torstai 28. helmikuuta 2013

"You don't like the game, because you suck at it. "

Juuri kun mä muutama päivä sitten pääsin valittamasta sitä, ettei mua kutsuta edes työhaastatteluihin, huomasin työnhaun yhteydessä, että neiti atk-nero, on lähetellyt tyytyväisenä pelkkiä hakemuksen ja CV:n pikakuvakkeita ympäri Suomen maan. Ja koska tämä blondi hetki ei riittänyt, olen sitte missannut täysin mun työkkäritapaamisen. Olen myös unohtanut lähettää sinne kopion mun YO-todistuksesta. Ihan kun mullakaan olis ollu niin mitään muuta tekemistä, kun lähetellä niitä todistuksia ja käydä työkkärissä. Ilman sarkasmia. 

Onneks tähän mun kovin stressilliseen arkeeni on tulossa helpotusta tasan viikon päästä, kun me lähdetään, kaikista odotuksista huolimatta, seilamaan itämeren aalloille. Irtiotto työttömän arjesta on just sitä mitä tähän nyt kaipaa. Ja enhän mä periaatteessa mikään työtön oo ollu. Oon kuitenkin viikon verran ollu Muumiksen listoilla. 

Viikon päästä tähän aikaan on Turkuun matkaa enää vajaat 20 minuuttia VR:n hellässä huomassa, jonka jälkeen kulutetaan Turun katuja muutaman tunnin verran. Mun listalla ensimmäisenä on Cafe Brahe ja kinuskiomenamuffari. Ah, voin jo maistaa sen täydellisyyden. Tosin on ehkä ihan suotavaa jättää tilaa myös buffetille, johon tällä kertaa ajattelin mennä sellasessa promilletilassa, että saan aikaseksi muutakin kun kantaa pöytään valkkarilaseja ja opetettua kovaäänisesti mun pöytäseurueelle kuinka katkikset kuoritaan... 

Asu-unelmointia mä jo vähän paljastelinkin niiden paljettisortsien inspispostauksen kautta, mutta oon edelleen vähän hämmentynyt, koska kyseessä on 23h risteily, iltalähdöllä, ni oon miettiny, että onko ihan väärin vetää koko setti samalla asulla, vai olisko sopivaa vaihtaa päiväksi eri asu? Toisaalta mun ajatuksissa (en oo vielä käytännössä kokeillu) se asu, mikä illalle on suunniteltu on vaan ihana, niin en millään haluisi vaihtaa sitä päiväksi, mihinkään vähemmän ihanaan... Joten nyt mun pitäis kuitenkin varmaan keksiä sille perjantailla sellanen asu, joka oli ihan yhtä kiva, ehkä vähemmän baarikas. Ottakaa nyt tästä meikkiksen ajatuksenjuoksusta kiinni.

Jotta päästään asiasta kukkaruukkuun, niin pakko mainita mun loistavasti alkaneista paremmista elämäntavoista, ennen kun ne vedetään viikon päästä pöntöstä alas. Oon koko viikon noudattanu suht tiukkaa ruokavaliota, joka tähän mennessä on aiheuttanu päänsärkyä ja sitä, että mun ajatukset pyörii poikkeuksetta koko ajan kalorien laskemisessa. Aamut oon alottanu urheillen ja tällä hetkellä en odota mitään niin paljoa kun lauantaita, jonka lupasin ittelleni herkuttelupäiväksi, ilman kalorien laskemista. Saa nähdä kuinka helppo sunnuntaina on palata takaisin piiskadiettiin muutaman suklaalevyn ja popparivadillisen jälkeen... 


keskiviikko 27. helmikuuta 2013

“And now, I'm just trying to change the world, one sequin at a time.”

Kun viimeviikon maanantaina käytiin serkun kanssa Zarassa pyörimässä huomasin alepöydässä paljettishortsit jotka silmäilyjen jälkeen jätin sitten sinne ja jatkoin matkaa. Kuitenkin kaupunkireissun ajan ja sen jälkeen, kummittelivat nuo pökät vielä sen verran pahasti mielessä, että viikon päästä soitin serkulle kaupungille, että käyppäs ne mulle nyt kuitenkin ostamassa. Yhdet siellä vielä oli, mun koossani ja niin sain omakseni ne housut mitä en koskaan kuvitellut tarvitsevani. 

Näistä nyt inspiroituneena taa vaihteeksi inspiraatiokollaaseja pari kappaletta. Niin juhlavampaan kun arkisempaankin yhdistelemiseen.


m

Juhlavampi versio on aikalailla kopio asusta jossa meinasin lähteä reilun viikon päästä laivailemaan. Korkkarithan tähänkin sopisi kun nenä päähän, mutta mulla ei ainakaan riitä nykyään kärsivällisyys siihen, että lähtisin korkkareissa itämerenvallotuspuuhiin. 

n

Tässä kakkosversiossa nään itteni viettämässä useempaakin terdepäivää alkukesästä. Tässä on taas niitä mun vaatekaapin kulmakiviä ja sitten piristyksenä vähän paljettishortseja jotka mun mielestä menee arkikäytössäkin ihan mainiosti, kun jättää muun asun rennoksi!

 Nämä shortsit vaan odottaa nyt niitä ruskettuneita (toivon mukaan myös kiinteytyneitä) kesäkoipia kaverikseen!

tiistai 26. helmikuuta 2013

And that's who I am...

Nyt oon taas ollu hirveen ahkera ja keränny ne kuvat tähän postaukseen, joten olkaa onnellisesti hyvät.

 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
  
 
 
 
 
 
 
 
 
  




maanantai 25. helmikuuta 2013

Täsä mä olen.

Turkureissu saatiin pulkkaan eilen ja päätin sitten pitää sen vähän sponttaania blogilomaa. Viime viikko piti sisällään vaikka mitä, ja kuitenkin ei yhtään mitään. Yleisesti oon vaan nauttinu mun mielestä aina vaan ihanemmasta kaupungista ja rakastanu mun työtä, sillä hetkellä kun oon kävelly Muumiksen siltaa kotiin päin. 




Oon tehny töitä...

Ja käyny moikkailemassa Muumikavereita ihan vapaa-aikanakin, kummipojun kanssa. 

Sitten tietysti hypettäny tota kevättä mikä kovaa vauhtia alkaa mun mielestä näyttäytyä. Tänään oon vaalinu tota täydellistä auringonpaistetta tosin loistavasti. Batmanleffa maraton, kun tuntuu just oikeelta tavalta viettää tällanen täydellinen hiihtokeli päivä.

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

Voi kevät rakkaani, oletko se todella sinä?!

Ihan pieni moikkauskoikkaus! Oon tällä viikolla ollu ihan raato noiden duunien takia ja mun energiat on riittäny siihen että oon päässy töiden jälkeen himaan ja nukkumaan. Tänäänkin ihan pisti vihaksi kun kaveri soitti kotiin menomatkalla ja pyysi mukaan kattomaan improteatteria mutta olin vaan niin rättipuhkipoikki ettei kyenny. Buu.

Energiat tosin vään nousi kun pistin aamulla jalkaan just asialliset helmikuukengät ja töistä kävellessä ei näyttäny yhtään pöllömmältä...





lauantai 16. helmikuuta 2013

Ei kai tässä mitään

Vaikka mun duunit alkaa virallisesti vasta tiistaina, niin saavuin mun rakkausmaisemiin jo torstaina ja kävin tosiaan tsiigailemassa kun aurajoen lukion wanhat tanssahteli niinkin vaatimattomissa puitteissa kun Logomossa. Kyllä siinä vaan tuli prinsessapäivä kateus kun olin auttamassa mun serkkua valmiiksi ennen suurta iltaa! Noh, onhan mulla vielä häät ( ja parempi kans olla!!)

Hyvä puoli siinä että tulin jo mestoille näinkin paljon ennen mun ekaa halimaattipäivää on se, että esimies kyseli töihin jo huomiseksi! Ja ei menny kauaa miettiä, että mahtaisinko tehdä tuplapalkkapäivän... Saa vähän rahaa säästöön mun ja Beiben mahtiristeilyä ajatellen! (;

Päätettiin tosiaan että lähetään 7 päivä risteilylle, vaikka kummallakaan ei toi raha mistään oikein pursua. Minkäs teet kun kun kukaan ei mua suvaitse mun loistavan cv:n perusteella edes kutsua haastatteluun... Mulla alkaa mennä usko tähän työn haku hommaan, kun ei työkkäristäkään oo mitään muuta kun harmia (harmilla tarkotan työkkärimiestä) ...

Rakastuin valion kreikkalaiseen jogurttiin. Ei mulla muuta. Ihanaa weekendiä ja tulkaa ihmiset Taikatalveen!! ;)

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Why so serious?

Tein kolme kertaa postauksen "and that's who I am", mutta kun se sitten sen kolmannen kerran katosi mä suutuin ja luovutin. Sellanen postaus tulee sitten, kun saan kiukultani taas uudestaan kerättyä jostain netin syövereistä ne miljoona kuvaa jotka mulla siihen oli... 

Tän päivän missio on ollu pakata puolentoista viikon kamat suht kompaktiin ratkasuun. Toistaseksi, en oo onnistunu. Mun bussi lähtee aamulla puol 9 ja siihen mennessä mun pitäis saada tän hetkinen laukkumäärä (joka on 4) ehkä vähän pienemmäksi... Puoltoista viikkoa kun ei ihan hirveen pitkä aika loppujen lopuksi kuitenkaan ole.

Katoin tänään ensimmäista kertaa Batmanin. Sen trilogian kakkososan. Rakastuin Jokeriin aika suht tulisesti, ja oon aika varmasti löytäny uuden rakkauselokuvan. Mun puolesta kyseinen leffa olis saanu kestää vielä pari tuntia kauemminkin. 

Mulla ei sinänsä ollu mitään funktiota tällä postauksella, koska mulla ei sinänsä ollu mitään asiaa. Ehkä mä nyt vaan alan siirtää SATC:tä mun tabletille, jotta mun huominen bussimatka menis hiukka kivuttomammin. 

perjantai 8. helmikuuta 2013

Too much to do, way too little time.

Kuten mä arvelinkin, niin oon sitten tullu kipeeksi. Ja niin mun tuuria, koska oon tän mun koko lukionjälkeisen ajan ollu täydellisen terve, kun mulla olis ollu vaan aikaa maata kotona ja sairastaa. Mutta nyt kun mulla on 2 viikkoa buukattu ihan täyteen ja saan juosta pää kolmantena jalkana joka paikkaan, niin nyt mä sitten päätän jostain napata tällasen kivan nuhan. Ei mee nallekarkit tasan.

Oon nyt lapannu navan täyteen kaikenmaailman lääkkeitä, että selviän huomisesta 4:n tunnin koulutuksesta, joista 2 tuntia vietetään pihalla... -.- Ens viikolla mun pitäis olla kuuntelemassa enkkua ja tän aamun lehden jutun mukaan, keskimääräsesti arvosanojen korottajat korottaa n. puolella pisteellä, joten aika hirveen kiva mennä noilla kertoimilla kirjottamaan uudestaan. 

Torstaina oon lupautunu kattomaan serkun Wanhoja ja ennen sitä vähän räpeltää jotain meikkiä sille. Kaikista paskointa tässä mun kahen viikon kilpajuoksussa on se, että joudun juoksemaan Turun ja Lahden väliä. Ihan vaan ton koulutuksen takia, joudun tehä weekend reissun, tulla takasin kirjottamaan ja lähteä keskiviikkona takasin. Itku tulee.


keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Code milkygreen

Aamun Mentalist annos. Liikaa teetä. Ahdistus asioista joihin ei ole vastausta. Pesusta tuli mun rakkaushuopa. Nyt on taas kivaa. Saan liihottaa ympäri kämppää ja näyttää Batmaniltä. Vaikka en edes näytä. Mutta mulla ei olekkaan elämää. Batmanillä on kaksi. Päätäkin särkee. Aivastinkin. Selvästi code milkygreen.

tiistai 5. helmikuuta 2013

How to be a heartbreaker

Viikko lähti eilen käyntiin vimmatulla töiden hakemisella. Tajusin, etten ihan oikeesti voi vaan vetää lonkkaa ja käydä shoppaamassa ja bilettämässä. Jotenkin musta tuntuu että tähän työn hakemiseen ihan hiukan vaikutti sekin, että olen hirveen ystävällisesti olettanu olevani miljonääri ja antanu semirandomille, semiTOSIhumalassa olevalle muijalle lauantaina 20 euroa että se pääsee himaan... Ja nyt vituttaa.

Tosiaan oltiin tyttöporukalla vallottamassa taas Järvenpäätä lauantai-iltana. Ilta oli tietysti taas ihan normaaliin tapaan loistoa tyttöenergiaa ja jatkoja puol kaheksaan asti. Olot ei tosin ollu ihan niin hirveet kun olis saattanu olettaa. Univelka enemmänkin otti vähän osumaa. Ja tosiaan se lompakko tän mun Äiti Teresa kohtauksen takia. 

Tänään katoin mun normaaliin tapaan taas kaikki mun nauhotuksessa olleet sarjat ja tajusin siinä sitten Kandeja kattellessa, että ei, ei tuu tästä likasta lääkäriä, ihan sama kuinka paljon jollain tasolla sitä haluais. Kyllä mulle on suunniteltu jossain korkeemmalla tasolla sellanen ammatti jossa saa juosta muotinäytöksestä toiseen take away-kahvi, pieni koira, iPadi ja iPhone kainalossa, korkeissa koroissa. Puhua handfreella tosi vihasesti alaisille kun ne ei osaa mitään ja selata kalenteria joka on täynnä post it:teja ja muistutuksia... Se, että mikä toi ammatti on, on vähän hakusessa, mutta lääkäri se ei ole. Voin vaan tyytyä naimaan lääkärin. 

Tällä viikolla lähen kattelemaan vaihteeks vähän toisenlaisiakin seiniä, kun suuntailen lauantaiksi Turkuun ja Naantaliin taas vähän kouluttautumaan. Ihana päästä taas mun rakkauskaupunkiin ja toivottavasti saisin vastauksia edes osasta niistä duuneista joita Turusta hain, sinä aikana kun siellä majailen. Oon jollain tasolla päättäny, että jos duunit nyt nappais, niin ennen kesää voisin siirtää kamani sinne ja pääsisin viettämään kesää omassa kämpässä, ihanassa kesäkaupungissa. Tällä hetkellä mulla on viikon pesti Muumimaailman Taikatalvessa, mutta sen perusteella ei ihan vielä viitti kattella kämppiä.. 

perjantai 1. helmikuuta 2013

Aamun starttaaja ;)

Nyt kun mä olen ryhdistäytynyt ja yrittänyt ottaa tästä blogista nyt sen päivän ohjelman, niin on pitäny repiä kirjottamisen aiheita ihan kaikesta. Tänään päätin että jaan teille mun parhaan aamuomeletin ohjeen! Koska sellasen tekeminenhän on ihan ydinfysiikkaa. 

Mä teen mun omeletin yhestä munasta, minipannulla, mutta voihan sen tehdä vähän useemmastakin ja isommalla pannulla. 

Eli tarviit: 
1 munan
(rasvatonta) maitoa
juustoa
valkopippuria
suolaa
currya 
öljyä

Ensin rikotaan muna ja lisätään siihen loraus maitoa. Jos haluaa hemmotella itseään niin maidon voi korvata kermalla...

Sekaan mausteita oman maun mukaan, mutta paras omeletti syntyy tolla mun kombolla, trust me. Sekaan vielä juustoraastetta ja homma haarukalla sekasin. 


Pannu kuumaksi ja pikkusen öljyä pohjalle. 


Seos pannulle ja levy ihan pienelle. Mielellään kansi päälle ja kun omeletti näyttää kypsältä se luultavasti on. 


Ja voíla! Mumsmumsmumsmums.