. Oon muodokas. Se on varmasti oikea sana, kuvaamaan mun vartaloa. Oikeilla vaatteilla, parilla korkoja ja oikeella asenteella, voisin sanoa, että mun 175 senttiä pitkä varteni, on oikeestaan ihan näyttävä. Rusketun helposti ja oonkin yleensä porukan päivettynein. Siksi mä oon aina rakastanu auringonottamista, koska oon saanu siinä aikaan tuloksia helposti. Oon siinä ”hyvä”. Oon myös lähestulkoon ainut mun kaveriporukasta, jossa ei ole mitään feikkiä. En käytä tekoripsiä, edes juhlimaan lähtiessä. Rakennekynsiä tajusin vihaavani ja niitäkään mulla ei enää ole. Mun tukka on tällä hetkellä täysin värjäämätön. Ja oon tyytyväinen niinhin just tällä tavalla. 

 Tumblr_mjjgbazg1u1ro7f22o1_400_large

Mun ajatusmaailma muuttu siinä vaiheessa, kun kaverit ympärillä, alko harrastaa ylipaljon liikuntaa ja syömään pelkkää salaattia. Ne halus päästä kesäkuntoon.  Mulle tuli syyllinen olo. Ja olin kateellinen. Ne tykkäs liikunnasta. Siitä, mitä mä oon aina jollain tasolla vihannu. Oon tykänny siitä tunteesta, jonka se saa aikaan, kun oot tehny sen suorituksen. Tulee voittaja olo. Mutta mä vihaan itse sitä suoritusta. En ymmärrä niitä, jotka tykkää liikunnasta. Tai sitten en vaan oo löytäny mun lajia. Kaikkea oon tosin kokeillu. Jooga oli ainut, missä musta se itse suorituskin oli kivaa. Mutta eihän täällä mitään joogaa voi harrastaa. Ehkä kesällä…  Kun kaveri osti puolen vuoden salikortin, olin tosi pettyny itteeni. Miksi mä en saa mun möhömahaani ja onnettomia käsivoimiani tekemään jotain? Miksi musta ei tule kesään mennessä täydellisen kiinteää, kesäkuntosta? Miksi mä tulen olemaan meistä kahdesta se ”lihavampi”? Kukaan ei ikinä valitse sitä ”lihavaa”, sitä rumempaa jolla on lyhyet hiukset. Nii, mulla ei ole edes kärsivällisyyttä kasvattaa hiuksia. 

 549734_339901069430878_619515522_n_large

Toikin ajatus sai mun havahtumaan, mihin katos se näyttävä ja muodokas, itseensä tyytyväinen ihminen? Se joka oli kuitenkin tarpeeks päättäväinen jättämään kaikki herkut pois viikon ruokalistasta, ja joka on viimesen kuukauden ajan polkenu pyörällä 10 kilometriä, joka päivä. Ei sen takia, että haluis kesäkuntoon, vaan sen takia, että vois vihdoin olla tyytyväinen siihen, että on päättäväisyyttä tehdä jotain. Ja valehtelisin jos sanoisin, että se pieni pömppömaha ei sais kadota.  Tajusin, että ennemmin kun vertaamalla itteään siihen kaveriin jolla on pitkä salitausta, vertaakin itteään ihan vaan itteensä. Tää on mulle suuri muutos. Mä en ole koskaan määritelly itteäni sillä vaa’an lukemalla. Mulle se, miltä mä näytän määrittelee sen. Mitä sitten, jos näytän vähän pyöreemmältä, mun kaverin rinnalla? Mulla toivottavasti on sellassia ominaisuuksia, joita mun kaverit mussa ihailee, sillä tavoin kun mä ihailen sitä, että se oikeesti jaksaa käydä salilla ja tavotella sitä kiinteempää olemusta. 

Tumblr_meirl3vipp1rmqbgwo1_500_large

Mä jatkan terveempiä elämäntapoja, sen takia, että mä itse haluan, en sen takia, että mun kaveritkin tekee niin. Mä aijon kantaa itteäni ylpeesti siitä, että  oon pitkä, muodokas ja luonnollinen. Mulla on hyvä maku vaatteiden suhteen ja osaan pukea itteni niin, että mun parhaat puolet korostuu. Kannan itteni ylpeästi, ihan missä koossa tahansa. Mä en ole yhtään vähemmän siksi, että olen kokoa 40.  Miksi korjaamaan mitään, mikä on ehjä? Mulla on nyt ehjä olo. Ja se tuntuu paremmalta kun mikään muu olomuoto. 


kuvatWeheartit578267_508887955842614_578881747_n_large

torstai 21. maaliskuuta 2013

“I live in my own little world. But its ok, they know me here.”

Oon ottanu ihan tosissaan tän mun en tee mitään viikon ja se ilmeisesti sitten tarkotti blogiakin. Mutta toisaalta, en oo tehny mitään, joten tyhjästä on vähän paha nyhjästä. Tai no periaatteessahan sitä mä oon tehny jo aika pitkään..Tänään mulla on työhaastattelu meijän kirjastoon, joka sinäänsä on vähän turhaa, koska mullahan on jo työpaikka Naantalissa ja tuskin tulisin sitä kolmen kuukauden riemua vaihtamaan kuukauden kirjastossa istumiseen. Mutta joku pieni osa musta toivoo, että olisin niin ihana, että ne haluais palkata mut jo nyt heti samantien ja pääsisin keräämään takuuvuokrarahoja. 

Oon tosiaan tässä nyt unelmoinu niistä Turkukämpistä ihan kunnolla. Pari tosi varteenotettavaa oonkin jo löytäny. Niin pari kaksiota (toinen SAUNALLA) ja yhen suht ison yksiönkin. Kaikki just sieltä minne mä kamani mieluiten siirtäisin: kahen kilometrin säteellä kauppatorista. Meijän äiti tosin on sitä mieltä, että jos asun yksin, en tarvii muka kaksiota. Mä taas oon nimenomaan sitä mieltä, että tarviin mun huoneen olevan erikseen "yleisistä tiloista". Sen takia siinä yhdessä mun kattelemassa yksiössäkin, on aikas kiva alkovi.

 Oon ihan friikki mun sängyn kanssa, ja en ehkä kestäis sitä, että mun vieraat jatkuvasti istuskelis mun sängyllä. Saisin olla vaihtamassa petivaatteita päivittäin. Ja joo päiväpeittokaan ei aina auta mun neuroottisuutta. Sänky on mulle pyhä paikka. Sinne ei saa mennä bakteereja muista mun musta itestäni. Kauhulla odotan sitä hetkeä, kun sitten joskus hamassa tulevaisuudessa tulee ehkä jakamaan sängyn jonkun kanssa....

Mutta siis, vähän poikkes aiheesta. Noista asunnoista oon jo pelkän sijainnin perusteella rakastunu siihen saunalliseen kaksioon aurajoen RANNASSA. En oo nähny siitä kuvina muuta kun pohjapiirrustuksen ja oon silti varma, että se olis täydellinen. Pari hassua kilsaa keskustaan, bussipysäkille 50 metriä. Ja en pistä tosiaan pahakseni, että 100 metriä ovelta komeilee jokiranta, joka sais ehkä musta taas puristettua esiin sen lenkkeilijän. Kuinka ihana olis lenkkeillä kesällä aamuauringossa joenvartta pitkin, hakea aamupalat Salesta joka on melkein kotiovella ja mennä juomaan kahvia parvekkeelle? Kiva olis myös kuumana kesäpäivänä kerätä kamansa ja pyöräillä Samppalinnaan aurinkoa palvomaan. Sinnehän on myös ehkä 1,5 kilsaa jokivartta... 

Koko ikänsä korvessa, bussien ehdoilla eläneenä, tollanen välimatka keskustaan oli mulle se suurin hakutekijä mun asunnonmetsästyksessä. Enää en aijo joutua perumaan iltamenoja, tai mitään muitakaan menoja sen takia, että mun luo menee busseja 3 kertaa päivässä. Haluan ostaa bussikortin sijaan pyörän. Okei, jokatapauksessahan mä sen bussikorin joudun ostamaan, koska mun työt tosiaan on Naantalissa ja toivottavasti tuleva koulu Kakskerrassa. Mutta siis noin periaatteessa. 

Onnea sille jota jakso kiinnostaa asuntolöpinät, mutta oon vaan niin maailman eniten innoissani, ettei mitään rajaa! Nyt mä lähen tekemään ittestäni ihmisen näköstä taas tyyliin viikon tauon jälkeen! Aurinkoista torstaita!

ps. Otin eilen ekan kerran arskaa. Ihanaa! <3

maanantai 18. maaliskuuta 2013

Today I don't feel like doing anything

Aamu on alkanu hirveen kivasti. Oon heränny siihen, että en oo saanu nielastua, koska mun suu oli kuivempi ku beduiinin kengänpohja, ja oon tähän mennessä niistäny mun aivoni pihalle, perässä tuli varmasti sielukin. Tän siitä saa, kun odottaa pakkasessa taksia tunnin verran ilman hanskoja, ohuissa sukkiksissa... Mutta onneksi tää tuleva viikko tarjoilee mulle ainoastaan "ei mitään tekemistä" koska viimesten parin viikon ainaka oon matkustellu sen verran ahkerasti (väliä Turku-Lahti-Hima ja kävinhän mä ruotsissakin), että oon vaan maailman onnellisin, kun voin vaan olla kotona. 

Tänään mun ohjelmistossa tosin on ennakkotehtävien alottaminen. Lupasin eilen, että tänään mun on pakko ottaa itteäni niskasta kiinni ja edes vähän tsiigailla että mitä mun pitäis väkertää. Ensimmäinen tehtävä vaikutti sen verran kivalta, että päätin tänään puurtaa sitä ainakin alkuun. Sen jälkeen saan kääriytyä vilttiin ja kattoa BBT:tä miljoona jaksoa ja juoda teetä. Ja oon sitä paitsi tänään jo siivonnukkin ja purkanu mun lauantai-tavarat laukusta. Oon siis ollu vähintäänkin maailman ahkerin.

Jotta tää mun ahkeruus tulee nyt hyvään käyttöön alan pakertaa tota ennakkotehtävää. Ja sitten mä vaan olen. Tästä alkaa mun paras viikko.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Kiss my Turku

Perjantai-iltapäivään mun mietteitä siitä rakkaimmasta. Turusta. 

Viime kesänä mun yks isoista unelmista toteutu ja pääsin liittymään Muumimaailman riveihin. Tää tarkotti myös sitä, että sen toteutuminen, vaati myös toisen unelman täyttämistä. Osoitteen vaihtamista. Muutin Turkuun. Tai no Littoisiin, ihan Varissuon rajalle tosin. Olin ennen kesää viettäny aikaa Turussa tosi paljon ja aina rakastanu Aurajokea ja Turunmurretta. Meren läheisyydestä puhumattakaan. Kesällä tunsin pitkästä aikaa sellasta yhteenkuuluvuuden tunneta mun sen hetkiseen kotiin, jollasta olin tuntenu varmasti viimeks vuonna 2009 Englannissa. Mulla oli hyvä olla. Olin kotona.


Kun tarvoin päivittäin noita katuja, alko mulle hahmottua se, mikä mulle on paras paikka täällä Suomen maan kamaralla. Joka kerta kun lähdin käymään koti kotona, musta jäi aina pieni osa jälkeen. Ja aina oli ihana palata.Ja joka kerta aina vaan enemmän tuntu siltä, että Turku tuntu enemmän ja enemmän siltä kodilta, ja kotikoti vaan sellaselta paikalta jossa piti käydä.


Viime viikolla kun vietettiin Beiben kanssa päivää Turussa ennen risteilyä, mä oli ihan tajuttoman onnellinen. Olihan mun elämän kaks siisteintä asiaa, mun ihan ykkösrakkain kaveri ja mun ykkösrakkain kaupunki samassa hetkessä. Ja kun saatoin sen sitten junalle ja päätinkin ite jäädä, tuntu se musta luonnolliselta. "Miks mä lähtisin kun mulla on täällä niin hyvä olla?" 


Kun mä tänään sain tietää, että mun muumiurani jatkuu ensi kesänä, toivon täyttäväni tänäkin vuonna yhden suuren unelman sen lisäksi, että palaan halimaan lapsia. Mä toivon, että kun mä kesällä menen takasin, mä menen ihan omaan kotiin. Ja niin ettei mun tarvi enää lähteä.Toki mulla jää tänne paljon sellasta mitä mä tulen kaipaamaan, mutta tällä hetkellä enemmän kun kaipaan ihmisiä, kaipaan Turkua, Aurajokea ja murretta. Mun sydän meni ihan vähän rikki, kun lähdin Englannista, ja nyt oon huomannu, että se on ottanu vähän lisää osumaa. Mutta sitä osumaa lähdetään korjaamaan jo toukokuussa. Sitten kun lähden, eikä tarvitse tulla enää takasin.


keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Nii se kesä tulee, tai no katotaan...

Joko saa heittää kirveen kaivoon ton kesän suhteen? Aamulla kun mun piti sen kerran elämässä kävellä bussille, tuli lunta kun esterin kuuluisasta ja kahlasin teitä joissa oli lunta polviin asti. Hirveen kiva. Muutama ärräpää pääsi ku tuolla seisoin pysäkillä ja jokatoinen rekka heitti lastit niskaan. Tosin nyt kun istun jo bussissa, sade on loppunu ja Turussa paistaa kuulema aurinko. Just tän takia rakastan Turkua.

Jos ilmaa ei oteta huomioon niin tää aamu oli muuten ihan onnistunu. Heräsin ilman kelloa ja sain rauhassa syödä aamupalaakin. Vielä tee termariin ni lähtee päivä käyntiin. Kyllä tää tästä iloks muuttuu! (;







maanantai 11. maaliskuuta 2013

Mina damer och herrar...

Nyt on sitten takana se kauan odotettu ja ihan sairaan loistava risteily! Voisin lähteä tekemään täsmälleen saman reissun vaikka heti nyt samantien, niin mahtia meillä oli! Torstai oli just niin ihana auringon paiste ja päivä meni muutenkin aikalailla mun suunnitteleman minuuttiaikataulun mukaan. Sain mun omenamuffarin ja vähän sitten shoppailtiin Turussa, ja suunnattiin terminaaliin ihan liian aikasin. Ehittiin jo melkein masentua, että ollaan kahestaan lähössä bilettämään, mutta kyllähän se terminaalikin sitten parin tunnin sisään alko täyttymään ihanilla miehillä. 


Me aloteltiin siinä terminaalin baarissa parin sidukan verran ja buffetin jälkeen (joka ei ihan menny kun strömsössä) alko meininki olla sitten noususuhdanteinen. Mä tein jo aikas alkuillasta vatsatilaa viinalle meijän vessan lattialla ja sain samalla koko mestan tulvimaan, koska meillä oli hirveen hyvä juomien jäähdytysmeininki meneillään meijän lavuaarissa. Ollaan suuntailtu riehumaan baariin vasta puolen yön jälkeen, mutta siinäkin parissa tunnissa ennen pilkkua, ollaan tehty hirveen paljon tuttavuutta turkulaisen veneenrakentajan ja Samu Haberin näkösen kaverin kanssa, oltu osallisena tappelussa, oon saanu päälleni 2 drinkkiä ja kaatanu juustonaksut hytin lattialle... 


Jatkoille me suunnattiin tietysti ja aamulla oon vihdoin kömpiny nukkumaan, tossa seittemän aikoihin. Kaikesta tästä huolimatta, oon ollu kyllä ihmeen pirtee ja krapulaton. Parit ähmikset me otettiin, mutta iltapäivästä suunnattiin jo vähän nauttimaan drinksuista, ja aamuhan tosin alko parilla breezerillä... Käytiin näyttämässä myös härän pyllyä meijän terveille elämäntavoille ja syöty kevyet hamppariateriat. Ollaan rakastuttu ihanaan tarjoilijaan ja oltu kattomassa bingoa. Kun päästiin Turkuun, käytiin vielä vähän kattelemassa meininkejä yöelämässä, mutta viime yön unet oli sen verran vähäset ettei jaksettu ihan hirveen kauaa kuluttaa RHC:n ja rillon penkkejä. 


 Sunnuntaina mä olin osallisena mun serkun rippijuhlissa ja kävin ahtamassa naaman täyteen kakkua ja ottanu päikkärit auton takapenkillä. Keskiviikkona mulla on haastattelu muumimaailmaan, perjantaina enkun kirjotukset ja lauantaina juhlitaankin sitten kamutuksen polttareita Järvenpäässä. Ai miten niin on kiirettä? Jossain välissä pitäis lukea pääsykokeisiin ja tehä ennakkotehtäviä... Okei, oon vaan onnellinen että mulla on jotain, millä täyttää mun päiviä!

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

NYT MENNÄÄN!!!

Ajan tappoa Lahden rautatieasemalla. Tästä se nyt v-sana lähtee!! Ja kyllä tätä on odotettu! Aurinko paistaa ja aamulla käytin aikaa tehokkaasti ja luin 40 sivua pääsykoekirjaa! En kestä kuinka innoissaan voi pieni ihminen olla! Meininkiä vähän latistaa se, että siihen kun mun juna lähtee on vielä reilut puol tuntia... Mutta ei se mitään TÄTÄ FIILISTÄ EI VOI TUHOTA!

Ei mulla muuta, kuhan purin vähän näitä fiiliksiä xD

Itämerellä on mukavaa

Tänään kun pakkaukset pitäis viimeistellä ja lupasin alotella lukemaan pääsykoekirjaa, niin mun innostus tehä yhtään mitään on nollissa. Oon eläny sellasessa ylienergisessä laivailumeiningissä nyt viimesen 2 viikkoa, joten nyt alkaa vissiin mun hypetykset olla käytetty. Tai ei niinkään, haluisin vaan että olis jo huominen! Tätä ei varmastikkaan auta yhtään se, että ainut mitä jaksan tehä, on kattoa sinkkulaivaa xD... Voi luoja mitä tv-viihdettä. 

Mun pitäis lähtee ettimään mun ballerinoja ja päättää että otanko nyt mukaan kahdet vai yhdet conssit... Toisaalta mun laukku on sen verran tyhjä, että ehkä siitä nyt ei oo haittaa vaikka rullailisin perässä yksiä ylimääräsiä kenkiä?

Soittelin Beibelle kevyen tunnin puhelun, koska siis eihän me nähdäkkään kun seuraavan kerran huomenna ja sitten saadaan nähdäkkin ihan lauantai aamuun asti. Oli vaan niin kovasti asiaa. Mutta eiköhän mun asiani ala olla paketissa. Parin päivän hiljaisuus tulee tarkoittamaan sitä, että meikkiksellä on helvetin hauska ja olen ihan Hirrrrrvveeeeen humal..hurmiossa. Ihanaa viikonlopunalkua! 

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Mitä ne minusta tahtooo?

Kuten voi olettaa, että kun meijän risteily häämöttää tossa ylihuomenna (AAAAAAA) niin mun ajatuksissa joka toinen asia, on se risteily. Oon nähny tästä meijän irtiotosta jo uniakin. Sanokaa säälittäväksi, kyseessä kun on, muille VAAN 23h risteily, mutta mulle tää on hartaasti odotettu "ulkomaanmatka" Tätä reissua on sitten tänään vähän kursittu kasaan listojen ja pakkailujen merkeissä...




Oon myös harkinnu tekeväni ittelleni sen yhden puuttuvan kynnen... 


Halusin viimeviikolla läpällä kokeilla ittelleni rakennekynsiä, ihan tippien kanssa, koska kaikki kokemukset viittas siihen että ne irtoo kahessa päivässä, eikä mun tarvi kattella noita sen pidempään. Jätin yhden kynnen kokonaan tekemättä, koska siinä oli kynsi niin lyhyt ja tulehtunu... Nyt ilmeisesti sitten joudun, viikko laiton jälkeen, edelleen kaikki kynnet omistavana, tekemään tohon vikaankin sormeen kynnen.... -.- Miksi nää pysyy mulla, mutta ei kellään muulla?

Pakkailuja on siivittäny nostalgiabiisit vuodelta 2011, ja muutama uudempi.




maanantai 4. maaliskuuta 2013

Tähän on tähdätty 13 vuotta

Nyt on yhteishaku tehty. Hiukan punnitsin, että kannattaako se tehdä heti kun haku aukeaa, mutta toisaalta, eiköhän tätä nyt ole punnittu ja pohdittu. Oli tekojen aika! Ja mitä mä nyt sitten lähdin hakemaan? Ensimmäiseksi hakutoiveeksi päätyi Humanistinen ammattikorkeakoulu, Turussa, kulttuurituotannon  koulutusohjelma. Kaksi muuta hakutoivetta oli samaa koulutusohjelmaa, kakkosena Kauniaisiin HUMAK:in kampukselle, sekä kolmantena Metropoliaan. Se mihin järjestykseen nuo kaksi sijoittui, ei ollu mullekkaan selvää vielä eilen. Sillä ei niinkään ollu mulle kovinkaan suurta merkitystä. Tärkeimpänä mulla oli ajatus Turusta.
   
 Mä en hakenu muualle, tai mitään muuta alaa. En halunnu enää sekottaa itteäni miettimällä muita aloja, koska kolme hakuvaihtoehtoa on tarpeeksi ja ne kolme sain täytettyä silla alalla joka mua kiinnostaa. Tää tuntuu tällä hetkellä siltä, mitä mä haluan tavotella. Nyt lähtee hommaukseen pääsykoekirjat ja alotan väsäämään ennakkotehtäviä. Ihanaa kun on vihdoin jotain mitä tavotella.

Musta tulee isona Kulttuurituottaja.

perjantai 1. maaliskuuta 2013

When I grow up..?

Kun yhteishaku nyt painaa päälle maanantaina, tuntuu sopivalta taas vaihteeksi pohdiskella tulevaisuutta ja vähän menneisyyttäkin. 

Kaikilla varmasti on ollu elämänsä aikana useampikin unelma-ammatti. Ekaluokalla ollut eläinlääkäri tosin on myös yhtä varmasti vaihtunut ajan kuluessa. Kuten kaikki muutkin, oon mäkin ollut varma että musta tulee vaikka mitä. Ja nyt, on se hetki, kun siitä aikomisesta, tahtomisesta ja haaveiluista, tulee pikkusen konkreettisempi. Pitää ihan oikeesti hakea. Eilen tulinkin sitten ajatelleeksi, että kuinka paljon se, että yhteishaku on juuri tällä hetkellä, vaikuttaa siihen, "mikä musta nyt sitten tulee isona".
 

Kelasin mielessäni takasin yläasteelle. Yläasteen alussa, olin vielä todella varma siitä, että musta tulee näyttelijä tai delfiininkouluttaja. Jopa mun entisen huoneen boordit muistuttaa unelmatyöstä ja ammatista Särkänniemessä, delfinaariossa. Samassa ajankohdassa oon myös halunnu olla meribiologi tai argeologi. Ekassa yhteishaussa mulla oli myös kolmantena vaihtoehtona hotelli-ja ravontola-ala. Jos lukio ei olis tärpänny, olisin luultavasti valmistunu viime kesänä ravintolakokiksi.

 Yläasteen aikana oon herättäny ittessäni halun tulla lääkäriksi. Petrasin matikassa ihan hurjasti ja siirryinkin lukioon sellasella matikan numerolla, että mulle pitkä matikka tuntu luonnolliselta vaihtoehdolta. Eihän se sitä loppujen lopuksi ollu, kun lukion alkuajasta kaikki koulun ulkopuolinen tuntu paljon tärkeemmältä. 

 

Palasin teatteritaiteen kurssien myötä takasin ajatukseen näyttelemisestä. Sehän oli aina tuntunu kovin koukuttavalta ja omalta jutulta. Teak alko näyttää vaihtoehdolta lukion jälkeen. Vain tullakseen syrjäytetyksi muodilla ja vaatesuunnittelulla, valokuvauksella ja kirjoittamisella. Välillä taas unelmoiden lääkärin valkoisesta takista. Jossain vaiheessa oli puhetta merikapteenista ja toisessa hetkessä olin jo ilmoittautunut oikkiksen valmennuskurssillekkin. 


Kun englannin opettaja vaihtu lukion kolmantena vuonna, syttyi muhunkin huima palo englannin kielen opiskeluun. Olin motivoitunut ja jollain tasolla näin jo itseni tekemässä samaa, kuin huimasti arvostamani ja ihailemani opettaja. Ja niin kävi, että kun ylioppilasjuhlissa kysyttiin mihin minä suuntaan, vastasin ilman epäröintiä "englantia, Turun yliopistoon." Ja jos yhteishaku olisi silloin ollut, olisin varmasti niin tehnytkin. Tuskin olisin päässyt sisään, mutta olisin ainakin yrittänyt. Olisin myös saattanut pitää vaihtoehtota viestintää. 

 

Kaiken aikaa, miettiessäni tulevaisuuden ammattia, olin siirtänyt syrjään vaihtoehdon Ammattikorkeasta. Olin päättänyt meneväni yliopistoon. Enkä vieläkään tiedä syytä miksi olin siirtänyt syrjään sen vaihtoehdon. Koska kuukausi sitten, muutin taas mieleni. Ja se, että muutin mieleni juuri tällä hetkellä, tulee vaikuttamaan luultavasti loppunelämäni ajan. Sillä se, mitä nyt olen päättänyt, on se, mitä aijon niihin lopullisiin hakupapereihin rustata. Kuten moni muukin ammatti aikoinaan, sai tämäkin suuntaus aikaiseksi paljon ajatuksia ja tuntemuksia ja innostusta. Tällä hetkellä tuntuu, että tämä on paras vaihtoehto, mutta toisaalta moni muukin on aiheuttanut samanlaisia fiiliksiä. Ehkä loppujen lopuksi olikin vain hetken ja ajankohdan summaa se, mitä nyt lähdetään tavoittelemaan.

Se, mitä mä lähden hakemaan selviää sitten kun hakupaperit on virallisesti lähetetty. Koska tottahan on, että mulla on vielä 2 päivää aikaa muuttaa mieltäni.