maanantai 31. joulukuuta 2012

2012, Muumien täyteinen, yo-vuosi

Nyt kun saadaan vuosi 2012 pakettiin, on varmaan näin oletettavaa tehdä se perinteinen läpivalaisu menneeseen vuoteen. On myös ehkä kiva tehdä katsaus senkin puolesta, että kun osote nyt vaihtuu, niin mun ei tarvi pitää niin hirveetä hätää noiden vanhojen postausten siirtämisen kanssa.

Vuosi käynnistettiin paljettimekossa Järvenpäässä. Baareilun takia, ehkä se uuden vuoden sisin fiilis ei tarttunu niinkään, mutta olihan meillä aika loistoa.







Ja ah, kuinka mä jollain kieroutuneella tavalla kaipaankaan tota tukkaa. Tossa hetkessä, tona iltana se oli täydellinen.

Vuosi 2012, jää tietysti suurimmalta osalta mieleen sinä vuotena, kun oon ollu ABI, ja musta on tullu ylioppilas. Joten helmikuun suurimpia juttuja oli ihan ehdottomasti penkkarit ja abiristeily. Joista oon kadottanu kaikki kuvat... (ehkä alitajuntaisesti tahallaan...)

Alkukeväästä sain kuulla, että pääsen töihin Muumimaailmaan ja oon ollu ihan maailman onnellisin mun Turkumuutosta. Oon käyny fiilistelemässsä Naantalia haastattelun ja koulutuksien muodossa ja ostanu mun ekat Conssipopot.



 Fiilistelin lumettomia katuja ja joutsenia ja Black dagger brotherhood kirjasarjaa...

 










Ja kun päästiin kesään, oon vaan nauttinu elämästä ihan täysillä! Oon tehny parasta työtä muumiksessa, tutustunu ihan huippuihin uusiin ihmisiin ja juhlinu juhannusta Turussa ja VPK-juhlia ryypäten aamusta seuraavaan samanmoiseen.

Syksyä tuli vietettyä tiukasti koulussa haroen kokoon viimesiä kursseja ja paniikki kirjotusten ja muiden kanssa alko jo olla aikalailla lusittu tossa marraskuussa kun tulokset vihdoin tuli. Popitin joululauluja jo syyskuussa ja oon Turkuillu hävettävän vähän syksyn aikana. Ja ilmeisesti myös käyttäny kameraa ehkä kerran.

Ollaan tehty muutamia randomeita baareiluja ja rakastuttu työkkärimieheen, hoidettu lapsia ja panikoitu tulevaisuuden suunnitelmia. Vaikka tää vuosi on kai ollu ihan oikeesti tosi tapahtumarikas, ni tällä hetkellä tuntuu että ei oikein oo tullu tehtyä mitään.

Pääpiirteittäin vuoden muistoissa pysyvimmät tapahtumat on varmasti...

...no ne penkkarit ja abi-risteily
...VPK-juhlat
...Muumikesä kokonaisuudessaan
...jääpalakoneet hotlissa
...kirjotukset ja ylppärit
...Uolevi ja työkkärimies
...Ranskan opiskelu ja enkun suullinen kurssi
...Jokilaivailut

Ihan jees vuosi, ei voi muuta sanoa. Ja innolla lähdetään tänään ottamaan vastaan uutta vuotta Lahteen! 

sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Dress to die for

Nyt juttua mun YO-mekosta, kampauksesta ja meikistä!
Mekko mun elämään ilmesty kuukaus ennen juhlia. FBn etusivulla Nellyn uus Nelly eve-mallisto oli just ilmestyny ja mun rakkausmekko löyty sitä kautta. Se oli sellasta "Toi on pakko saada"- rakkautta, joten vaikka sillä hintaa olikin, oli se sen arvonen.



Koska tosiaan pullitin mekosta suht paljon, peruin mun kampaaja-ajan ja päätin ihan vaan suoristaa mun hiukset, ton maxiunelman kaveriksi. Serkku siinä vähän mua autteli, ja oon ihan tyytyväinen ihan vaan tohon suoraan tukkaan. Kiharoita en halunnu missään nimessä, koska niitä kiharrettuja aukinaisia hiuksia näkee aina näissä kekkereissä suht paljon.



Meikin mulle tosiaan kävi aamulla loihtimassa mun ihana ystäväni, joka näin muisti sitten mua mun tärkeänä päivänä. Olin meikkiin niin tyytyväinen ja illalla ulos lähdettäessä samainen kaveri vielä tuunaili mun juhlameikin bilekuntoon. Ite meikistä mulla ei oo lähikuvaa, mutta tossa alimassa kuvassa taitaa jotain näkyä. Isoimmain homman Sonja teki varmasti sen meikin pohjustuksen kanssa, jotta se saatiin pysymään mattana ja nättinä koko päivän, ja se pysy ihan täydellisesti!




Kenkinä mulla oli mun Forget your boyfriendit, koska ne vaan sopi tohon hyvin. Ja rakastan niitä.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Joulu paketissa

Vaikka mä joka ikinen vuosi alotan jouluhypetyksen joskus elokuun lopulla ja oon maailman eniten joulua rakastava ihminen, niin nykyään huomaan joka vuosi nauttivani itse aattopäivästä vähemmän ja vähemmän. En pääse kiinni siihen joulufiilikseen ja jotenkin vaan toivosi että se päivä olis ohi. Ja se kyllä ärsyttää mua! Haluisin takasin siihen joulufiilikseen mikä oli 7:n vuotiaana.

Joulu kulu just sillä perinteisellä kaavalla jonka teillekkin jaoin ja oon syöny PALJON. Jonkun verran lahjojakin sain, vaikka oletin tänä vuonna jääväni vähälle, koska mua lahjottiin aika lahjakkaasti tossa parisen viikkoa sitten. Lahjat oli erittäin mieluisia ja erityisesti oon kuluttanu viimeset puoltoista päivää mun uutta teharin tuotantokautta ja syöny pätkiksiä. Parhauttaa vaan olla ja löhötä ja rakastaa John Carteria.

Noh, mutta jokatapauksessa se joulu nyt kuitenkin saatiin pakettiin ja voidaan alkaa odottaa UVta josta on nykyaikana tullu mulle enemmänkin läheinen juhla, kun joulusta. Sillon sitä fiilistä ei tarvo väkisin hakea, tai feikata. Se tulee ihan luonnostaan, samalla tavalla kun se joulufiilis sillon joskus 7 vuotta sitten. Ilmeisesti ne on vaihtanu osia. UVta otetaan vastaan Lahdessa yhen kaverin uv bibiksissä, jos ei keksitä jotain päättömämpää ideaa, kuten että lähettäis ampumaan raketteja himokselle…

Huomenna otan suunnaksi Järvenpään kun meen kokkaamaan Beibelle, kun sen porukat lähtee reissuun. Pidetään huomenna ihanaa yhteistä ruoka/viini/kylpy/kauneudenhoito/miesten haukkumis-päivää, enkä vois olla enempää innoissani. Kipaan taas jonkunlaiseen joulun jälkeiseen rutiiniin, eli siihen, että on muutakin tekemistä kun löhötä. Ja muutakin seuraa kun mun karvanen apina.

Nyt mä jatkan Teharin tuijottamista, koska joudun pitämään kohta parin päivän tauon (OH NO!!). Kylmää Tapaninpäivää! (enkä toivota näin ollakseni jäätävä bitch, vaan sen takia, että meillä on -20 astetta…)

lauantai 22. joulukuuta 2012

Ylioppinut

Koska oon hirveen ajoissa, niin nyt on hyvä tehä sitä postausta niistä ylppäreistä, ennen kun pitää jo postata joulusta.
Elikkäs meikkis valmistu ylioppilaaks 5.12, Kannaksen hianosta opinahjosta. Juhlaa ennen oli paniikki, mutta en kaatunu, tai kompastunu tai näyttäny persettä koko koululle ja juhlavieraille.
Mun kuvat siitä kun itessään saan sen hatun on sellasta valonnopeudella suhaamista, että niistä ei saa mitään selvää, mutta muita kuvatuksia, ollos hyvä:


 

Kun virallisuudet koululla oli ohi, alettiin päästä juhlatunnelmaan…. Kummisetä oli valinnu ja hommannu mulle ihan mahtiskumpan.



 Ja sitten päästiin syömään…Mmmmmmm…



Ruuat oli kaikki ite tehtyjä, tai siis suvun sisällä delegoituja, mutta mitään ei tosiaan oltu valmiina kaupasta hommattu. Mä oli pääsuunnittelija ton menyn suhteen ja halusin ehdottomasti keittoruokaa, talven keskelle.



No ne mun Jukka Rintalan servetit ♥



Toi päivä oli niin paljon ihanampi ja parempi kun olisin ikinä uskonu! Oli ihana saada kaikki tutut ja sukulaiset saman katon alle juhlimaan. Noi oli sellaset juhlat joita olin odottanu ala-asteelta asti ja ne oli kyllä sen arvoset. Illalla sitten suunnattiin tyttöjen kanssa juhlimaan mun ja Beiben lätsiä Lahden yöhön. 8sta asti kipattu skumppakin oli siinä vaiheessa jo tehny vähän taikojaan ja oli ihan kiva päästä vähän kauemmas vieraiden silmien alta…

Mä teen mekosta, kampauksesta ja meikistä vielä erillisen postauksen! Enää kaks yötä jouluun! (;

perjantai 21. joulukuuta 2012

Dijon mustard

Mä kävin eilen edustamassa mun systan joulujuhlassa. Siellä on aina se joulunfiilis. Lapsien tonttuasut ja ne alkukantaset ala-astenäytelmät on vaan niin mahtavia. Ja mulla oli ihan ihana asu. Se oli vaan yksinkertasuudessaan täydellinen. Joten laitoin saman asun päälle tänään kun suuntaan työkkäriin ja joulushoppaamaan äitin puolesta ja äitin kanssa.

20121221-065938.jpg

Yksinkertasuudessaan rakastan tota asua. Se on ihana ja se mun mielestä toimii. En tiiä johtuuko se tosta mun uudesta rakkausbleiseristä vai mun uusista Kissyistä. Vai tästä pimeessä otetusta kuvasta joka ei anna oikeutta tolle sinappiselle värille.



Sain (otin) äitiltä tollasen täydellisen huulirasvan joka antaa sen verran punasta väriä, että tunnen voivani käyttää sitä. Ei liian hyökkäävä eikä liian puna. Tyksin. Tein viikonlopun kaupunkireissulla tuhoja JC:ssä, ja rakastan tota kaulakorua minkä kiikutin kotiin. Just sopivan simppeli. Oon kovin simppelillä tuulella näköjään.

Mutta nyt mä lähen kohta tonne pakkaseen tarpomaan kun mulla on treffit I:n kanssa ysiltä… Huhheijaa.
Loistavaa maailmanloppua!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

My christmas

Nyt kun oon vapautunu mun lastenhoitohelvetistä, voin vihdoin paneutua tohon jouluun joka hyökkää takavasemmalta. Kyllä se fiiliskin sieltä pikkuhiljaa on tullut. Vihdoin. Joten nyt, kuten aijemminkin, oon orjallisesti aina joulun alla postannu, selostuksen mun joulusta, aijon sen tehä nytkin. Jos on lukenu mun blogeja aijemmin, on nähnyt tän jo kahdesti, joten vähän laiskuuksissani sentään muutin sitä…

 Meidän perheessä, joulua on vietetty ihan samalla kaavalla jo monen vuoden ajan. Jouluaatto aamuna ollaan yleensä ylhäällä jo ennen seitsemää, sillä kaikki haluaa ottaa kaiken ilon irti koko päivästä. Eli mä herään seittemältä ja herätän kaikki muut. Sellaisina jouluina kun pihalla on paljon lunta, kuuluu jouluaamuun ulkoilua lumen luonnin merkeissä koko perheen voimin. Toisin kuin monessa muussa perheessä, meillä joulupuuro syödään jo aamiaiseksi, kun toisilla joulupuuro tuntuu olevan joulu lounas.

Meillä olohuoneen telkkari on päällä koko aamun kakkosella ja joulupukin kuumalinjahan sieltä tulee, vaikka sitä ei kukaan enää muutamaan vuoteen ole aktiivisesti katsonutkaan. Aina tosin kovasti yritän saada meijän pikkusisko 12vtä soittamaan sinne…Se vaan kuuluu jouluaatton, ei sille mitään mahda. Perinteeksi on myös muodostunut se, että kun Lumiukko alkaa, on kaikkien istuttava olohuoneessa. Joulurauhanjulistus on myös jo vanha perinne. Ihan Turkuun asti sitä ei olla koskaan lähdetty katsomaan, mutta sitäkin tiiviimmin sitä telkkarista seurataan. Tähän perinteeseen kuuluu myös vahvasti glögi ja piparit.

Tässä kohtaa tulee taas suuri poikkeus muiden tuttaviemme joulunviettoon. Meillä joulusaunaan kun mennään joulurauhan julistuksen jälkeen. Tapana on myös se, että saunaan ei laiteta valoja vaan tilat valaistaan kynttilöin ja kiukaasta kajastava tuli tuo oman tunnelmansa tähän ”kerran vuodessa” tapahtumaan.

Joulusaunan jälkeen onkin sitten keittiö vallattu, kun äidin kanssa aletaan laittaa jouluateriaa valmiiksi. Ja kolmen aikaan istuu koko perhe pöydässä kuuntelemassa jouluevankeliumia ja vasta sen jälkeen saa aloittaa ruokailun. Vaikka meillä joulua odotetaankin enemmän tonttu/joulupukki meiningeissä, on musta ihan ok, ottaa edes ton verran kosketusta siihen toiseen jouluun.

Kun vatsat on ahdettu ihan liian täyteen alkaa armoton illan odotus, koska lahjoja ei jaeta ennen kuutta…  Yleensä aikaa vietetään katsomalla elokuvaa How the grinch stole christmas. Tänä vuonna se tulikin tosin jo aikaa sitten, joten ehkä me katsotaan tänä jouluna jotain muuta, koska mäkin oon sen kattonu nyt kuukauden sisällä jo neljästi…

Kun ilta sitten hämärtyy on lahjojen aika, ja meidän jouluaattoilta vietetään sitten kuunnellen joululauluja, katsoen Samu Sirkan joulua ja rentoutuen perheen kanssa. Ruuat on meillä pöydässä koko aattoillan ja yöksi pöytään jätetään kaikki ei-pilaantuva, sillä joulunahan saa yölläkin syödä ;)

Oon myös kauheen orjallisesti parin joulun ajan pitäny christmas countdownin joululaulujen kera, mutta tänä vuonna se jää nyt vähän tyngäksi, mutta kyllähän tässä on vielä muutama päivä aikaa…
Tätä popitan ihan joka joulu. Parhautta.

perjantai 14. joulukuuta 2012

ei mikään unelmaduuni

Tossa pari viikkoa sitten mun iskän työkaveri otti muhun yhteyttä lastenhoito hommien merkeissä. Koska mulla einollu työttömänä muuta tekemistä niin menin taas omaan tyhmään tapaani lupautumaan hommaan josta olin kauhuissani ennen kun se edes alkoikaan. Mä kun olen maailman vähiten lapsi ihminen.

Mun duunit alko sitten tossa toissapäivänä jolloin tulin tänne illalla jo valmiiks majottumaan, koska oli ilmeisesti jollain kieroutuneella tavlla fiksua, että asun täällä sen viikon kun oon on duty. Eilen oli mun virallinen eka työvuoro ja olin jo eilen illalla aika valmis ampumaan aivoni pitkin pihoja. En oo vieläkään yhtään parempi lasten kanssa ja ne aistii sen, että en osaa niitä komentaa ja ne sitten ottikin musta vähän ylivaltaa. Mä en osaa toimia tilanteissa joissa normaalit ihmiset osaa komentaa lapsia, tai osaa ignorata ne naurettavat huomioparkumiset. Oon eilen soittanu mun äitille tosi surkeen puhelun ja todennu että tän viikon jälkeen en hoida lapsia enää ikinä.

Ja en varmasti saanut mun lyhyen lastenhoitouran alkajaisiks mitään maailman helpoimpia lapsia. Vai itkeekö 5 ja 7 vuotiaat oikeesti ihan kaikesta? Nyt mulla on tässä ilmeisesti 3 päivää vapaata, koska kävin just kysymässä perheen isältä mun paikkaa tässä perheessä niinä hetkinä kun perheen vanhemmat on kotona, ja sain vastaukseksi että tää on mun vapaa-aikaa. Ihmettelen myös sitä, miksi tällä perheellä oli maailman hirvein kriisi löytää lastenhoitaja, kun mun työnteko on rajottunu 4 ja puoleen tuntiin. Ja nyt mulla on muka 3 päivää vapaata. Miksi mun piti muuttaa tänne kuuntelemaan 5 vuotiaan pojan uhoomista jos mulla on vapaata näin paljon? Ois ehkä riittäny että olisin menny tässävälissä himaan huutamaan tyynyyn, ja tullu takasin maanantaina…

Mun työkkäri Komistuksesta ei oo kuulunu mitään. Oon fbstä stalkannu niin se ei tosin ees oo nähny sitä mun viestiä. Multa on ihan vähän menny maku sen vastauksen odottamiseen, koska tässä menikin vähän pidempään kun olisin kuvitellu. Jos se olis vastannu ajallaan niinku normaalit ihmiset mä olisin ehtiny käydä sen kanssa kahvilla jo useemmankin kerran. Nyt on sentään jo perjantai.

Mun huomisen vaparin kunniaksi suunnataan Beiben kanssa karismaan shoppailemaan  vaatteita illaks, koska aijotaan suuntailla viihteelle tän mun lastenhoitohelvetin keskellä. en kestä odottaa.

tiistai 11. joulukuuta 2012

”Yeah but, I’ve never asked a guy out before.”

moooorning ja anteeks! Oon ollu ihan älyttömän laiska tän blogin kanssa vaikka olis kuvitellu, että nyt kun ihmisellä ei oo mitään muuta kun aikaa vois olla ihan hyvä idea ilmotella ittestään täälläkin. Mutta empä mä oikeestaan oo mitään tehnykkään, paitsi maannu himassa ja syöny suklaata. siitä ei ihan hirveesti juttua saa irtoomaan.

Eilen tosin tapahtu! Starttailin eilen himasta jo kuuden maissa, missiona treffata Beibe kaupungissa ja viettää päivää shoppaillen ja lounastellen. Aamulla käytiin sinuhessa aamupalalla jonka jälkeen mun piti suuntailla työkkäriin, koska iskä on nyt mun ylppäreistä asti toitottanu sitä, että mun pitäis ilmottautua työttömäksi työnhakijaksi… kuinka kovin imartelevaa.

Työkkäri oli ihan niin masentava ja pelottava paikka kun olin ajatellukkin.  Paitsi sitten kun oli aika mun alkukartotukseen. Mun pelot katos välittömästi, kun mun vuoronumero vei mut IHANAN n.25v jätkän palveltavaks. Allekirjottanuthan rakastu välittömästi ja vietinkin puolisen tuntia enemmän kun mielelläni puhuen mun elämästä ja vaihtaen hirveän hemasevia hymyjä ja kuumia katseita tämän Komistuksen kanssa.

Mun loistava miestuntijatutkani oli aika herkällä päällä tämän ajan ja olinkin tuokion jälkeen ihan varma, että flirttailu ei rajottunut ainoastaan mu puolelle pöytää. Olinkin hiukan helisemässä kun puolisen tuntia sen jälkeen kun olin lähtenyt huomasin että mulle oli tullu puhelu, työkkäristä. Beiben kanssa oltiin ihan varmoja, että Komistus oli myös rakastunut ja päätti soittaa mun perään. Odotin uutta puhelua tunnin verran ja SITTEN SE TAPAHTUI! Kauppahalli kaikui, kun  valmistauduin alottamaan mun  elämäni rakkaustarinaa. Joka tosin lässähti siinä vaiheessa kun Komistus ilmoitti, että oli unohtanut kirjottaa johonkin lappuun jotain,joka olis ollu tärkeää. (puhelinnumero? eiiiiii)   Ammuin aivoni siihen Lahden torille ja suunnattiin Santa fehen syömään.

Mutta koska oon hirveen noheva tyttö näin ihan itsekkin, puhuin Beibelle ideasta, jossa mä ottaisin ite yhteyttä tähän Komistukseen. Eilen illalla sitten keräsin munani ja otin itteäni niskasta kiinni ja pyysin  Komistusta  kahville.  Vastausta ei vielä ole kuulunu, ja sillä mikä se on ei sinäänsä ole mulle kauheesti väliä, mutta sillä on, että oon ihan oikeesti ite kerrankin ottanu ohjat omiin käsiini ja mun ei tarvi miettiä sitä flirtin tarkotusta mun hamaan loppuun asti (eli 22.12.2012) ….

Oon edelleen sitä mieltä, että saatan kuolla tähän mun häpeään hetkenä minä hyvänsä, mutta Beibe lupas, että oli sen vastaus mikä tahansa niin voidaan riipasta kunnon känni. Ja tietysti olin aika otettu, kun Beibe mun bff:n olemuksessa ystävällisesti valehteli sen mitä kaikki hyvät kaverit tekee, eli sen, että jos se mut torjuu on se vaan sen miehen häviö, kun ei tajua mitä niille tarjotaan.

Näissä mietteissä jatkan nyt mun fb:n päivittämistä minuutin välein ja katon Bridget Jonesia, koska se on mulle just hyvä, just nyt. Tiistain riemuja!

perjantai 7. joulukuuta 2012

valkosen hatun jälkeen

Oon pikkuhiljaa selviämässä mun yo krapuloistani. Jos olisin tienny millasen olon se valkonen hattu saa aikaan, olisin harkinnu kaks kertaa sen päähän painamista. Nyt on aika tyhjä fiilis. Nyt oon virallisesti työtön, niinkun mun pikkuveli päätti mulle valaista heti kun oltiin saavuttu lakitustilaisuudesta meille himaan. Mulla on kamerassa 443 kuvaa, joista ykskään ei sovellu mun viralliseks yo kuvaks joten mun pitää vielä viikonloppuna leikkiä mallia ja seisoa pihalla pikkumekossa.

Tällä postauksen tyngällä ei oikeestaan oo muuta funktiota kun testailla mun uutta rakasta. Sain nimittäin porukoilta lahjaksi maailman kauneimman valkosen Samsung galaxy noten. Ja oon kyllä parin päivän tesmailujen jälkeen vakuuttunut siitä, että mun kone jää erittäin vähälle käytölle tästä eteenpäin. Olen kovin rakastunut. Ja uskon että tää on mun elämäntilanteessa, jossa oon lähdössä tammikuussa reissuun ja asumassa ties kenen nurkissa, paljon käytännöllisempi, kun mun tietokone jossa on ylimääränen näppäimistö… Lätkin noita yo kuvia tänne kun ehdin ja jaksan käydäne läpi. Nyt jatkan insect masherin pelaamista isolla näytöllä. Voi arjen luksusta.

tiistai 4. joulukuuta 2012

Gaudeamus igitur

HUOMENNA! HUOMENNA!! APUA! Oon siivonnu, siivonnu, siivonnu, tehny marsipaaniruusuja, siivonnu, tehny jääveistoksia ja siivonnu. Huomenna tähän aikaan on enää tunti siihen kun ekat vieraat saapuu meijän nurkkiin. Mulla on jo huomenna tähän aikaan lakki päässä. Hui!

 Huomenna tähän aikaan oon helpottunu. Koululla oleva lakitustilaisuus on ohi ja oon joko selvinny nolaamatta itteäni, tai jos oon nolannu itteni niin alan ehkä pikkuhiljaa palautua normaalin väriseksi.
Koska tänään herättiin jo taas puol kasin maissa siivoomaan, niin nyt alkaa homma olla aika paketissa. Vielä tosin täytyy koristella kakkuja ja asetella kahvikuppeja. Mulla on edessä kynsienlakkaus operation ja mun mekon silittäminen. Oon saanu jo 3 mun lahjoista. Pystyinkö olemaan kurkistamatta kääreiden sisään? No en tietenkään.

Nyt mä lähen lakkaamaan kynsiä ja panikoimaan. Onneks mun paras serkkulikka saapuu mua tänne illalla rauhottelemaan. Ja aamuks jääkaapissa on Skumppa. Hyvä tästä tulee!

lauantai 1. joulukuuta 2012

idag...

…oon masentunu heti aamusta kun tajusin että on joulukuun eka, eikä mulla oo joulukalenteria.

…edellisen puutteen takia, katsoin kakkoselta Tonttu Toljanterin joulukalenterin ja latasin iLuuriin adventtikalenterin.

…kävelin pitkän lenkin mettässä koirien kanssa, joululauluja kuunnellen ja mua alko hymyilyttää.

…käytiin äitin kanssa tuttavilla varastamassa kakkulautasia ja tuoleja keskiviikolle.

…sain suklaakalenterin :3

…diagnosoin ittelläni välilevynpullistuman tai tyrän.

…söin chilipoppareita ja katoin mr and mrs smith:in

…sanoin lehtimyyjälle että oon pahassa paikassa, vaikka löhösin sohvalla.

…kohta alan soitella vihasena ihmisille, koska mun yo-bileiden vastauspyyntö pv, on tänään ja vasta murto-osa on vastannu. Mur.

torstai 29. marraskuuta 2012

Aamuja nolla!

Joko alkaa riittää hypetys ylppäreistä? Ei se mitään, sillä tänään oli mun ihan vimppa päivä lukion penkissä!!! Haikein mielin tänään ajeltiin vielä hissillä kaikissa kerroksissa ja tyhjennettiin kaapit. Haikeutta tosin hieman lievitti taas Santa fén penkkien kulutus. Ja tietysti ne juhlinnat jotka on onneksi vielä edessä päin!

Mä odottelen tällä hetkellä ihanaakin ihanampaa Sonjaa, joka on lupautunut meikkaamaan meikkiksen edustuskelpoiseksi keskiviikkoaamuna. Kokeiltiin meikkiä jo viikonlopun bileriennoissa (joo harrastettiin maakunta-ajelua ja paikallisbaareilua), mutta nyt kokeillaan vähän aikataulutusta ja viimesilauksia. Mä en kestä kuinka paljon rakastan sitä kun joku laittaa hiuksia tai meikkaa! Ja varsinkin kun tää mun Sonjatapaus on ihan älyttämän, hullun, mahtavan taitava, niin lasken kasvoni hänen huomaansa enemmän kuin mielelläni! Samalla vähän yritetään tehdä jotain näille mun eyebrows gone wild:eille…

Mulla näyttää Wilma tällähetkellä kaunista 76tta kurssia ja huomenna odotan saapuvaksi nyt sitä tärkeintä, eli mun ranskan numeroa joka on ainut jolla tällä koeviikolla on ollu väliä. Tosin se on myös ainut koe, jossa tuntu siltä, että osasin kaiken… Oon kuitenkin ollu sen verran loistava, että tällä koeviikolla repäsin hissan 3 kurssista 8! Oon ihan älytyytyväinen, ottaen huomioon mun kiinnostuksen toiseen maailmansotaan!

Nyt mä vedän naamiaisasun päälle, liftaan rekan kyytii, käsken sen ajaa meijän kylää ympäri, heittelen karkkeja ja kiljun: AAMUJA NOLLA! AAMUJA NOLLA! (no en oikeesti…)

maanantai 26. marraskuuta 2012

My favourite christmas movies

Joko olis hyvä aika tehdä ”minun jouluni” postausta? Vai onko liian aikaista? Ehkä säästän sen myöhemmäksi ja hypetän mun lempijouluelokuvat, joita tänään tuli Beiben kanssa listattua.



Mun ihan ykkösnumba one jouluelokuva on How the Grinch stole christmas. Se on kuulunu meidän perheen jouluun aina ja vielä näin vanhempanakin oon vaan rakastunu Jim Careyn loistavaan roolisuoritukseen ja siihen miten The Grinchissä on ihan oikeesti fiksukin sanoma joulun muuttumisesta kulutushysteriaksi. Kyseinen elokuva tulikin viikonloppuna telkkarista ja sitä Beiben kanssa katsottiinkin,iltaan valmistautumisen ohessa, mutta mun on kyllä pakko katsoa se vielä uudemman kerran ihan rauhassa ja niin että kädenulottuvilla olisi vähän suklaakonvehteja… (joista saisin varmasti aikaan toisen postauksen)



Toinen tai no toiset joulumieli elokuvat on ehdottomasti Yksin kotona 1 ja 2. Niitä jaksaa kattoa aina uudestaan ja uudestaan ja vaikka niissä niin kovin keskeisessä osassa ei joulu itsessään olekkaan on niissä sitä lämminhenkisyyttä ja lapsuuden nostalgiaa jotka tekee sitten näistä tuotoksista joka jouluisia suosikkeja. Henkilökohtaisesti tyydyn vaan näyttämään keskisormea sarjan 3 ja 4 osille.



Jouluelokuvia listattaessa olisi varmaan ihme jos ei listan jotakin sijaa pitäisi Joulupukki ja noitarumpu. Tässä pitää taas vedota siihen lapsuuden nostalgiaan ja tietysti kotimaisuuteen. Jos ei muuten joulumieli ota löytyäkseen tietää että tämän katsottuaan alkaa tuoksua nenässä piparit ja joulukuusi.



Viimeisenä mun vasta tänä vuonna discoverattu Tim Burtonin Nightmare before christmas. Elokuva ei itsesään ole minulla ainakaan mikään takuuvarma joulumielen nostattaja tai pidänkö elokuvaa edes jouluisena, mutta Tim Burtonin kaikkia tekeleitä rakastavana oli tämä jotenkin luonnollinen päätös mun jouluelokuva katsaukseen.

Onko samoja suosikkeja tai joitain elokuvia jotka pitäisi katsoa tänä jouluna?
(kuvat googletettu)

maanantai 19. marraskuuta 2012

16 days of madness

Koska mulla kävi elämässä tosiaan silleen kivasti että pääsen vihdoin pois lukion armaasta huomasta, oli mulla edessä muutama TO DO-homma… Lauantaina alettiin jo siivoomaan, jotain niinkin tärkeää, kuin jääkaapin päällistä… Kröhöm, kuinkakohan moni mun vieraista meinaa sinne kurkistaa ja todeta kuinka siistiä meillä jääkaapin korkeudella onkaan? Noh, nyt on ainakin se homma hoidossa, jos joku vaikka päättää tehdä tutkimusmatkaa johon tarvitsee vähintään piian penkin.

Toinen homma jota alottelin oli sitten se itse hattu.Lauantaina  soittelinkin ympäri Lahtea ja Joensuuta etsien sitä YO-lakkia. Tehtävähän olis ollu ihan iisi, jos olisin tyytynyt siihen perinteiseen Suomalaiseen YO-lakkiin, sinivalkosella vuorella. Ongelmaksi muodostui mun ”juuret”. Oon tosiaan syntyjäni pohjois-karjalasta ja mun äidin tavoin, halusin mun hatun vuoren olevan ns. kunnianosoitus niille mun juurille, joita en halua unohtaa.

Lahden päässä soittelin kaikki Fredriksonin jälleenmyyjät läpi, tuloksetta. Mulle tarjottiin ihan vaan ei oota, tai ei ole sitä ”erikoisvuorta”. Asennoituminen mun kyselyihin oli osittain erittäin tympeää ja Sokokselle soittaessani, jouduin ensin vaihteen kautta naisten puolelle, josta sanottiin hattujen olevan miesten puolella, ja käskettiin soittamaan uudestaan vaihteeseen, koska miesten osasto oli kerroksen toisessa päädyssä jonne meneminen ei tullut kuuloonkaan…

Kuulostan puolueelliselta, mutta mun mielestäni asiakaspalvelun taso muuttui huomattavasti, kun aloin käydä läpi synnyinkaupungin liikkeitä. Minua palveltiin erittäin ystävällisesti, asioita selvitettiin minua varten ja kun viimein löytyi hattu minulle Joensuun Carlsonilta, kävi naistenvaatepuolen myyjä henkilökohtaisesti toisessa kerroksessa hakemassa minulle oikeankokoisen ja oikeanvärisen vuoren omaavan hatun, soitti takaisin varmistaakseen nimeni ja lupasi lähettää hatun minulle Lahden Haloselle.  Puhelusta jäi aivan älyttöman mukava mieli ja saan kuin saankin ensi viikolla käydä hakemassa Karjalan värein vuoratun valkolakin omakseni.

Suunniteltiinkin Beiben kanssa retkeä Karismaan lauantaiksi, lakki ja lyyrashoppauksen lisäksi mä tarvitsen mun asuun vielä muutaman pikkuyksityiskohdan kuten oikeanlaiset rintsikat. Tota shoppausreissua toivottavasti seuraa pikkuiset joulut täällä meillä, joten ehkä ihan noillakin porkkanoilla jaksan lauantaina raahautua hissan kokeeseen. Joo lauantaina.

Asiasta kukkaruukkuun, alotin tänään taas vaihteeksi antibioottikuurin poskiontelontulehdukseen. Ei kiva. Tai no on siinä mielessä, että oon ollu puolikipee kohta puoltoista kuukautta, että jos nyt droppien kanssa alkais elämä voittaa. Sillon tietää olleensa ehkä hiukan liian kauan kipeenä kun ei enää muista miltä tuntuu olla terve.

Päiviä jäljellä H-hetkeen on tällä hetkellä 16, paniikki alkaa jo painaa, ja jos kohta alkais ihan oikeesti tajuta, että tässä ei järjestetä ihan mitään whatever kekkereitä, vaan sitä viimestä virstanpylvästä (syndejä lukuunottamatta) jota juhlitaan vain mun takiani. Tästä eteenpäin on juhlien syynä sitten joko avioituminen, tai ristiäiset. A-P-U-A…

perjantai 16. marraskuuta 2012

Täydellisen vappuhatun metsästys

Eilen jonotin kansliasta YO:iden virallisia tuloksia. Tänään tein kutsut loppuun ja soittelin ympäri Joensuuta valkoista hattua metsästellen. KYLLÄ! Musta tulee kuin tuleekin ylioppinut! Ihan mahtifiilis ja nyt kaikki suunnittelutkin on niin paljon kivempia kun tietää, että mulle voi sen lakin 5.12 ojentaa. Tänään aijon vielä kokeilla tehdä sitä yo-kakkua ja ostaa pullon skumpaa! WOOPWOOP!

Eilen kävin katsastamassa siskon kanssa uusimman Twilightin. Niinkuin oli päättänyt tehdä muutama muukin… Onnistuin saamaan meille paikat ihan edestä, joten olen katsellut Pattinsonia ihan vaan alaviistosta. Mä rakastin Twilight kirjoja ihan älyttömästi. Oon lukenu jokaisen valehtelematta ainakin 5 kertaa. Ykkösleffaa odotin kun kuuta nousevaa, vain todetakseni, että jos jotain on kirjana rakastanu niin tulisesti, ei sitä pidä mennä katsomaan leffaversiona. Sillon vannoin etten katso niistä leffoista enää yhtäkään. Vahingossa tosin joskus katoin sen breaking dawnin ykkös osan… Ja nyt vain ihanan isosiskon ominaisuudessa vein systan sitä kakkosta katsomaan. Se kun taas rakastaa niitä leffoja. Ja okei, pakko myöntää, en tiedä johtuko siitä että en ollu lukenu viimestä kirjaa pitkään aikaan ja mun muisti alko jo pettää, mutta mun mielestä toi oli kyllä hyvä! Ei tietenkään millään tavalla yllä kirjojen tasolle, mutta ihan katsottava. Mun ei tehny mieli puolessa välissä ampua mun aivoja pihalle, tai tahallisesti tukehtua mun poppareihin.

20121117-130823.jpg

Meijän bilesuunnitelmien ilmeisesti kariuduttua, aijon viettää suklaantäyteisen ja skumpanhuuruisen weekendin. Toivottavasti teilläkin on ihanaa!

tiistai 13. marraskuuta 2012

Jokaisella tiistailla on perjantai reunus

Ei, Uolevi ei ole soittanut. Itku. Mutta joo, eilinen olo olikin vähän erilainen kun olin odottanu, joten jäin suosiolla kotiin nukkumaan ja kuolemaan mun kohtaloon vanhanapiikana jota Uolevi ei rakasta. Tänään tosin raahauduin masiksista huolimatta kouluun ruotimaan perjantai-iltaa ja suuninttelemaan lauantain asustusta Beiben kanssa. (Huomaa tärkeysjärjestys 1. ruoditaan mitä tuli taas tehtyä. 2. Suunnitellaan next saturday night:ia 3.harkitaan opiskelua.)

Iltapäivällä, jammailtuani ensin itteni kotiin, otin niskaperseotteen motivaatiosta ja aloin kuuntelemaan paria hirveen kivaa luentoa, niinkin kevyestä aiheesta kun helvetti. Ja voi helvetti kun ei kiinnostais. Otin taiteellisen vapauden tuoda näihin mun elämäni luultavasti viimesimpiin lukiotehtäviin, vähän omaa näkökulmaa. Ihan täysin hyväksyttävää? Uskon edelleen kuitenkin vahvasti (äikän surkeista pisteistä huolimatta) olevani verbaalinen velho siinämäärin, että opettaja ei nää tehtävää niin penkinalle menneeksi, että laittais mut kuuntelemaan vielä toiset parisen tuntia monotonista jupinaa helvetistä. Josta tosin pitäisin ihan hurjan paljon, älkää ymmärtäkö väärin..

Kun tosiaan puuskissani hoitelin pois näitä viimeisiä esteitä pois mun ja mun vappulätsän välistä, alko tuntua siltä ettei tää viimenen kaks ja puol viikkoa ehkä tapakkaan mua ja ehkä jopa selviän tästä. Varsinkin kun suurin este ja paino mun pikkuisella sydämellä oli se nimenomainen helvetti. Nyt voin tarjota opettajalle muutakin kun ”ei oota”. Ehkä tällä läpi mennään.

Koska oon nyt kolme kertaa poistanu vahingossa puolet mun tästä postauksesta nään vaan ihan fiksuksi ideaksi vetää peitto naaman yli ja raahustaa kattomaan Emmerdalea. Rakastan Danny Milleriä ja en kestä kuinka ihana se on Jacksonin kanssa.

Tiistai, eli ylihuomisen huomenna on perjantai. Jokaisella tiistailla on perjantai reunus.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

”Oh GOD! Just DO it! Call her! Stop being so testosteroney!”

Perjantaina juhlittiin. Ja voi huh että meillä oli loistavaa. Olen tehnyt tuttavuutta vessan lattialla, tehden laatoitusta ja luonut drinkin ”yrjö lasissa”. Tapasin myös elämäni miehen, joka ristittiin Uoleviksi, vaikka salapoliisina stalkkasin miesparan naamiksesta vajaassa 5ssä minuutissa. Mutta mulle se on Uolevi. Oli sen oikea nimi mikä tahansa täydellinen suomenruotsalainen, segla i skärgården nimi.

Perjantainen loistavuus ei tosin tehny hyvää sille yskälle, joka päätti vielä hommata tuulta siipien alle. Huomenna ehkä jo olo on vähemmän reiviranen alle jäänyt.
Tähän on hyvä lopettaa

20121111-131050.jpg

Ps.ihanaa daddypäivää <3

torstai 8. marraskuuta 2012

”Ah, the lesser-known ’I don’t have a dream’ speech.”

Meillä oli tänään koululiikassa bodypumppia… Voi mun perse ja reidet hoosiannaa. Loistava tunti tosin. Tollasta voisi tehdä useemminkin. Ehkä tosin sillä erotuksella, ettei ole päällä 3 viikkoa jatkunutta yskää tai legginsejä olohousujen alla. Propsit vaan meijän raskaana olevalle liikanmaikalle joka jakso painaa, ehkä jopa kovempaa kun osa meistä.

Mun ei pitäis tilata postimyynnistä ikinä mitään. Eikä edes sen takia, että en sieltä olisi sitä saanut mitä olisin halunnut. Vaan sen takia, että oon niin kärsimätön. On täysin epäoikeutettua olettaa että heikko ihminen jaksaa odottaa viikon, ehkä kauemminkin jotain, mihin on rakastunut niin kovin tulisesti… Niinkuin minä niihin oransseihin korkkareihin joita odotan saapuviksi….

Jotta olisi taas niin maan perusteellisen punaisen langan omaava juttu, niin sanottakoon, että kun viime biletyskeissistä alkaa olla kohta parisen kuukautta korotonta maksuaikaa, niin olis ehkä aika kaivaa perseenkeikutusmieli naftaliinista ja suunnistaa maksan tuhousreissulle. No sitä me nyt luultavasti ollaankin huomenna tekemässä, kun suuntaillaan Järvenpäähoodseille juhlimaan halloween afterpartyja. Se mitä laitan päälle on disaster, koska mulla ei ole minkäänlaista haisua, että mitä haluun laittaa… menen alasti. Se toimii aina.

tiistai 6. marraskuuta 2012

”What the hell does a paleontologist need a beeper for?”

Keskustellaan ihan hetki ensin tosta säästä, josta kaikki ihmiset on rutissu koko päivän. Okei, lunta sataa. Ei hirvee yllätys, kun suomessa kuitenkin ollaan. Ja kiva kun ei oo pimeetä. Mutta, oisin kyllä maailman onnellisin kun Lahden kadut ei olis muuttunu loska-altaiks ja sitä lunta ei enää satais noin vaakasuorassa. Maa on jo valkonen, nyt riittää se sataminen. Iskis nyt sellanen kevyt 10 asteen pakkanen niin täällä olis happyhappy girl.

Mun sisäinen joulutonttu on ollu tänä vuonna herkkäuninen, ja oon kuunnellu joululauluja jo kuukauden verran. Oon kyllä yleisestikkin ajoissa, mutta tänä vuonna kun sato vielä luntakin ajoissa niin oon vaan menny ihan sekasin. Viikonloppuna tein ekat joulutortut, ja tällä viikolla ajattelin laittaa jouluvaloja. Okei, niitä laitettiin jo viime viikonloppuna….

20121106-170432.jpg
20121106-170444.jpg

Nyt mun illan must see- ohjelmiston pariin.

20121106-170747.jpg
Kyllä, kaunarit.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Maailman helpoin arvausleikki


Se mitä laatikko sisältää, selviää huomenna. (Ihan kun se jollekkin olis epäselvää)

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Ei menny ihan ku strömsössä

Sinne meni sitten työhaastattelu, hengissä selvisin, vaikka siinä vaiheessa kun haastattelija ilmottaa että 2 minuuttia aikaa valmistaa ryhmissä pieni näytelmä på svenska, niin alko olla sellanen fiilis, että olis ollu kiva kuolla siihen paikkaan. Rakastuin Naantaliin tulisesti ja toivottavasti ensi kesänä saa siellä kuluttaa katuja. Nyt kaikki sormet ja varpaat ja kaikki ristiin, koska tän viikon aikana sitten ilmotetaan, että onko edessä muutto Turkuun.

Tänään suuntailen illalla himaan päin ja huomenna kutsuu taas koulun penkki. Kauheeta lähteä täältä Turun lähes lumettomasta miljööstä takasin jään ja lumen peittämään ”pohjoiseen”. Tosin, eipä täälläkään arska suvaitse naamaansa näyttää joten ihan sama kai se on missä sitä kattelee tota harmaata taivasta.

Mä lähden pian suunnistamaan kohti keskustaa ja siitä sitten kotia kohti niin palaillaan huomenissa!
Ihanaa alkanutta viikkoa!

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Haastattelupaniikki

Terveisiä taas Turusta! Maanantainen työhaastattelu tosiaan toi mut taas varsinais-suomen maisemiin. Ilma on maailman masentavin ja shoppausreissulta ei tarttunu mukaan niin yhtään mitään. Jätin  tosin GT:n rekkiin roikkumaan paidan, joka mun on varmaan pakko käydä huomenna hakemassa.

Panikointi haastattelun suhteen tiivistyy, edessä on ryhmähaastis, jossa näillä näkymin pitäisi osata itseään ilmaista myös sillä toisella kotimaisella… Jättebra, etten sanoisi. Oma veikkaus oli, että haastattelussa on 5 ihmistä, 4 suomenruotsalaista ja minä. Mun tuurilla, täysin mahdollista.

Huomenna pitäis vielä miettiä se, että mitäs sinne sitten päällensä pukisi. Kyse on kuitenkin niin vakavasta työpaikasta kun näyttelijä Muumimaailmassa. Oletan, että DrDenim ja Chuck Taylor tulee olemaan mun kavereita maanantai aamuna.
Viikonloppuja kaikille!

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Oon taas vaihteeksi viettäny tänään vaparia. Jossain vaiheessa nääkin alkaa jo hiukan tuntua tylsältä. Voisin tietysti siivota ja lukea intopiukeena ylihuomenna olevaan enkun yo-koitokseen, mutta mun mielestä mulla on tossa kyseisessä kielessä sen verran vankka pohja, että pienellä sanastokertaamisella varmasti läpi mennään ja (itsekehu lemuaa) varmasti ei edes nippanappa rimaa hipoen. Sanoja oonkin jonkun verran lueskellu ja kun siihen lasketaan vielä se että brittiläistä draamaa ja tosi tv-tä tulee seurattua näinä vapareina ihan useamman tunnin verran, niin on sanavarasto aika vahvoissa kantimissa. Nyt vaan toivotaan, että YTL:ssä on osattu tehdä sellanen koe, joka ei käsittele täysin outoja aiheita…
Ja syystä, että mä koen että mulla ei oo mitään tekemistä, niin ajattelin toteuttaa tän yhen haasteen tapaisen, mikä oli monissa blogeissa pyörinyt. Eli 5 haavetta jotka saisi toteuttaa ilman rahan tulemista tielle. Haasteessa oli vissiin tarkotus valita materiaa, mutta mä vähän muutin sitä, ja toteutankin nyt 5 unelmaa yleensä.
1. Ostaisin talon Englannista jostain ihanasta pikkukylästä Lontoon tai Manchesterin kupeesta.
2. Maksaisin lukukausimaksut just siihen kouluun Englannissa minne haluaisin.
3. Tekisin maailmanympärysmatkan road trip tyylisesti, parhaan tyttökaverin kanssa, ofc.
4. Ostaisin jonkun päheen auton (ja hommaisin kortin)
5. Lopuks haluisin vielä omistaa täydellisen garderoobin.
(6. Ja se iPhone olis ihan hirrrrveeen kiva. [äitille huomhuom vinkvink])
Vähän mahtipontisia unelmia, mutta ainahan saa unelmoida, ja se onnistuu ihan ilman rahaakin.
Nyt mä lähden unelmoimaan kesän lämmöstä tonne pihalle, koska siellä on ihanparas ilma!

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Semijees sunnuntaiaamu

En sanois, että huono tapa alottaa viikonloppuaamua kahvin, juustokakun ja kevätvaateunelmoinnin kera. Mä rakastan keväässä kaikista eniten sitä, mitä mahdollisuuksia se antaa pukeutumiselle, kun ei oo liian kuuma farkuille, mutta kuitenkin sellanen ilmasto, että voi heittää päälle nahkatakin tai jonkun ihanan bleiserin. Tänä aamuna oonkin sitten kokoillu vähän sellassia asuja, joihin mä haluaisin tänä keväänä pukeutua.
Tänä keväänä mä aijon piristää asuja kirkkailla bleisereillä ja kääriä housujen lahkeita niin, että nilkat on paljaana. Tänä keväänä mä aijon kuluttaa katuja valkosissa Converseissa ja suojata silmät Raybanin Wayfereillä.
k
Tänä keväänä mä aijon pukeutua mukavasti. Unohtaa kaikki liian tiukat paidat ja jostain syystä aijon jättää legginssitkin kaappiin. Haluun villiintyä pinkeistä farkuista ja yhdistää ne johonkin hillittyyn.
kk
Tänä keväänä mä aijon baareilla niin, että pystyy tanssimaan aamuun asti.
kkk
Ja kuten huomaa, niin kaikkia näitä mun asuja yhdistää noi valkoset Converset, niin voi arvata että ne on se mun tän kevään must juttu. Myös noi Ray-Banit on sellanen asia, johon aijon tänä keväänä pennosiani sijottaa.
Tällasta tällä kertaa. Oliko lemppareita tai samoja mielitekoja ensi kesäksi?

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Free friday

Vielä parin viikon ajan saan nauttia näistä mun perjantaivapareista, jotka on kyllä, pakko myöntää aika luksusta. Tietysti normaalit Abit viettää lukulomaa,mutta 3,5 vuotta lukion penkkejä kuluttavana, on ihan normaali koulu vielä tosiasia. Kauhulla odotan sitä, kun tää jakso loppuu ja joutuu palaamaan siihen 5:n päivän opiskelutahtiin ja siihen kun kursseja onkin enemmän kun 2…
Nää perjantait on yleensä sellassia päiviä, että yritän tehä kaiken epämielusan alta pois, jotta mulla on sitten viikonloppu aikaa vaan olla. Tänään ohjelmassa on ollu siivoomista ja paikkojen kuntoon laittamista.
Ja alotin viimein lukemaan enkun kirjotuksiin.
Loistava tekniikka, ihan ittenikin mielestä. Okei, voisin ehkä harkita jonkun kielioppikirjan avaamista, mutta mun mielestä hirveen paljon kivempi ja näin ollen myös tehokkaampi tapa opetella kieltä, on lukea Breaking dawnia ja kattoa Frendejä englanninkielisellä tekstityksellä.
Päivän asuna on toiminu mun rakkauspakkausvaate. En muista millon mulla olis ollu himassa mitään muuta päällä kun tää.
Mun tulevan kesän suunnitelmat alko valottua eilen kun sähköpostiin oli ”kolahtanu” kutsu kesätyöhaastatteluun. Työhaastatteluun, joka vie mut Naantaliin. Ei varmaan hirveen vaikee arvata mistä lähdetään työtä hakemaan?
Mut nyt mä lähen ostamaan iskän kanssa irtokarkkeja. Perjantait kaikille!