torstai 31. tammikuuta 2013

Pray that you drown first

Mä tykkään ihan hurjasti kattoa elokuvia. Ja nyt kun on vaan aikaa oon kunnostautunu tällä saralla vielä entisestään. Ennen kun katoin puhki kaikki romanttiset komediat, oon nyt tajunnu tykkääväni enemmän ja enemmän toiminta/jännityselokuvista. Kauhua kartan edelleen, koska siihen en koe olevani ihan vielä tarpeeksi paksunahkanen (nimimerkillä nään painajaisia Scary Moviesta...)

Eilen sitten sattui  vuokraamosta mukaan elokuva, joka oli paras vähään aikaan näkemäni ja oonkin sen nyt jo kahdesti ehtinyt katsoa ja tuntuu että toisella kerralla tykkäsin kyseisestä pätkästä vielä enemmän. Se miten päädyin kyseisen elokuvan Soneran videovuokraamosta valitsemaan oli varmasti paljolti sunnuntaina Subilta tulleen legendaarisen Jaws:in ansioita. Aloin sitten katsella trailereita ja vuokraamon tarjontaa elokuvista joissa jännitys luodaan juuri noiden kiehtovien kalojen (onko ne kaloja vai nisäkkäitä?) ympärille. Lopulta päädyin australialaiseen, vuonna 2010 valmistuneeseen elokuvaan The Reef. Tarpeeksi hyytävä, sopivan ahdistava ja pieniltä osin ihan kauhuelokuvan puolelle menevä pätkä, sai kylmät väreet pintaan, samalla haltioituen ihanasta turkoosista meresta ja Australian jumalaisen kauniista korallirriutasta.

Tässä kohtaa pakko sanoa ihan muutama sana juonesta, joten jos tuntee tämän pilaavan leffa elämyksen, älä lue eteenpäin. Leffa kertoo viidestä ystävyksestä, jotka lähtevät purjehdus ja snorklausreissulle merelle. Avomerellä vene kuitenkin ajaa koralliriuttaan ja kaatuu ylösalaisin. 4 ystävyksistä näkee varmimmaksi tavaksi selviytyä yrittämällä uida saarelle ja jättää vene, joka lipuu virran mukana aina vaan kauemmas merelle ja hitaasti uppoaa. Voi varmaan arvata, ettei uintimatka mene ihan kun strömsössä ja kaveriporukkaa alkaa vainota suuri valkohai.

Eniten mua tässä elokuvassa kiehtoo se pienieleisesti luotu jännitys ja se kuinka elokuva vetää mukanaan ja alkaa elää samassa hengenvedossa päähenkilöiden kanssa. Jollain kieroutuneella tavalla rakastan juuri sitä hetkeä kun tietää, että kohta vesi värjäytyy punaiseksi ja  saa heittää hyvästit jollekkin hahmoista... Ympäristönä myös meri on mun mielestä ihanan kutkuttava lähtökohta jännityselokuvalle. Oonkin nyt käyttäny aikaa etsiäkseni lisää samoja piirteitä omaavia elokuvia ja mulla onkin jo lista valmiina siitä, että mitä mä seuraavaksi haluan katsoa. Kaikkia näitä leffoja yhdistää myös se, että niiden ainakin väitetään perustuvan jollain tasolla tositapahtumiin joka mun mielestä vie katselukokemuksen ihan uudelle tasolle.

Listalla mulla on ainakin Open water ja Open water 2: Adrift. Molemmat elokuvat perustuvat nimienkin perusteella arvattavasti veden varaan joutuneiden ihmisten ympärille. Ensimmäisessä osassa aviopari jää laitesukellusryhmän jälkeen ja toisessa kaveriporukan purjehdusreissu johtaa siihen, että kaikki ovat vedessä, mutta kukaan ei laittanut veneeseen portaita, joita pitkin olisi mahdollista päästä takaisin. Noilla meikäläinen meinaa seuraavaksi ruokkia jännityksen nälkää.





The Reefin trailerin voi käydä vilkaisemassa täältä!





(kuvat googletettu)

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Pedicure on our toes toes

Vihdoin mun unirytmi alkaa palautua. Oon tällä viikolla heränny ilman kelloa jo puoli ysin maissa ja on ihana kun aamulenkin koirien kanssa saa heittää ennen kun lenkkipolulle ehtii muitakin ihmisiä. Tänään tosin innostus lähteä ulos myrskyyn ei ollut mikään kovin korkea, mutta aamupoikien ja Tove parkan avustuksella taas uhmattiin säätä.

Se loistava puoli siinä, että herää aikasin, on se, että saan ihan hirveesti aikaseksi jo ennen puolta päivää. Tänäänkin oon jo kattonu eiliseltä nauhotuksessa olevat ohjelmat, tehny mun varpaan kynsiin ranskalaisen manikyyrin, puhunu melkein 2 tuntia puhelimessa Beiben kanssa joka saapu eilen Nykistä ja vielä update:tannu viikonlopun ohjelman serkun kanssa puolen tunnin puhelin maratoonilla. 


Mun pitäis varmaan vielä siivoilla mun huonetta ja syödäkkin vois. Ihan vaan huvin vuoksi. Toisaalta lupasin viimeviikon jälkeen, että vaikka mulla ei ookkaan mitään tekemistä, ei tarkota sitä, että katon vaan Leila Bakaria ja leivon. Toisaalta sain bestseller idean keitto/leivonta kirjasta. Koska tosiaan, mulla ei ole mitään tekemistä. 


Olen niin tylsistynyt, että olen alkanut ottaa itsestäni pärstä kuvia. Minä, joka olen eniten koko maailmassa näitä itseotettuja-omapärstä-ei mitään funktiota-kuvia vastaan. Ei siinä mitään, kohta mulla on varmaan instagrammi...

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Oh honey

Mulla on nykyään ihan hirveesti pukeutumisinspiraatiota. En tiiä johtuuko se tosta lähestyvästä keväästä (KYLLÄ SE ON TULOSSA!) vai siitä, että kun viettää 24/7 kotivaatteissa, niin olis ihan intoakin vetää ne farkut jalkaan ja lähteä johonkin ihmisten ilmoille.Tässä mun inspiksissäni sitten taas kokoilin polyvorella sellassia asuja, jotka vetäisin päälle ihan täpinöissäni jos jossain kävisin tai jos kaikki unelmajutut omistaisin.

Ja ihan alkuun pakko sanoa tosta housu/kenkä politiikasta. Jokaisessa asussa on drDenimit. Ja conssit. Ne vaan nyt on niitä meikkiksen vaatekaapin kulmakiviä, joita ilman en sais näin pitkähousu-kautena aikaseksi yhtään asua ja oikeestaan mä mitään muita kenkiä käytäkkään kun noita, mille menetin sydämeni reilu vuosi sitten. Tietysti noilla paukkupakkasilla pitää ulkoiluttaa vähän jotain lämpimämpiäkin popoja, mutta kevättä kohden mennään eli woopwoop!
as

as by lindafashion featuring chronograph watches


Eka asu on pyöriny mun päässä jo jonkun aikaa, vaikka se onkin ihan maailman yksinkertasin. Ei sillä että nää muut asut olis mitään maatamullistavia kokeiluhirmuja. Rakastuin noihin Ray-Banin Clubmastereihin viime kesänä työkaverin omistamana ja oonkin varautunu ens kesäksi tekemään sijoituksen arskaosastolle. Tää asu on ehkä enemmänkin kevättä ajatellen, mutta ihan tähän voisin pukeutua nytkin ja heittäsin ulos päälle Tove Parkan.
r

r by lindafashion featuring ray ban eyewear

Toinen asu, ala osa sama, vaan matalavartiset Conssit. Sinivalkonen raitapaita ja konjakkinen shopperbasketti ja tosi ratsastustakkifibanen takki. Tollanen takki mun on pakko saada kevääks, ja kunhan täydellinen yksilö eteen sattuu oon siitä valmis aika paljon pullittamaan, koska toi on kuitenkin ajattomuutta parhaimmillaan varsinkin mustana tai tummansinisenä. Plussaa olis jos sitä koristais vielä ruskeet mokkaset elbow pads:it.

w

w by lindafashion featuring ray ban eyewear

Vika kokonaisuus on taas sellanen, joka vaan odottaa kevättä ja bleiserikelejä. Taas yksinkertasta, ja niin omalta näyttävää ettei mitään rajaa. Tää on myös ainut asu, johon kaikki löytyy kaapista, joten kun säät sallii niin tässä asussa lähdetään terdelle!

perjantai 25. tammikuuta 2013

"I love you, but I love me more."

Oon suunnitellu lähiaikoina ihan hirveesti. Ja ihan kaikkea. Keskiviikkona me suunniteltiin Beiben kanssa, että lähetään extempore laivalle. Tajuttiin kuitenkin, ettei me ehditä ajaa Turkuun 2 ja puolessa tunnissa. Joten ei menty laivalle. Suunniteltiin myös meijän tulevaa etelän lomaa. Tajuttiin kuitenkin, että meijän tarvii mennä matkatoimistoon koska ollaan säälittäviä ja vaaditaan maailman turvallisin pakettimatka, että uskalletaan lähteä sinkkutyttösinä, kahdestaan Egyptiin. Ja halutaan All inclusive. Koska ei aijota liikkua hotellista kovin pitkälle. Ja on hirveen sopivaa, että voidaan juoda paikallista alkoholia niin paljon kun pystytään, huolehtimatta siitä että meitä laskutettais tästä. Täydellisyyttä olis myös syödä raneja altaan reunalla pahimpaan dagen efteriin.

Suunnittelin myös mun asua, mun serkun rippijuhliin jotka on maaliskuussa. Tällaset asiat kun on hyvä suunnitella ajoissa. Sen lisäksi että mun elämä on täyttyny julmettomalla määrällä suunnittelua, oon tehny kynsiä. Tai no neljät kynnet.



 Löllö sai megapitkät glitteriöverit.


Sisko samanmoiset lyhyenä. Tein Beibelle kynnet valkosilla tipeillä mutta niistä ei oo kuvaa.

 Ittelleni lisäsin kynsiin vähän glamouria, hopeella glitterillä ja timskuilla. Tässä huomaa mun valtavat glitterivarastot... Viikonloppuna aijon hyökätä mun varpaiden kimppuun.

Tuli taas harvinaisen mielenvikast läppändeerust (sori, oli ihan pakko), mutta ehkä pistetään perjantain piikkiin. Viikonloppuja!

torstai 24. tammikuuta 2013

Cupcakes

Tehtiin äitin kanssa tänään cupcake:ja. Koristelu ei menny ihan niinku Leilalla, mutta onhan noi nyt ihan ylisöpöjä.







perjantai 18. tammikuuta 2013

“Just get me a really big closet.”

Eilen äijäilin oikein kunnolla. Vaihdoin mun huoneessa järjestystä, koska mulla tuli ikävä sitä Alexandriaa, joka vaihto huoneessa järjestystä kerran viikossa. Huomasin myös, että mun sänky ei käännykkään ihan niin iisisti 180 astetta ympäri mun huoneessa... Se oli jo hetken jumissa, mutta ihan itse selvisin tästä ongelmasta, työnsin väkisin.  Järkän vaihtamiselle oli tosin toinenkin syy, nimittäin mun kynsistudiovehkeet saapu toissa päivänä ja niille piti saada joku fiksu paikka tässä huushollissa.




Oon ihan rakastunu tohon! En vaan ymmärrä miten oon koskaan pärjänny ilman tota! Väsäilin eilen kynnet mun pikkusiskolle ja oon ihan supertyytyväinen kun miettii että ne oli mun ihan ekat kynnet. Tänään geelasin mun omat kynnet vaaleenpunasella geelillä ja edes oikee käsi ei tuottanu kauheesti ongelmia! Oon löytäny ittestäni pienen thaimaalaisen kynsientekijän, enkä malttais odottaa että pääsen seuraavien kynsien kimppuun!

Mun keskiviikon shoppailureissu ei menny ihan ku strömsössä. Se lista jonka tein laitto mut juoksemaan miljoonassa laukkukaupassa, mutta en silti löytäny sitä täydellisetä laukkua. Mä oon kehittäny suht vankan pakkomielteen Zaran Shopper baskettiin, ja mikään ei vaan ollu yhtään niin täydellinen kun toi. Se on vaan paska homma, ettei Lahdessa oo Zaraa. Enkä ainakaan tähän mennessä oo keksiny mistä vois zaraa tilata... Laitoin sitten nohevana tyttönä Turkuserkun asialle ja koska oon ilmeisesti tehny jotain hyvinkin, niin Turun Zarassa oli tasan 1 näitä kaunottaria jäljellä ja se on nyt mulle sieltä lunastettu! (kiitoskiitoskiitos Ona!!)

SHOPPER BASKET BAG

Vaikka en laukkua shoppausreissulla saanu, olis kuvitellu, että olisin saanu mun listalta jotain muuta hommattua. Mutta ei nyt sentään. Sen sijaan että olisin ostanu mun listalta ostin erittäin pahasti listan vierestä. Alusvaatteita ja neuleen. Se neule tosin on sellanen ostos, jota olen kovasti harkinnut siitä hetkestä asti, kun sen ekan kerran Stadiumissa syksyllä näin. Ja nyt kun se makso vajaat 8e niin olis ollu ihan hullun hommaa jättää se sinne kauppaan.

Me vietellään tänään Raqlette iltaa ja nautitaan siitä ettei tarvi mennä ulos. Ihanaa viikonloppua!


tiistai 15. tammikuuta 2013

Sleeping beauty

Ottasin yhden normaalin unirytmin tähän elämään kiitos! Ja ottasin myös mun iltaunisuuden takaisin, kenellä se sitten lieneekään, lupaa pyytämättä, lainassa. Sen jälkeen kun koulut loppu, olin varma, että pystyn edelleen jatkamaan mun normaalia kaavaa siitä, että menen nukkumaan siihen aikaan kun normaalit leikkikouluikäset ja heräisin ennen kun naapurissa syödään lounasta. Olin kovin väärässä. Hetken se toimi, koska mun elämän täytti kaikki kaupunkeilut, lasten hoitamiset sun muut. Nyt, kun sitä mitään tekemistä ei ole, saatan hengailla Nukkumatin kanssa yhteentoista, joka on mulle ihan todella myöhään, kun on tottunu siihen että viikonloppusinkin heräsin (vielä pari kuukauttta sitten), täysin poikkeuksetta viimestään yheksältä.


 26de6634587411e2bd9a22000a9f14ba_7_large


Mun suurin ongelma tässä mun hirveän rankassa ongelmassa (kun ei ole mitään elämää, niin tääkin asia saa jo härkäsen mittakaavat) on se, että kun illalla mun normaalin SATC annoksen jälkeen päätän ummistaa silmäni puoli 11 aikoihin, pyörin sängyssä seuraavat 2-3 tuntia. Siinä vaiheessa kun silmät ummistaa alkaa mun ajatustoiminta, joka ei anna mulle rauhaa nukkua. On sinänsä naurettavaa, että sillon kun hereillä voisi näitä asioita kovin syvällisesti pohtia, tuntuu se apina lautasineen olevan ihan koomassa, eikä se välillä edes tiedä kuinka niitä lautasia paukuttaisi yhteen. Nämä pohtimiset sitten johtaa siihen, että aamulla painellaan sitten kevyesti 11 asti. Toisaalta nukun edelleen vähintään 10 tuntia yössä, joten periaatteessa mulla ei pitäis olla niin mitään ongelmaa...


A_wsqoocuaakkcw_large
En tiedä mistä tämä unettomuusavautuminen, mutta apina sai idean, että kun nostetaan härkänen pöydälle, ehkä se tajuaa, että sen voi kovin helposti läimästä Cosmolla liiskaksi. Huomenna mulla on herätys klo 7 ja ihan vähän paljon kauhistuttaa jo nyt.

kuvat: weheartit.com

maanantai 14. tammikuuta 2013

"I like my money right where I can see it... hanging in my closet."

Jokohan mä olisin tarpeeksi laiminlyöny tätä ainutta asiaa mun elämässä jossa mulla olis oikeesti jotain tekemistä...? Valitan mun tylsyyttä, ja varmasi saisin aikaa kulumaan jos ottasin vähän itteeni niskasta kiinni ja kirjottaisin postauksen edes kerran päivässä. Mutta toisaalta kun elämällä ei oo niin mitään sisältöä, niin tyhjästä on paha nyhjästä. Paitsi tänään kun tein listaa siitä, mitä haluan ostaa, kun suuntaan keskiviikkona ihmisten ilmoille ekaa kertaa sitten maailmanloppupäivän. (baarissa käyntiä UV:na ei lasketa)


w

w by lindafashion featuring a zipper bag


 
-Haluan uuden laukun. Sellasen, joka on tarpeeks jämäkkää materiaalia (mielellään nahkaa) ettei se menetä muotoaan, vaikka sinne heittäis vaan lompakon ja puhelimen.
-Ja haluan uuden lompakon, jonka voin heittää sinne laukkuun. Mulla on ollu nyt ihan sairaan kauan lompakko, joka on ollu sellasta isoa, vähän clutch tyyppistä mallia. Ja oon kyllästyny siihen, ettei se mahdu mun pikkulaukkuihin, joita olis myös kiva joskus ulkoiluttaa. Näin sitten unta täydellisestä lompakosta joka on pakko saada (en tosin tiedä mistä sellaisen oman mielikuvituksen tuotetta olevan lompakon voi ostaa?).
-Mulla on pakkomielle asusta, jossa on karvaliivi ja camotakki. Camo mulla jo on (okei, veljellä on ja adoptoin sen muodin nimessä) ja nyt uupuu se karvaliivi.
-Viimesenä, ei ehkä niin välttämättömänä on uv-kynsilakka jossain kivassa neutraalissa hiekan sävyssä. Että kun mun UV kone saapuu, ois mulla edes yks ihan oikee UV-lakka, vaikka ilmeisesti tavallisetkin kynsilakat  toimii ihan hyvin. Siksi tää ei oo niin välttämätön.

Ja tää lista mielessä aijon lähteä kaupungille, koska mulla ei oo varaa ostaa mitään heräteostoksia. Tää on tarkasti ja kauan pohdittu lista ja oon varma jokaisen tarpeellisuudesta mun keväässä, joten oon nämä itselleni luvannu. Varsinkin kun oon ollu hirveän säästäväinen tosi pitkään.

Ps. päivän ihmettely... Miksi kellon ajat postauksissa näyttää siltä, että bloggaisin aina vaan keskellä aamuyötä?

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Pienikin rutiini, on rutiini

Tänään alottelin aamua kerrankin ajoissa ja paras startti oli lenkki ja sitä seurannu loistava aamupala: kinkku-juusto-sipuliomeletti curryllä.

Muuten päivä on menny taas sillä rutinoituneella kaavallaan joka alkaa aamun telkkarilla kissojen himassa, ruokailulla omassa himassa ja illaks palailen taas viihdyttämään mun maailman epäsosiaalisimpia ystäviä...

Joudun toteuttamaan kahden himan välissäravausta, koska musta on vaan jees pitää seuraa meijän äitille joka on lomalla, kun ei noi kissat hirveesti näytä mun seurasta ilahtuvan. Ja toisekseen, en oo vieläkään saanu aikaseks jäädä pitämään taloa pystyssä yksin yön yli. On ihan normaalia, että kohta 20v naisenalku ei oo koskaan ollu yötä yksin. Aattelin että se on hyvä tapa juhlistaa mun viimestä yötä 19 vuotiaana ja viettää se ihan yksin.

Nyt majotuttiin pikkusysterin kanssa kissojen sohvalle kattomaan illan viihdekattaus kaunareita, emmerdalea ja tyhjätaskuja. Kauheen kivaa keskiviikkos!

maanantai 7. tammikuuta 2013

“Friendships don’t last for years,you have to invest in them.”

Vietettiin lauantaina ihan hirveen hauskaa tyttöjeniltaa. Se rauhallisuus ja sivistyneisyys varmasti tosin katosi siinä kohdassa, kun kaikkien paidat katosi mystisesti ja ollaan tanssittu olohuoneen ja keittiön välisellä kaiteella... Mutta loistoa meillä oli. Loistosta kertoi myös tosin eiliset olomeiningit, kun mun kuolemaolot teki come backin, just kun olin hehkuttanu mun loistavaa krapulansietokykyä... Oli siis ihan vaan sopivaa pyhittää eilinen päivä Simpsoneille, miehen puolikkaille ja kotiin kuljetetulle pizzalle. Ja otettiin me ihan kiitettävät päikkäritkin.

Eilen illalla palailin kotiin nukkumaan, koska oon nolo, enkä halunnu nukkua yksin megaisossa talossa. Aamulla raahasin luuni siivoomaan ja kattomaan telkkarista sarjaa maailman kamalimmista kakaroista, jotka suljettiin perheineen johonkin taloon. Se ohjelma aiheutti mussa suurta onnellisuutta siitä, ettei mun tarvi hoitaa lapsia, toivottavasti enää ikinä. Omia lapsia voin ehkä harkita hoitavani. Tarviin silti 24/7 lastenhoitajan.

lauantai 5. tammikuuta 2013

“Women are for friendship. Men are for fucking”

Mä kävin äsken viemässä mun kamoja uuteen osotteeseen. Muutan asumaan enemmän ja vähemmän yksin kokonaisen viikon ajaksi. Kuinka hurjaa. Tosin mulla on jo jono vierailijoita, joten oon yksin ehkä tunnin.Oon taas lupautunu hoitamaan mun tuttavien kissoja, ja se yleisesti vaatii sen, että oon siellä asumassa sen aikaa kun ne palvoo Egyptin aurinkoa. Oikeesti ihan mahtia. Saan omakotitalon kokonaan ittelleni ja saan vaan nauttia (sen tunnin) ihan vaan mun omasta mahtavasta seurastani. Ja tästä viikosta oon vaan innoissani. Toinen olis ääni kellossa jos joutuisin kiikuttamaan Fjäl rävenini lastenhoitohelvettiin.. Kissoille kun ei tarvi keksiä tekemistä ja noi kissat jo suht hyvin tuntien, niitä ei välttämättä edes tietäis olevan olemassa (varmasti joku maailman hirvein kielioppivirhe), jos ruoka ei kupista katoais.

Tosiaan tämän yksinäisyyden autuaasta onnesta humaltuneena, aijotaan ottaa tytsyjen kanssa ilo irti ja illallistaa mun lukaalissa tänä iltana. Sivistyneesti ja kauniisti, onhan kyseessä sentään kissojen valtakunta. Joten ilmeisesti mun tipaton päättyy sitten 5 päivää sen jälkeen kun oon sen alottanu. Mutta oon päättäny pitää tammikuun baarittomana kuukautena. On sekin jo jotain.

Eilen vielä toteuttaen mun tipatonta, nautin illasta SATC:n parissa. Tilasin ennen joulua kaikki tuotantokaudet ja kun ne vihdoin saapui oon vaan kuolannu Mr. Big:iä ja sitä kuinka kuuma se oli vielä ykköskaudella. Onhan se kuuma edelleenkin, mutta Aidan antaa kyllä suht kovan vastuksen. Smithistä puhumattakaan...

Nettikauppahurmioissani tilasin myös jotain mitä oon miettiny reilut vuoden päivät. Ajattelin sitten repästä, kun Net anttilassa sai huiman alennuksen. Tilaukseen lähti Rio kynsistudio ja nyt vaan toivotaan, että mäkin joku päivä osaisin ihan itse geelailla mun kynnet kuoseihin. Noi 200 tippiä, mitä pakkauksessa on, jää mulla itselläni varmaan käyttämättä, kun omatkin kynnet kasvaa ihan kivasti, mutta oon vaan riemuidioottina siitä mahdollisuudesta, että saan kynsilakat pysymään hyvinä kauemminkin kun viikon. Puhumattakaan kesästä ja varpaankynsistä...

Nyt mä lähden vielä yhden kerran ahtamaan mahan täyteen äitin pöperöitä, ennen kun joudun viikon huolehtimaan ite siitä, etten kuole nälkään... (niinkun olis pelkoa että näin käy...)

Mun tän hetken ykköslemppari biisi. <3 Ihanaa lauantaita!



torstai 3. tammikuuta 2013

I need the Zsa zsa zsu. I need the butterflies.

Miten siinä vaiheessa, kun yhteishaku, se TÄRKEÄ yhteishaku iskee takavasemmalta, alkaa tulla paniikki siitä mitä mä nyt oikeasti haluan tehdä. Tähän mennessä, oon ollu aina ihan varma siitä mitä mä haluan tehdä, se mitä se on, on vaihdellu ja paljon mutta sillä hetkellä oon aina ollu siitä ihan varma ja innoissani. Nyt kun pitäis tehdä oikeasti se päätös joka vaikuttaa loppuelämään, niin mä en enää tiedäkkään.

    Mua ei kiinnosta mikään ja silti mua kiinnostaa kaikki. Kiinnostaa nimenomaan kaikki. Kaikki laista lääketieteeseen, journalismista tiedottamiseen. Ja silti, loppujen lopuksi, mä en tiedä kiinnostaako mua noista mikään ihan oikeesti. Mistä sen tietää, kiinnostaako joku ihan oikeesti? Vai onko kaikki ihan hakuammuntaa? Pitäiskö hakea vaan ihan randomilla, kattoa mihin pääsee, ja toivoa, että tulee rakastamaan just sitä?

    Mä olen tähän päivään, lukion loppuun asti, tehny sitä, mikä ei virallisesti mua kiinnosta. Ei sillä että lukiossa olis ollu mitään vikaa. Mutta nyt, mä haluaisin tehä jotain sellasta, johon mulla olis sellanen palo, että heräisin innolla aamulla ja odottaisin päästä kouluun ja mulla olis motivaatiota tehdä töitä mun maalin tavottamiseksi. Mä tahdon, että joku päivä mulla olis työpaikka, johon tuntuisin kuuluvani. Mun pitää huhtikuussa hakea yhteishaussa vähintään kolmeen paikkaan ja mulla ei oo vielä hajua yhdestäkään ja sekö mua ahdistaakin.

    Oon tehny joka ikisen ammatinvalintatestin mikä netistä löytyy. Oon saanu tuloksiksi niin viestintää, kieliä kun lakiakin. Kaikkia yhdistää se, että mulla on ilmeisesti jonkun näkönen taipumus johtaa ja käskyttää. Ja on ihan totta, että oon ryhmässä se, joka ottaa ohjat. Oon aina ollu. Oon se kovaääninen joka mielellään jakelis muille ohjeita ja hengittäis niskan takana, että kaikki tehtäis kunnolla. Mulla on myös pakollinen tarve, saada yhteiskunnallisesti arvostettu asema. Mä haluan että ihmiset arvostaa mua, edes jollain tavalla sen takia, mitä mä teen. Haluan olla ihan älyttömän ylpee kertoessani mikä mä olen ammatiltani.

    Ja tässä asiassa, musta tuntuu, että tarviin sitä samaista ilmiötä, jota mä odotan miestenkin kanssa. Tarviin Zsa zsa zsun. Mutta oon huomannu, että sitä on vähän vaikeeta löytää. Tai sitten se löytyy sellasesta, mikä on typerää, mahdotonta ja naurettavaa. Kuten työkkärimies. Siinä oli varmasti mun viime vuoden suurin Zsa zsa zsu, perhosia vatsassa, maailman ihanin fiilis. Realistisissa tavoitteissa, realistisissa miehissä, on kuitenkin vaan tullu zsa zsa zsu gone bad. Zsa zsa iuh. Ja kuitenkin, pitäiskö niille hiukan hitaille perhosille antaa aikaa? Kattoa, että jos ne onkin vaan kohmeessa, ja kun kevät tulee ne herää ja saa ajatukset sekasin? Mutta toisaalta, miks tuhlata aikaa, jos jossain kuitenkin on sellanen ihminen, sellanen työ ja tulevaisuus, jossa ne perhoset on heti läsnä?

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

“Are we simply romantically challenged, or are we sluts?”

Nyt ollaan saatu UV 2012 (vai onks se UV 2013?) pakettiin ja vietetty se virallinen vuoden ensimmäinen krapula. NYE meni taas vaan "ihan kivasti". Mä kaipaan kuitenkin edelleen sellasta virallista mökki-uvta, hyvällä porukalla, saunomista, raketteja ja sammumista johonkin randomiin paikkaan. Ens vuonna (tai tänä vuonna) aijon viettää tollasissa meiningeissä niin juhannuksen kun UV:nkin. Piste. Ja vaikka mikä olis niin en noina juhlina astu baariin. Jos en pääse mökille, pystytän teltan meijän pihalle.

Eilinen meni tosiaan niissä normeissa kuolen kohta meiningeissä. Tai no emmä oikeestaan edes kuollu. Oon nykyään teräsnainen ja oon välttyny jo useempaan kertaan aivojen ulos ampumis darralta. Ihan kivaa vaihtelua vuoden kestäneisiin ruumispäiviin. Eilen mun kaveri kaikesta huolimatta oli mun teharin tuotantokausi (jonka alotin alusta) ja juustonaksut. Ne on nykyään mun selviytymisruokaa. Toimii ja mulla oli vaan rainbown halppisversioita. Miettikää mitä ne aidot Taffelin Jumbot sais aikaseks?

Iskä löys mulle mun uuden rakkauselokuvan. Vai onko joku, joka EI lämpenis Channing Tatumille poliisina? Siihen vielä Johnny Depp-ylläri loppuun niin olin varma, että nään unta. 21 jump street. Siltä varalta että joku haluaa (kuka EI haluais) nähdä samaisen pätkän...

Loppuun vielä itsetunnonkohotus momentti, jonka Beiben äiti ja Löllö mulle ystävällisesti kertoi. Työkkärimies EI ole vastannu sen takia, että olin sen asiakas ja se saa potkut jos ollaan yhteydessä. Kyllä, olen niin naiivi uskoakseni tämän, mutta tuntuupa mukavalta ajatella että se riutuu rakkaudesta mua kohtaan, mutta ei voi ottaa potkuja koska sen pitää elättää sen vanhemmatkin jotka on vakavasti sairaina jossain yksityisklinikalla. Niimpä se päättää pyhittää lopun elämäänsä vaan unelmointiin musta ja siitä täydellisestä tulevaisuudesta joka meillä olis ollu edessä yhdessä, liittyy varmaan johonkin munkkiyhteisöön ja laulaa lopun elämäänsä "I will never find, someone like youuuuuu"...

Hyvää tätä vuotta joka mun mielestä ilmeisesti on vuosi 2113....


Olin vastuussa kakkosesta ja nollasta, ja ihan kivastihan se meni...