maanantai 30. tammikuuta 2012

Terveisiä Turusta

Perille on päästy tosiaan jo lauantai iltapäivänä, mutta on ollu vaan niin paljon tekemistä, ja sukulaisten näkemistä että ei ole ehtiny koneelle ollenkaan. (Kauhulla odotan mun Bloglovinin lukemattomien postausten määrää…)

Eilinen meni oikeastaan mun kummipojan luona Paimoissa vieraillessa ja tänään oon lataillu ihan vaan akkuja ja käyny lenkkeilemässä, etten ihan jämähdä sohvan nurkkaan. Mulla on kamera täällä mukana, mutta koska oon ihan hirveen fiksu ihminen niin mähän jätin sen piuhan, millä niitä kuvia siirretään koneelle, kotiin, joten kuvia ei valitettavasti täältä päästä oo luvassa kun vasta sitten kun ollaan jo taas kotiuduttu.

Mulla ei mitään ihmeellisempää asiaa oikeestaan ollukkaan, kuhan tulin moikkailemaan.     Illalla saattaa olla, että suunnistan vielä hiukan keskustan suuntaan, mutta toistaiseksi shoppailusaldot nollissa. Siellä ne tuskin kuitenkaan pysyy.
Ihanaa viikonalkua kaikille!

♥:lla Alexandria

lauantai 28. tammikuuta 2012

Suomen Turku ja pakkaamisen sietämätön kamaluus

Oon mahdollisesti maailman huonoin pakkaaja. Jos sanoisin olevani se the worst ever, niin en varmasti paljoa valehtelis. Meillä nyt vaan sattuu olemaan pakkaamisen kanssa aika kuuma vihasuhde. Eikä edes puhutakkaan laukkujen purkamisesta…


Tänä aamuna oon nyt joutunu harrastamaan tota mun inhokkihommaa, koska puol kahen aikaan pitäis istuskella jo bussissa kohti Suomen helmeä. Turkuun matkustamisessa oon kaikista kätevimmäks havainnu bussilla kulkemisen, koska kolme tuntia ei musta oo mikään ylitsepääsemätön suoritus. Ja syy kaks on tietty se, että lähin juna-asema on 60km päässä.



Nyt vaan toivotaan että Turussakin paistaa yhtä kivasti aurinko kun meillä!
Adios!
♥:lla Alexandria

torstai 26. tammikuuta 2012

You don't need reason to shop

Good job well done, alottaa uus blogi päivän hijaisuudella. Tähän on kyllä mun mielestä melkein mukiinmenevä selitys. Tää ja eilinen on nimittäin kulunu äidinkielen ja enkun preleissä ja koeviikko kärvistelyissä. Ja opetinhan mä mun viideluokkalaiselle pikkusiskolle ihmisen biologian salojakin.


Tänään sitten prelien päättymisen kunniaksi annoin ittelleni luvan vähän shoppailla. Ja tällä kertaa se tosiaan pysyi ihan siinä vähässä. Meijän GTssä oli menossa jotkut ihan megasuperloppualet ja vaivasella 4 eurolla, kannoin kassalle (ja kassalta kotiin) tällaset jutut.



Punainen just kompaktin kokoinen laukku, jota oon himotellu siitä asti kun sen ekan kerran GTstä bonggailin, sekä kauan kaivattu musta ja tarpeeks pitkä kaulahuivi ja ei niin kuulutuksen alla ollu pipo samassa paketissa. Molemmat siis oli ton huimat 2e…


Ensimmäistä matkustusjuttuakin on muuten luvassa, sillä vaikka nyt ei vielä Suomen rajoja ylitetäkkään niin lauantaina olisi tarkotus matkustaa niinkin kauas kun mun Suomen ihan ykköslempparikaupunkiin Turkuun. Siellä mua odottaa muutama aikas kiva projekti, joista lisää sitten kun ollaan päästy siellä päässä hommiin.
Nyt mä lähden palailemaan telkkarin välityksessä kotimaisemiin, minkäs muunkaan kun Emmerdalen parissa! Kuvituksena toimii muuten mun pikkumonsteri Baby O.
♥:lla Alexandria

tiistai 24. tammikuuta 2012

Uusi alku

Heippa vaan kaikille!

Taas pitäisi polkasta käyntiin uusi blogi! Ja ehkä paras tapa alottaa on varmasti kertoa, että kuka täällä puolella ruutua oikein kekkaloi.

Tiiviisti: Alexandria. 18vuotta. Toisella puolella Lahti, toisella Hämeenlinna. Juuret pohjois-karjalassa. Harvinaisen tavallinen, kuvataidelukion abiturientti. Edessä kirjoitukset, valkolakin päähän painaminen ja sitten astuminen suureen maailmaan. Palaaminen sinne minne se sydän reilut kaks vuotta sitten unohtui. Englantiin.
Tämä blogi on nyt se väylä, johon tulee kaikki se, mikä ahistaa, puristaa, kiristää, naurattaa ja tekee onnelliseksi, ennen kun muutto on paketissa. Pelkästään en kuitenkaan aijo keskittyä kirjottamaan tulevasta elämästä ja tästä prosessista vaan tarkotus olis ihan roikkua mukana myös meikäläisen everyday lifessa.

Alkuun on kuitenkin ehkä hyvä palata siihen, että mistä syystä on ensi tammikuussa tähän aikaan alla jo Englannin lumeton maaperä.
Vuonna 2009, päätettiin mun erään hyvän ystävän kanssa, että olis aika alkaa vallottaa maailmaa. Kohteeksi tuli vähän pakonomaisesti Salesburyn kylä Englannissa, jossa mulla oli tuttuja. Äitin mielestä kun oli turvallista lähettää meidät ensin jonkun vahtivan silmän alle. Mutta tosiaan, se pakonomaisuus vaihtu pakkomielteiseen rakkauteen kun astuin sille maaperälle, jossa vettä sato koko meijän reissun ajan. Ja kun palasin Suomeen, oon ollu koko ajan varma, että mä menen takasin, pysyvästi.