torstai 29. marraskuuta 2012

Aamuja nolla!

Joko alkaa riittää hypetys ylppäreistä? Ei se mitään, sillä tänään oli mun ihan vimppa päivä lukion penkissä!!! Haikein mielin tänään ajeltiin vielä hissillä kaikissa kerroksissa ja tyhjennettiin kaapit. Haikeutta tosin hieman lievitti taas Santa fén penkkien kulutus. Ja tietysti ne juhlinnat jotka on onneksi vielä edessä päin!

Mä odottelen tällä hetkellä ihanaakin ihanampaa Sonjaa, joka on lupautunut meikkaamaan meikkiksen edustuskelpoiseksi keskiviikkoaamuna. Kokeiltiin meikkiä jo viikonlopun bileriennoissa (joo harrastettiin maakunta-ajelua ja paikallisbaareilua), mutta nyt kokeillaan vähän aikataulutusta ja viimesilauksia. Mä en kestä kuinka paljon rakastan sitä kun joku laittaa hiuksia tai meikkaa! Ja varsinkin kun tää mun Sonjatapaus on ihan älyttämän, hullun, mahtavan taitava, niin lasken kasvoni hänen huomaansa enemmän kuin mielelläni! Samalla vähän yritetään tehdä jotain näille mun eyebrows gone wild:eille…

Mulla näyttää Wilma tällähetkellä kaunista 76tta kurssia ja huomenna odotan saapuvaksi nyt sitä tärkeintä, eli mun ranskan numeroa joka on ainut jolla tällä koeviikolla on ollu väliä. Tosin se on myös ainut koe, jossa tuntu siltä, että osasin kaiken… Oon kuitenkin ollu sen verran loistava, että tällä koeviikolla repäsin hissan 3 kurssista 8! Oon ihan älytyytyväinen, ottaen huomioon mun kiinnostuksen toiseen maailmansotaan!

Nyt mä vedän naamiaisasun päälle, liftaan rekan kyytii, käsken sen ajaa meijän kylää ympäri, heittelen karkkeja ja kiljun: AAMUJA NOLLA! AAMUJA NOLLA! (no en oikeesti…)

maanantai 26. marraskuuta 2012

My favourite christmas movies

Joko olis hyvä aika tehdä ”minun jouluni” postausta? Vai onko liian aikaista? Ehkä säästän sen myöhemmäksi ja hypetän mun lempijouluelokuvat, joita tänään tuli Beiben kanssa listattua.



Mun ihan ykkösnumba one jouluelokuva on How the Grinch stole christmas. Se on kuulunu meidän perheen jouluun aina ja vielä näin vanhempanakin oon vaan rakastunu Jim Careyn loistavaan roolisuoritukseen ja siihen miten The Grinchissä on ihan oikeesti fiksukin sanoma joulun muuttumisesta kulutushysteriaksi. Kyseinen elokuva tulikin viikonloppuna telkkarista ja sitä Beiben kanssa katsottiinkin,iltaan valmistautumisen ohessa, mutta mun on kyllä pakko katsoa se vielä uudemman kerran ihan rauhassa ja niin että kädenulottuvilla olisi vähän suklaakonvehteja… (joista saisin varmasti aikaan toisen postauksen)



Toinen tai no toiset joulumieli elokuvat on ehdottomasti Yksin kotona 1 ja 2. Niitä jaksaa kattoa aina uudestaan ja uudestaan ja vaikka niissä niin kovin keskeisessä osassa ei joulu itsessään olekkaan on niissä sitä lämminhenkisyyttä ja lapsuuden nostalgiaa jotka tekee sitten näistä tuotoksista joka jouluisia suosikkeja. Henkilökohtaisesti tyydyn vaan näyttämään keskisormea sarjan 3 ja 4 osille.



Jouluelokuvia listattaessa olisi varmaan ihme jos ei listan jotakin sijaa pitäisi Joulupukki ja noitarumpu. Tässä pitää taas vedota siihen lapsuuden nostalgiaan ja tietysti kotimaisuuteen. Jos ei muuten joulumieli ota löytyäkseen tietää että tämän katsottuaan alkaa tuoksua nenässä piparit ja joulukuusi.



Viimeisenä mun vasta tänä vuonna discoverattu Tim Burtonin Nightmare before christmas. Elokuva ei itsesään ole minulla ainakaan mikään takuuvarma joulumielen nostattaja tai pidänkö elokuvaa edes jouluisena, mutta Tim Burtonin kaikkia tekeleitä rakastavana oli tämä jotenkin luonnollinen päätös mun jouluelokuva katsaukseen.

Onko samoja suosikkeja tai joitain elokuvia jotka pitäisi katsoa tänä jouluna?
(kuvat googletettu)

maanantai 19. marraskuuta 2012

16 days of madness

Koska mulla kävi elämässä tosiaan silleen kivasti että pääsen vihdoin pois lukion armaasta huomasta, oli mulla edessä muutama TO DO-homma… Lauantaina alettiin jo siivoomaan, jotain niinkin tärkeää, kuin jääkaapin päällistä… Kröhöm, kuinkakohan moni mun vieraista meinaa sinne kurkistaa ja todeta kuinka siistiä meillä jääkaapin korkeudella onkaan? Noh, nyt on ainakin se homma hoidossa, jos joku vaikka päättää tehdä tutkimusmatkaa johon tarvitsee vähintään piian penkin.

Toinen homma jota alottelin oli sitten se itse hattu.Lauantaina  soittelinkin ympäri Lahtea ja Joensuuta etsien sitä YO-lakkia. Tehtävähän olis ollu ihan iisi, jos olisin tyytynyt siihen perinteiseen Suomalaiseen YO-lakkiin, sinivalkosella vuorella. Ongelmaksi muodostui mun ”juuret”. Oon tosiaan syntyjäni pohjois-karjalasta ja mun äidin tavoin, halusin mun hatun vuoren olevan ns. kunnianosoitus niille mun juurille, joita en halua unohtaa.

Lahden päässä soittelin kaikki Fredriksonin jälleenmyyjät läpi, tuloksetta. Mulle tarjottiin ihan vaan ei oota, tai ei ole sitä ”erikoisvuorta”. Asennoituminen mun kyselyihin oli osittain erittäin tympeää ja Sokokselle soittaessani, jouduin ensin vaihteen kautta naisten puolelle, josta sanottiin hattujen olevan miesten puolella, ja käskettiin soittamaan uudestaan vaihteeseen, koska miesten osasto oli kerroksen toisessa päädyssä jonne meneminen ei tullut kuuloonkaan…

Kuulostan puolueelliselta, mutta mun mielestäni asiakaspalvelun taso muuttui huomattavasti, kun aloin käydä läpi synnyinkaupungin liikkeitä. Minua palveltiin erittäin ystävällisesti, asioita selvitettiin minua varten ja kun viimein löytyi hattu minulle Joensuun Carlsonilta, kävi naistenvaatepuolen myyjä henkilökohtaisesti toisessa kerroksessa hakemassa minulle oikeankokoisen ja oikeanvärisen vuoren omaavan hatun, soitti takaisin varmistaakseen nimeni ja lupasi lähettää hatun minulle Lahden Haloselle.  Puhelusta jäi aivan älyttöman mukava mieli ja saan kuin saankin ensi viikolla käydä hakemassa Karjalan värein vuoratun valkolakin omakseni.

Suunniteltiinkin Beiben kanssa retkeä Karismaan lauantaiksi, lakki ja lyyrashoppauksen lisäksi mä tarvitsen mun asuun vielä muutaman pikkuyksityiskohdan kuten oikeanlaiset rintsikat. Tota shoppausreissua toivottavasti seuraa pikkuiset joulut täällä meillä, joten ehkä ihan noillakin porkkanoilla jaksan lauantaina raahautua hissan kokeeseen. Joo lauantaina.

Asiasta kukkaruukkuun, alotin tänään taas vaihteeksi antibioottikuurin poskiontelontulehdukseen. Ei kiva. Tai no on siinä mielessä, että oon ollu puolikipee kohta puoltoista kuukautta, että jos nyt droppien kanssa alkais elämä voittaa. Sillon tietää olleensa ehkä hiukan liian kauan kipeenä kun ei enää muista miltä tuntuu olla terve.

Päiviä jäljellä H-hetkeen on tällä hetkellä 16, paniikki alkaa jo painaa, ja jos kohta alkais ihan oikeesti tajuta, että tässä ei järjestetä ihan mitään whatever kekkereitä, vaan sitä viimestä virstanpylvästä (syndejä lukuunottamatta) jota juhlitaan vain mun takiani. Tästä eteenpäin on juhlien syynä sitten joko avioituminen, tai ristiäiset. A-P-U-A…

perjantai 16. marraskuuta 2012

Täydellisen vappuhatun metsästys

Eilen jonotin kansliasta YO:iden virallisia tuloksia. Tänään tein kutsut loppuun ja soittelin ympäri Joensuuta valkoista hattua metsästellen. KYLLÄ! Musta tulee kuin tuleekin ylioppinut! Ihan mahtifiilis ja nyt kaikki suunnittelutkin on niin paljon kivempia kun tietää, että mulle voi sen lakin 5.12 ojentaa. Tänään aijon vielä kokeilla tehdä sitä yo-kakkua ja ostaa pullon skumpaa! WOOPWOOP!

Eilen kävin katsastamassa siskon kanssa uusimman Twilightin. Niinkuin oli päättänyt tehdä muutama muukin… Onnistuin saamaan meille paikat ihan edestä, joten olen katsellut Pattinsonia ihan vaan alaviistosta. Mä rakastin Twilight kirjoja ihan älyttömästi. Oon lukenu jokaisen valehtelematta ainakin 5 kertaa. Ykkösleffaa odotin kun kuuta nousevaa, vain todetakseni, että jos jotain on kirjana rakastanu niin tulisesti, ei sitä pidä mennä katsomaan leffaversiona. Sillon vannoin etten katso niistä leffoista enää yhtäkään. Vahingossa tosin joskus katoin sen breaking dawnin ykkös osan… Ja nyt vain ihanan isosiskon ominaisuudessa vein systan sitä kakkosta katsomaan. Se kun taas rakastaa niitä leffoja. Ja okei, pakko myöntää, en tiedä johtuko siitä että en ollu lukenu viimestä kirjaa pitkään aikaan ja mun muisti alko jo pettää, mutta mun mielestä toi oli kyllä hyvä! Ei tietenkään millään tavalla yllä kirjojen tasolle, mutta ihan katsottava. Mun ei tehny mieli puolessa välissä ampua mun aivoja pihalle, tai tahallisesti tukehtua mun poppareihin.

20121117-130823.jpg

Meijän bilesuunnitelmien ilmeisesti kariuduttua, aijon viettää suklaantäyteisen ja skumpanhuuruisen weekendin. Toivottavasti teilläkin on ihanaa!

tiistai 13. marraskuuta 2012

Jokaisella tiistailla on perjantai reunus

Ei, Uolevi ei ole soittanut. Itku. Mutta joo, eilinen olo olikin vähän erilainen kun olin odottanu, joten jäin suosiolla kotiin nukkumaan ja kuolemaan mun kohtaloon vanhanapiikana jota Uolevi ei rakasta. Tänään tosin raahauduin masiksista huolimatta kouluun ruotimaan perjantai-iltaa ja suuninttelemaan lauantain asustusta Beiben kanssa. (Huomaa tärkeysjärjestys 1. ruoditaan mitä tuli taas tehtyä. 2. Suunnitellaan next saturday night:ia 3.harkitaan opiskelua.)

Iltapäivällä, jammailtuani ensin itteni kotiin, otin niskaperseotteen motivaatiosta ja aloin kuuntelemaan paria hirveen kivaa luentoa, niinkin kevyestä aiheesta kun helvetti. Ja voi helvetti kun ei kiinnostais. Otin taiteellisen vapauden tuoda näihin mun elämäni luultavasti viimesimpiin lukiotehtäviin, vähän omaa näkökulmaa. Ihan täysin hyväksyttävää? Uskon edelleen kuitenkin vahvasti (äikän surkeista pisteistä huolimatta) olevani verbaalinen velho siinämäärin, että opettaja ei nää tehtävää niin penkinalle menneeksi, että laittais mut kuuntelemaan vielä toiset parisen tuntia monotonista jupinaa helvetistä. Josta tosin pitäisin ihan hurjan paljon, älkää ymmärtäkö väärin..

Kun tosiaan puuskissani hoitelin pois näitä viimeisiä esteitä pois mun ja mun vappulätsän välistä, alko tuntua siltä ettei tää viimenen kaks ja puol viikkoa ehkä tapakkaan mua ja ehkä jopa selviän tästä. Varsinkin kun suurin este ja paino mun pikkuisella sydämellä oli se nimenomainen helvetti. Nyt voin tarjota opettajalle muutakin kun ”ei oota”. Ehkä tällä läpi mennään.

Koska oon nyt kolme kertaa poistanu vahingossa puolet mun tästä postauksesta nään vaan ihan fiksuksi ideaksi vetää peitto naaman yli ja raahustaa kattomaan Emmerdalea. Rakastan Danny Milleriä ja en kestä kuinka ihana se on Jacksonin kanssa.

Tiistai, eli ylihuomisen huomenna on perjantai. Jokaisella tiistailla on perjantai reunus.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

”Oh GOD! Just DO it! Call her! Stop being so testosteroney!”

Perjantaina juhlittiin. Ja voi huh että meillä oli loistavaa. Olen tehnyt tuttavuutta vessan lattialla, tehden laatoitusta ja luonut drinkin ”yrjö lasissa”. Tapasin myös elämäni miehen, joka ristittiin Uoleviksi, vaikka salapoliisina stalkkasin miesparan naamiksesta vajaassa 5ssä minuutissa. Mutta mulle se on Uolevi. Oli sen oikea nimi mikä tahansa täydellinen suomenruotsalainen, segla i skärgården nimi.

Perjantainen loistavuus ei tosin tehny hyvää sille yskälle, joka päätti vielä hommata tuulta siipien alle. Huomenna ehkä jo olo on vähemmän reiviranen alle jäänyt.
Tähän on hyvä lopettaa

20121111-131050.jpg

Ps.ihanaa daddypäivää <3

torstai 8. marraskuuta 2012

”Ah, the lesser-known ’I don’t have a dream’ speech.”

Meillä oli tänään koululiikassa bodypumppia… Voi mun perse ja reidet hoosiannaa. Loistava tunti tosin. Tollasta voisi tehdä useemminkin. Ehkä tosin sillä erotuksella, ettei ole päällä 3 viikkoa jatkunutta yskää tai legginsejä olohousujen alla. Propsit vaan meijän raskaana olevalle liikanmaikalle joka jakso painaa, ehkä jopa kovempaa kun osa meistä.

Mun ei pitäis tilata postimyynnistä ikinä mitään. Eikä edes sen takia, että en sieltä olisi sitä saanut mitä olisin halunnut. Vaan sen takia, että oon niin kärsimätön. On täysin epäoikeutettua olettaa että heikko ihminen jaksaa odottaa viikon, ehkä kauemminkin jotain, mihin on rakastunut niin kovin tulisesti… Niinkuin minä niihin oransseihin korkkareihin joita odotan saapuviksi….

Jotta olisi taas niin maan perusteellisen punaisen langan omaava juttu, niin sanottakoon, että kun viime biletyskeissistä alkaa olla kohta parisen kuukautta korotonta maksuaikaa, niin olis ehkä aika kaivaa perseenkeikutusmieli naftaliinista ja suunnistaa maksan tuhousreissulle. No sitä me nyt luultavasti ollaankin huomenna tekemässä, kun suuntaillaan Järvenpäähoodseille juhlimaan halloween afterpartyja. Se mitä laitan päälle on disaster, koska mulla ei ole minkäänlaista haisua, että mitä haluun laittaa… menen alasti. Se toimii aina.

tiistai 6. marraskuuta 2012

”What the hell does a paleontologist need a beeper for?”

Keskustellaan ihan hetki ensin tosta säästä, josta kaikki ihmiset on rutissu koko päivän. Okei, lunta sataa. Ei hirvee yllätys, kun suomessa kuitenkin ollaan. Ja kiva kun ei oo pimeetä. Mutta, oisin kyllä maailman onnellisin kun Lahden kadut ei olis muuttunu loska-altaiks ja sitä lunta ei enää satais noin vaakasuorassa. Maa on jo valkonen, nyt riittää se sataminen. Iskis nyt sellanen kevyt 10 asteen pakkanen niin täällä olis happyhappy girl.

Mun sisäinen joulutonttu on ollu tänä vuonna herkkäuninen, ja oon kuunnellu joululauluja jo kuukauden verran. Oon kyllä yleisestikkin ajoissa, mutta tänä vuonna kun sato vielä luntakin ajoissa niin oon vaan menny ihan sekasin. Viikonloppuna tein ekat joulutortut, ja tällä viikolla ajattelin laittaa jouluvaloja. Okei, niitä laitettiin jo viime viikonloppuna….

20121106-170432.jpg
20121106-170444.jpg

Nyt mun illan must see- ohjelmiston pariin.

20121106-170747.jpg
Kyllä, kaunarit.