maanantai 31. joulukuuta 2012

2012, Muumien täyteinen, yo-vuosi

Nyt kun saadaan vuosi 2012 pakettiin, on varmaan näin oletettavaa tehdä se perinteinen läpivalaisu menneeseen vuoteen. On myös ehkä kiva tehdä katsaus senkin puolesta, että kun osote nyt vaihtuu, niin mun ei tarvi pitää niin hirveetä hätää noiden vanhojen postausten siirtämisen kanssa.

Vuosi käynnistettiin paljettimekossa Järvenpäässä. Baareilun takia, ehkä se uuden vuoden sisin fiilis ei tarttunu niinkään, mutta olihan meillä aika loistoa.







Ja ah, kuinka mä jollain kieroutuneella tavalla kaipaankaan tota tukkaa. Tossa hetkessä, tona iltana se oli täydellinen.

Vuosi 2012, jää tietysti suurimmalta osalta mieleen sinä vuotena, kun oon ollu ABI, ja musta on tullu ylioppilas. Joten helmikuun suurimpia juttuja oli ihan ehdottomasti penkkarit ja abiristeily. Joista oon kadottanu kaikki kuvat... (ehkä alitajuntaisesti tahallaan...)

Alkukeväästä sain kuulla, että pääsen töihin Muumimaailmaan ja oon ollu ihan maailman onnellisin mun Turkumuutosta. Oon käyny fiilistelemässsä Naantalia haastattelun ja koulutuksien muodossa ja ostanu mun ekat Conssipopot.



 Fiilistelin lumettomia katuja ja joutsenia ja Black dagger brotherhood kirjasarjaa...

 










Ja kun päästiin kesään, oon vaan nauttinu elämästä ihan täysillä! Oon tehny parasta työtä muumiksessa, tutustunu ihan huippuihin uusiin ihmisiin ja juhlinu juhannusta Turussa ja VPK-juhlia ryypäten aamusta seuraavaan samanmoiseen.

Syksyä tuli vietettyä tiukasti koulussa haroen kokoon viimesiä kursseja ja paniikki kirjotusten ja muiden kanssa alko jo olla aikalailla lusittu tossa marraskuussa kun tulokset vihdoin tuli. Popitin joululauluja jo syyskuussa ja oon Turkuillu hävettävän vähän syksyn aikana. Ja ilmeisesti myös käyttäny kameraa ehkä kerran.

Ollaan tehty muutamia randomeita baareiluja ja rakastuttu työkkärimieheen, hoidettu lapsia ja panikoitu tulevaisuuden suunnitelmia. Vaikka tää vuosi on kai ollu ihan oikeesti tosi tapahtumarikas, ni tällä hetkellä tuntuu että ei oikein oo tullu tehtyä mitään.

Pääpiirteittäin vuoden muistoissa pysyvimmät tapahtumat on varmasti...

...no ne penkkarit ja abi-risteily
...VPK-juhlat
...Muumikesä kokonaisuudessaan
...jääpalakoneet hotlissa
...kirjotukset ja ylppärit
...Uolevi ja työkkärimies
...Ranskan opiskelu ja enkun suullinen kurssi
...Jokilaivailut

Ihan jees vuosi, ei voi muuta sanoa. Ja innolla lähdetään tänään ottamaan vastaan uutta vuotta Lahteen! 

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Dress to die for

Nyt juttua mun YO-mekosta, kampauksesta ja meikistä!
Mekko mun elämään ilmesty kuukaus ennen juhlia. FBn etusivulla Nellyn uus Nelly eve-mallisto oli just ilmestyny ja mun rakkausmekko löyty sitä kautta. Se oli sellasta "Toi on pakko saada"- rakkautta, joten vaikka sillä hintaa olikin, oli se sen arvonen.



Koska tosiaan pullitin mekosta suht paljon, peruin mun kampaaja-ajan ja päätin ihan vaan suoristaa mun hiukset, ton maxiunelman kaveriksi. Serkku siinä vähän mua autteli, ja oon ihan tyytyväinen ihan vaan tohon suoraan tukkaan. Kiharoita en halunnu missään nimessä, koska niitä kiharrettuja aukinaisia hiuksia näkee aina näissä kekkereissä suht paljon.



Meikin mulle tosiaan kävi aamulla loihtimassa mun ihana ystäväni, joka näin muisti sitten mua mun tärkeänä päivänä. Olin meikkiin niin tyytyväinen ja illalla ulos lähdettäessä samainen kaveri vielä tuunaili mun juhlameikin bilekuntoon. Ite meikistä mulla ei oo lähikuvaa, mutta tossa alimassa kuvassa taitaa jotain näkyä. Isoimmain homman Sonja teki varmasti sen meikin pohjustuksen kanssa, jotta se saatiin pysymään mattana ja nättinä koko päivän, ja se pysy ihan täydellisesti!




Kenkinä mulla oli mun Forget your boyfriendit, koska ne vaan sopi tohon hyvin. Ja rakastan niitä.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joulu paketissa

Vaikka mä joka ikinen vuosi alotan jouluhypetyksen joskus elokuun lopulla ja oon maailman eniten joulua rakastava ihminen, niin nykyään huomaan joka vuosi nauttivani itse aattopäivästä vähemmän ja vähemmän. En pääse kiinni siihen joulufiilikseen ja jotenkin vaan toivosi että se päivä olis ohi. Ja se kyllä ärsyttää mua! Haluisin takasin siihen joulufiilikseen mikä oli 7:n vuotiaana.

Joulu kulu just sillä perinteisellä kaavalla jonka teillekkin jaoin ja oon syöny PALJON. Jonkun verran lahjojakin sain, vaikka oletin tänä vuonna jääväni vähälle, koska mua lahjottiin aika lahjakkaasti tossa parisen viikkoa sitten. Lahjat oli erittäin mieluisia ja erityisesti oon kuluttanu viimeset puoltoista päivää mun uutta teharin tuotantokautta ja syöny pätkiksiä. Parhauttaa vaan olla ja löhötä ja rakastaa John Carteria.

Noh, mutta jokatapauksessa se joulu nyt kuitenkin saatiin pakettiin ja voidaan alkaa odottaa UVta josta on nykyaikana tullu mulle enemmänkin läheinen juhla, kun joulusta. Sillon sitä fiilistä ei tarvo väkisin hakea, tai feikata. Se tulee ihan luonnostaan, samalla tavalla kun se joulufiilis sillon joskus 7 vuotta sitten. Ilmeisesti ne on vaihtanu osia. UVta otetaan vastaan Lahdessa yhen kaverin uv bibiksissä, jos ei keksitä jotain päättömämpää ideaa, kuten että lähettäis ampumaan raketteja himokselle…

Huomenna otan suunnaksi Järvenpään kun meen kokkaamaan Beibelle, kun sen porukat lähtee reissuun. Pidetään huomenna ihanaa yhteistä ruoka/viini/kylpy/kauneudenhoito/miesten haukkumis-päivää, enkä vois olla enempää innoissani. Kipaan taas jonkunlaiseen joulun jälkeiseen rutiiniin, eli siihen, että on muutakin tekemistä kun löhötä. Ja muutakin seuraa kun mun karvanen apina.

Nyt mä jatkan Teharin tuijottamista, koska joudun pitämään kohta parin päivän tauon (OH NO!!). Kylmää Tapaninpäivää! (enkä toivota näin ollakseni jäätävä bitch, vaan sen takia, että meillä on -20 astetta…)

lauantai 22. joulukuuta 2012

Ylioppinut

Koska oon hirveen ajoissa, niin nyt on hyvä tehä sitä postausta niistä ylppäreistä, ennen kun pitää jo postata joulusta.
Elikkäs meikkis valmistu ylioppilaaks 5.12, Kannaksen hianosta opinahjosta. Juhlaa ennen oli paniikki, mutta en kaatunu, tai kompastunu tai näyttäny persettä koko koululle ja juhlavieraille.
Mun kuvat siitä kun itessään saan sen hatun on sellasta valonnopeudella suhaamista, että niistä ei saa mitään selvää, mutta muita kuvatuksia, ollos hyvä:


 

Kun virallisuudet koululla oli ohi, alettiin päästä juhlatunnelmaan…. Kummisetä oli valinnu ja hommannu mulle ihan mahtiskumpan.



 Ja sitten päästiin syömään…Mmmmmmm…



Ruuat oli kaikki ite tehtyjä, tai siis suvun sisällä delegoituja, mutta mitään ei tosiaan oltu valmiina kaupasta hommattu. Mä oli pääsuunnittelija ton menyn suhteen ja halusin ehdottomasti keittoruokaa, talven keskelle.



No ne mun Jukka Rintalan servetit ♥



Toi päivä oli niin paljon ihanampi ja parempi kun olisin ikinä uskonu! Oli ihana saada kaikki tutut ja sukulaiset saman katon alle juhlimaan. Noi oli sellaset juhlat joita olin odottanu ala-asteelta asti ja ne oli kyllä sen arvoset. Illalla sitten suunnattiin tyttöjen kanssa juhlimaan mun ja Beiben lätsiä Lahden yöhön. 8sta asti kipattu skumppakin oli siinä vaiheessa jo tehny vähän taikojaan ja oli ihan kiva päästä vähän kauemmas vieraiden silmien alta…

Mä teen mekosta, kampauksesta ja meikistä vielä erillisen postauksen! Enää kaks yötä jouluun! (;

perjantai 21. joulukuuta 2012

Dijon mustard

Mä kävin eilen edustamassa mun systan joulujuhlassa. Siellä on aina se joulunfiilis. Lapsien tonttuasut ja ne alkukantaset ala-astenäytelmät on vaan niin mahtavia. Ja mulla oli ihan ihana asu. Se oli vaan yksinkertasuudessaan täydellinen. Joten laitoin saman asun päälle tänään kun suuntaan työkkäriin ja joulushoppaamaan äitin puolesta ja äitin kanssa.

20121221-065938.jpg

Yksinkertasuudessaan rakastan tota asua. Se on ihana ja se mun mielestä toimii. En tiiä johtuuko se tosta mun uudesta rakkausbleiseristä vai mun uusista Kissyistä. Vai tästä pimeessä otetusta kuvasta joka ei anna oikeutta tolle sinappiselle värille.



Sain (otin) äitiltä tollasen täydellisen huulirasvan joka antaa sen verran punasta väriä, että tunnen voivani käyttää sitä. Ei liian hyökkäävä eikä liian puna. Tyksin. Tein viikonlopun kaupunkireissulla tuhoja JC:ssä, ja rakastan tota kaulakorua minkä kiikutin kotiin. Just sopivan simppeli. Oon kovin simppelillä tuulella näköjään.

Mutta nyt mä lähen kohta tonne pakkaseen tarpomaan kun mulla on treffit I:n kanssa ysiltä… Huhheijaa.
Loistavaa maailmanloppua!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

My christmas

Nyt kun oon vapautunu mun lastenhoitohelvetistä, voin vihdoin paneutua tohon jouluun joka hyökkää takavasemmalta. Kyllä se fiiliskin sieltä pikkuhiljaa on tullut. Vihdoin. Joten nyt, kuten aijemminkin, oon orjallisesti aina joulun alla postannu, selostuksen mun joulusta, aijon sen tehä nytkin. Jos on lukenu mun blogeja aijemmin, on nähnyt tän jo kahdesti, joten vähän laiskuuksissani sentään muutin sitä…

 Meidän perheessä, joulua on vietetty ihan samalla kaavalla jo monen vuoden ajan. Jouluaatto aamuna ollaan yleensä ylhäällä jo ennen seitsemää, sillä kaikki haluaa ottaa kaiken ilon irti koko päivästä. Eli mä herään seittemältä ja herätän kaikki muut. Sellaisina jouluina kun pihalla on paljon lunta, kuuluu jouluaamuun ulkoilua lumen luonnin merkeissä koko perheen voimin. Toisin kuin monessa muussa perheessä, meillä joulupuuro syödään jo aamiaiseksi, kun toisilla joulupuuro tuntuu olevan joulu lounas.

Meillä olohuoneen telkkari on päällä koko aamun kakkosella ja joulupukin kuumalinjahan sieltä tulee, vaikka sitä ei kukaan enää muutamaan vuoteen ole aktiivisesti katsonutkaan. Aina tosin kovasti yritän saada meijän pikkusisko 12vtä soittamaan sinne…Se vaan kuuluu jouluaatton, ei sille mitään mahda. Perinteeksi on myös muodostunut se, että kun Lumiukko alkaa, on kaikkien istuttava olohuoneessa. Joulurauhanjulistus on myös jo vanha perinne. Ihan Turkuun asti sitä ei olla koskaan lähdetty katsomaan, mutta sitäkin tiiviimmin sitä telkkarista seurataan. Tähän perinteeseen kuuluu myös vahvasti glögi ja piparit.

Tässä kohtaa tulee taas suuri poikkeus muiden tuttaviemme joulunviettoon. Meillä joulusaunaan kun mennään joulurauhan julistuksen jälkeen. Tapana on myös se, että saunaan ei laiteta valoja vaan tilat valaistaan kynttilöin ja kiukaasta kajastava tuli tuo oman tunnelmansa tähän ”kerran vuodessa” tapahtumaan.

Joulusaunan jälkeen onkin sitten keittiö vallattu, kun äidin kanssa aletaan laittaa jouluateriaa valmiiksi. Ja kolmen aikaan istuu koko perhe pöydässä kuuntelemassa jouluevankeliumia ja vasta sen jälkeen saa aloittaa ruokailun. Vaikka meillä joulua odotetaankin enemmän tonttu/joulupukki meiningeissä, on musta ihan ok, ottaa edes ton verran kosketusta siihen toiseen jouluun.

Kun vatsat on ahdettu ihan liian täyteen alkaa armoton illan odotus, koska lahjoja ei jaeta ennen kuutta…  Yleensä aikaa vietetään katsomalla elokuvaa How the grinch stole christmas. Tänä vuonna se tulikin tosin jo aikaa sitten, joten ehkä me katsotaan tänä jouluna jotain muuta, koska mäkin oon sen kattonu nyt kuukauden sisällä jo neljästi…

Kun ilta sitten hämärtyy on lahjojen aika, ja meidän jouluaattoilta vietetään sitten kuunnellen joululauluja, katsoen Samu Sirkan joulua ja rentoutuen perheen kanssa. Ruuat on meillä pöydässä koko aattoillan ja yöksi pöytään jätetään kaikki ei-pilaantuva, sillä joulunahan saa yölläkin syödä ;)

Oon myös kauheen orjallisesti parin joulun ajan pitäny christmas countdownin joululaulujen kera, mutta tänä vuonna se jää nyt vähän tyngäksi, mutta kyllähän tässä on vielä muutama päivä aikaa…
Tätä popitan ihan joka joulu. Parhautta.

perjantai 14. joulukuuta 2012

ei mikään unelmaduuni

Tossa pari viikkoa sitten mun iskän työkaveri otti muhun yhteyttä lastenhoito hommien merkeissä. Koska mulla einollu työttömänä muuta tekemistä niin menin taas omaan tyhmään tapaani lupautumaan hommaan josta olin kauhuissani ennen kun se edes alkoikaan. Mä kun olen maailman vähiten lapsi ihminen.

Mun duunit alko sitten tossa toissapäivänä jolloin tulin tänne illalla jo valmiiks majottumaan, koska oli ilmeisesti jollain kieroutuneella tavlla fiksua, että asun täällä sen viikon kun oon on duty. Eilen oli mun virallinen eka työvuoro ja olin jo eilen illalla aika valmis ampumaan aivoni pitkin pihoja. En oo vieläkään yhtään parempi lasten kanssa ja ne aistii sen, että en osaa niitä komentaa ja ne sitten ottikin musta vähän ylivaltaa. Mä en osaa toimia tilanteissa joissa normaalit ihmiset osaa komentaa lapsia, tai osaa ignorata ne naurettavat huomioparkumiset. Oon eilen soittanu mun äitille tosi surkeen puhelun ja todennu että tän viikon jälkeen en hoida lapsia enää ikinä.

Ja en varmasti saanut mun lyhyen lastenhoitouran alkajaisiks mitään maailman helpoimpia lapsia. Vai itkeekö 5 ja 7 vuotiaat oikeesti ihan kaikesta? Nyt mulla on tässä ilmeisesti 3 päivää vapaata, koska kävin just kysymässä perheen isältä mun paikkaa tässä perheessä niinä hetkinä kun perheen vanhemmat on kotona, ja sain vastaukseksi että tää on mun vapaa-aikaa. Ihmettelen myös sitä, miksi tällä perheellä oli maailman hirvein kriisi löytää lastenhoitaja, kun mun työnteko on rajottunu 4 ja puoleen tuntiin. Ja nyt mulla on muka 3 päivää vapaata. Miksi mun piti muuttaa tänne kuuntelemaan 5 vuotiaan pojan uhoomista jos mulla on vapaata näin paljon? Ois ehkä riittäny että olisin menny tässävälissä himaan huutamaan tyynyyn, ja tullu takasin maanantaina…

Mun työkkäri Komistuksesta ei oo kuulunu mitään. Oon fbstä stalkannu niin se ei tosin ees oo nähny sitä mun viestiä. Multa on ihan vähän menny maku sen vastauksen odottamiseen, koska tässä menikin vähän pidempään kun olisin kuvitellu. Jos se olis vastannu ajallaan niinku normaalit ihmiset mä olisin ehtiny käydä sen kanssa kahvilla jo useemmankin kerran. Nyt on sentään jo perjantai.

Mun huomisen vaparin kunniaksi suunnataan Beiben kanssa karismaan shoppailemaan  vaatteita illaks, koska aijotaan suuntailla viihteelle tän mun lastenhoitohelvetin keskellä. en kestä odottaa.

tiistai 11. joulukuuta 2012

”Yeah but, I’ve never asked a guy out before.”

moooorning ja anteeks! Oon ollu ihan älyttömän laiska tän blogin kanssa vaikka olis kuvitellu, että nyt kun ihmisellä ei oo mitään muuta kun aikaa vois olla ihan hyvä idea ilmotella ittestään täälläkin. Mutta empä mä oikeestaan oo mitään tehnykkään, paitsi maannu himassa ja syöny suklaata. siitä ei ihan hirveesti juttua saa irtoomaan.

Eilen tosin tapahtu! Starttailin eilen himasta jo kuuden maissa, missiona treffata Beibe kaupungissa ja viettää päivää shoppaillen ja lounastellen. Aamulla käytiin sinuhessa aamupalalla jonka jälkeen mun piti suuntailla työkkäriin, koska iskä on nyt mun ylppäreistä asti toitottanu sitä, että mun pitäis ilmottautua työttömäksi työnhakijaksi… kuinka kovin imartelevaa.

Työkkäri oli ihan niin masentava ja pelottava paikka kun olin ajatellukkin.  Paitsi sitten kun oli aika mun alkukartotukseen. Mun pelot katos välittömästi, kun mun vuoronumero vei mut IHANAN n.25v jätkän palveltavaks. Allekirjottanuthan rakastu välittömästi ja vietinkin puolisen tuntia enemmän kun mielelläni puhuen mun elämästä ja vaihtaen hirveän hemasevia hymyjä ja kuumia katseita tämän Komistuksen kanssa.

Mun loistava miestuntijatutkani oli aika herkällä päällä tämän ajan ja olinkin tuokion jälkeen ihan varma, että flirttailu ei rajottunut ainoastaan mu puolelle pöytää. Olinkin hiukan helisemässä kun puolisen tuntia sen jälkeen kun olin lähtenyt huomasin että mulle oli tullu puhelu, työkkäristä. Beiben kanssa oltiin ihan varmoja, että Komistus oli myös rakastunut ja päätti soittaa mun perään. Odotin uutta puhelua tunnin verran ja SITTEN SE TAPAHTUI! Kauppahalli kaikui, kun  valmistauduin alottamaan mun  elämäni rakkaustarinaa. Joka tosin lässähti siinä vaiheessa kun Komistus ilmoitti, että oli unohtanut kirjottaa johonkin lappuun jotain,joka olis ollu tärkeää. (puhelinnumero? eiiiiii)   Ammuin aivoni siihen Lahden torille ja suunnattiin Santa fehen syömään.

Mutta koska oon hirveen noheva tyttö näin ihan itsekkin, puhuin Beibelle ideasta, jossa mä ottaisin ite yhteyttä tähän Komistukseen. Eilen illalla sitten keräsin munani ja otin itteäni niskasta kiinni ja pyysin  Komistusta  kahville.  Vastausta ei vielä ole kuulunu, ja sillä mikä se on ei sinäänsä ole mulle kauheesti väliä, mutta sillä on, että oon ihan oikeesti ite kerrankin ottanu ohjat omiin käsiini ja mun ei tarvi miettiä sitä flirtin tarkotusta mun hamaan loppuun asti (eli 22.12.2012) ….

Oon edelleen sitä mieltä, että saatan kuolla tähän mun häpeään hetkenä minä hyvänsä, mutta Beibe lupas, että oli sen vastaus mikä tahansa niin voidaan riipasta kunnon känni. Ja tietysti olin aika otettu, kun Beibe mun bff:n olemuksessa ystävällisesti valehteli sen mitä kaikki hyvät kaverit tekee, eli sen, että jos se mut torjuu on se vaan sen miehen häviö, kun ei tajua mitä niille tarjotaan.

Näissä mietteissä jatkan nyt mun fb:n päivittämistä minuutin välein ja katon Bridget Jonesia, koska se on mulle just hyvä, just nyt. Tiistain riemuja!

perjantai 7. joulukuuta 2012

valkosen hatun jälkeen

Oon pikkuhiljaa selviämässä mun yo krapuloistani. Jos olisin tienny millasen olon se valkonen hattu saa aikaan, olisin harkinnu kaks kertaa sen päähän painamista. Nyt on aika tyhjä fiilis. Nyt oon virallisesti työtön, niinkun mun pikkuveli päätti mulle valaista heti kun oltiin saavuttu lakitustilaisuudesta meille himaan. Mulla on kamerassa 443 kuvaa, joista ykskään ei sovellu mun viralliseks yo kuvaks joten mun pitää vielä viikonloppuna leikkiä mallia ja seisoa pihalla pikkumekossa.

Tällä postauksen tyngällä ei oikeestaan oo muuta funktiota kun testailla mun uutta rakasta. Sain nimittäin porukoilta lahjaksi maailman kauneimman valkosen Samsung galaxy noten. Ja oon kyllä parin päivän tesmailujen jälkeen vakuuttunut siitä, että mun kone jää erittäin vähälle käytölle tästä eteenpäin. Olen kovin rakastunut. Ja uskon että tää on mun elämäntilanteessa, jossa oon lähdössä tammikuussa reissuun ja asumassa ties kenen nurkissa, paljon käytännöllisempi, kun mun tietokone jossa on ylimääränen näppäimistö… Lätkin noita yo kuvia tänne kun ehdin ja jaksan käydäne läpi. Nyt jatkan insect masherin pelaamista isolla näytöllä. Voi arjen luksusta.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Gaudeamus igitur

HUOMENNA! HUOMENNA!! APUA! Oon siivonnu, siivonnu, siivonnu, tehny marsipaaniruusuja, siivonnu, tehny jääveistoksia ja siivonnu. Huomenna tähän aikaan on enää tunti siihen kun ekat vieraat saapuu meijän nurkkiin. Mulla on jo huomenna tähän aikaan lakki päässä. Hui!

 Huomenna tähän aikaan oon helpottunu. Koululla oleva lakitustilaisuus on ohi ja oon joko selvinny nolaamatta itteäni, tai jos oon nolannu itteni niin alan ehkä pikkuhiljaa palautua normaalin väriseksi.
Koska tänään herättiin jo taas puol kasin maissa siivoomaan, niin nyt alkaa homma olla aika paketissa. Vielä tosin täytyy koristella kakkuja ja asetella kahvikuppeja. Mulla on edessä kynsienlakkaus operation ja mun mekon silittäminen. Oon saanu jo 3 mun lahjoista. Pystyinkö olemaan kurkistamatta kääreiden sisään? No en tietenkään.

Nyt mä lähen lakkaamaan kynsiä ja panikoimaan. Onneks mun paras serkkulikka saapuu mua tänne illalla rauhottelemaan. Ja aamuks jääkaapissa on Skumppa. Hyvä tästä tulee!

lauantai 1. joulukuuta 2012

idag...

…oon masentunu heti aamusta kun tajusin että on joulukuun eka, eikä mulla oo joulukalenteria.

…edellisen puutteen takia, katsoin kakkoselta Tonttu Toljanterin joulukalenterin ja latasin iLuuriin adventtikalenterin.

…kävelin pitkän lenkin mettässä koirien kanssa, joululauluja kuunnellen ja mua alko hymyilyttää.

…käytiin äitin kanssa tuttavilla varastamassa kakkulautasia ja tuoleja keskiviikolle.

…sain suklaakalenterin :3

…diagnosoin ittelläni välilevynpullistuman tai tyrän.

…söin chilipoppareita ja katoin mr and mrs smith:in

…sanoin lehtimyyjälle että oon pahassa paikassa, vaikka löhösin sohvalla.

…kohta alan soitella vihasena ihmisille, koska mun yo-bileiden vastauspyyntö pv, on tänään ja vasta murto-osa on vastannu. Mur.